Suuttuisitko, jos aviomiehesi peruisi koko ajan yhteisiä suunnitelmia?

Tietysti suuttuisin. Ja ennen pitkää lakkaisin tekemästä yhteisiä suunnitelmia, tekisin vain omiani ja toteuttaisin niitä.

Mikä on siis yhdessä suunniteltu? Onko ap niin, että sinä suunnittelet ja mies myhäilee joo. Ja sitten peruu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis yhdessä suunniteltu? Onko ap niin, että sinä suunnittelet ja mies myhäilee joo. Ja sitten peruu.

Mies niihin sanoo, että joo voitaisiin tehdä. Ja katselee netistä pesutorneja tai risteilyjä. Ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Eikö tästä voi tulkita, että yhdessä suunnitellaan ja miehelle käy? Vai pitääkö jokaisesta perheen jätskillä käynnistäkin tehdä etukäteen joku kirjallinen sopimus? Sanoisi suoraan heti ei, jos ei kiinnosta eikä ryhtyisi kanssani suunnittelemaan niitä.

Ap

Tietenkin.

Ei kuulosta hyvältä jos toinen sekoilee noin. Ensin aikoo ja kohta ei olekaan hyvä idea. Parempi toki perua jos ei toimi. Mitä jos se on aina tuota samaa, lopun elämää? Sitten kaikki pettyvät. Olisiko joku muu kumppani parempi. Vai tajuaako mies omaa toimintaansa koskaan, tuskin. Tietyssä iässä pitäisi jo tietää mitä haluaa ja mitä ei. Ja sanoa suoraan, ei pelätä toisen reaktioita. Onko haaveilija, ei toteuttaja. Toimiiko vain hetkessä, ei halua etukäteen liikaa suunnitelmia. Haluaa tehdä muutoksia aina suunnitelmiin? Olisiko helpompaa ilman tätä kiviriippaa. Itse tietäisin heti sanoa jos joku ei kiinnosta ja mikä taas kiinnostaa. Vai onko mies myötäilijä ja kyllä -mies, sitten vetäytyy niistä, ei oikeasti halua. Huijaa?

Vahingosta viisastuneena, laittaisin suunnitelmat paperille ja mieheltä puumerkki viereen. Sopimuksia ei rikota. Seuraukset on karmivat. Käytä käänteistä psykologiaa. Toimii!

Ei hyvää vitutusta kannata tukahduttaa, se pitää muuttaa naisenergiaksi.

Mitä sinä, ap, teet, kun mies peruu? Esimerkiksi risteilyn. Hyväksytkö asian ja se siitä? vai ilmoitatko, että menet sitten yksin? Koska niin minä tekisin. Ja seuraavan reissun suunnittelisin alunperinkin tekeväni yksin (tai kavereiden kanssa).

Minä olen sitten toteuttanut suunnitelmia itsekseni. En minä miestä tarvitse pesutornia varten kun voin sen ostaa itsekin. Reissulle voi hyvin lähteä ilman miestä. Tosin mieheni ei ole noin törppö koska en viitsisi jäädä saman katon alle tuollaisen kanssa kuten ap:n esimerkissä.

Suuttuisin. Ottaisin eron myös, jos tuo jatkuisi pitkään. Mulla on lapsuudesta jäänyt niin syvä inho rikottuja lupauksia kohtaan, että alkaisin varmaan vihaamaan miestä. En vaan voi sille mitään. Sovitusta pidetään kiinni. Perua saa vain hyvällä syyllä, esim sairastuminen tms.

Suunnittelette näitä suunnitelmiasi liian aikaisin vai voiko jätskille lähteä ex tempore vaan silloin lauantaina? En tarkoita nyt pesutorinin ostoa, se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on siis yhdessä suunniteltu? Onko ap niin, että sinä suunnittelet ja mies myhäilee joo. Ja sitten peruu.

En ole ap, mutta meilläkin mies teki tuota samaa. Eikä se ollut niin, että vain minä olisin suunnitellut, vaan mies oli omaehtisesti sanonut tulevansa mukaan. 

Mies teki oharit monet kerrat ja monesti niin, että olisin päässyt lähtemaan reissuun jo paljon aikaisemmin, mutta odotin miestä joka sitten tulikin ja sanoi, ettei sittenkään lähde. Eikä selitellyt mitään, miksi ei lähde, ei vaan viitsinyt.

No sitten aloin tekemään niin ,etten enää edes pyytänyt/odottanut, että mies ei lähtee mukaan vaan lähdin omia aikojani. 

Muutaman kerran mies sanoi, että olisi lähtenyt mukaan, mutta olin jo lähtenyt, kun hän tuli kotiin. En kantanut huonoa omaatuntoa, koska mies oli tuottanut pettymyksen niin monta kertaa aikaisemmin.

Nykyään en edes ota miestä mukaan, kun lähden esim omiin sukulaisiini, koska olen huomannut, että on paljon mukavampi mennä yksin, eikä tarvitse huolehtia toisen viihtymisestä jne.