Tutkijoiden mukaan ihmiset eivät uskaltaneet syödä marjoja ja sieniä
Ensimmäiset maininnat sienten ja marjojen käytöstä ruokana Euroopassa on vasta 1600-luvulta ja Suomessa jouduttiin odottamaan 1700-luvulle ennen kuin esimerkiksi kanttarelleja, tatteja, vahveroita, mustikoita, puolukoita ja lakkoja uskallettiin käyttää ihmisten ruokana kirjallisten mainintojen perusteella.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Minua lievästi kehitysvammaista on joskus ihmetyttänyt se, että miten joskus menneisyydessä vaikka syötävät sienet, kasvit, marjat ja muut sellaiset on opittu erottamaan myrkyllisistä tuotteista ja miten on opittu vaikka, että jotkut sienet pitää ryöpätä ennen kuin ne voi syödä. Kun vaikka mitään sienikirjaa ei todellakaan ollut saatavilla, niin miten ihmiset uusia sieniä nähdessään tiesivät, että voiko niitä syödä ollenkaan vai ei? On tainnut aika moni ihminen kokea aika tuskaisen kuoleman kun ovat vaikka kokeilleet jotain sieniä ruoaksi. Siis että joku kivikauden ihmisryhmä olisi keskustelleet keskenään, että "Org kuoli syötyään näitä sieniä, mutta katsotaan että voiko niitä syödä, kun niitä ensin keitetään ja keitinvesi heitetään pois".
Se on monen ruoan kohdalla niin, että voi olla tavalla tai toisella huono idea syödä sitä ensin keittämättä tai paistamatta. Sipulihan esimerkiksi ei ole vaarallista, mutta maistuu tosi voimakkaalta raakana sellaisenaan, keitettynä tai paistettuna taas miedolta ja helposti syötävältä. Lihaa kypsennettiin, raa'asta sai tauteja. Org kuoli aikanaan näihin sieniin, mutta nyt kokeiltiin ryöpätä kun nälkä oli kova. Erg rohkeasti kokeili, eikä saanut edes ripulia. Ehkei tietty tarkalleen, miksi mitäkin piti keittää tai paistaa, mutta jotain opittiin ja kun tietyssä ympäristössä oli vähän ruokaa saatavilla, eli vähän erilaisia kasveja lähiluonnossa syötäväksi, sana sitten kiersi nopeasti.
Riittävän kovassa nälässä yrittää syödä melkein mitä tahansa. Turvallisuusnäkökohta ei niin jännitä, kun on henki menossa muutenkin.
Neanderthalensis kirjoitti:
Ymmärätekö edes sitä, että marjojen hapot tekevät energiansaanista marjoja syömällä jopa negatiivista? Ette tietysti. Viite: Rautavaara - mihin kasvimme kelpaavat.
En ymmärtänyt. Tarkoitatko, että marjoja syömällä energia on negatiivista, eli laihtuu? Syöt kilon marjoja ja laihdut kilon?
Ei nälänhätä voi tulla. Ihminen on niin kesy että kävelee pataan itse.
Vierailija kirjoitti:
Minua lievästi kehitysvammaista on joskus ihmetyttänyt se, että miten joskus menneisyydessä vaikka syötävät sienet, kasvit, marjat ja muut sellaiset on opittu erottamaan myrkyllisistä tuotteista ja miten on opittu vaikka, että jotkut sienet pitää ryöpätä ennen kuin ne voi syödä. Kun vaikka mitään sienikirjaa ei todellakaan ollut saatavilla, niin miten ihmiset uusia sieniä nähdessään tiesivät, että voiko niitä syödä ollenkaan vai ei? On tainnut aika moni ihminen kokea aika tuskaisen kuoleman kun ovat vaikka kokeilleet jotain sieniä ruoaksi. Siis että joku kivikauden ihmisryhmä olisi keskustelleet keskenään, että "Org kuoli syötyään näitä sieniä, mutta katsotaan että voiko niitä syödä, kun niitä ensin keitetään ja keitinvesi heitetään pois".
ustiinsa aamulla mietin, että onko joillakin ilmenevä myötäoksentamisen tarve (siis kun kuulee, että joku vieresä oksentaa, alkaa itseäkin yrjöttää) sellainen, että varhaisilla ihmisillä se oli hyödyllistä eloonjäännin kannalta.
Kun oltiin syöty jotain uusia marjoja ja ensinnä niitä maistanut Org alkoi oksulle, niin myös muut ryhtyivät sitä sivussa kuultuaan samaan. Org ei ehkä selviytynyt, mutta muut selvisivät, koska saivat vatsalaukun tyhjennettyä ennen kuin marjamyrkyt ehtivät imeytyä ja tuhota sisäelimet.
?
Kyse ei varmaan ollut metsäläisistä vaan maanviljelijöistä tai kyläläisistä jotka ei välttämättä tunteneet sieniä. Oppiminen oli siihen aikaan huonoa ja piirit pienet.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Lähde olisi kiva.
Taitaa olla ap:n rajaton mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Riittävän kovassa nälässä yrittää syödä melkein mitä tahansa. Turvallisuusnäkökohta ei niin jännitä, kun on henki menossa muutenkin.
Jees, 1860-luvun suurina nälkävuosina Lönnrot julkaisi ohjeita, joissa neuvottiin mm. kuivatun jäkälän ja saniaisenjuuren käytössä leipäjauhojen jatkeena (petun ohella).
Ihmiset söivät kaikkea mahdollista ja osa jopa kuoli suolistokouristuksiin.
Suomessa on syöty marjoja aina, ainoastaan karvaista alettiin syömään noin 1700-1800 luvuilla. Joku saksalainen lääkäri joka kuoli ennen vuotta 1100 oli väittänyt ettei mansikoita kannata syödä.
Miksi syödä sieniä, kun riistaa ja kalaa oli yllin kyllin?
Marjoja on varmasti syöty aina, ja ne ovat olleet myös vitamiinien lähde. Sienten kanssa on ollut nihkeämpää: kuulemma savolaiset oppivat syömään sieniä vasta kun olivat evakot Karjalasta olivat opettaneet.
Kaikkea on syöty, mitäpä luulette?
Jopa koivunsilmut maistuivat tuoreruokana kevään tullen.
Kyllä tuossa ainakin osa voi olla totta. Suomessa ei ole syöty sieniä niin pitkään kuin kuvittelisi, Karjalassa sen sijaan sienien syöminen säilyi. Sienestys yleistyi pitkin Suomea vasta karjalan evakkojen myötä! Kyllähän sienestys vaati hurjan hyvää perehdytystä ja kattavaa perimätietoa ennen kuvallisten ja rahvaan saatavilla olevien sienikirjojen saati internetin aikoja.
Sienen kotiperäinen nimitys Hämeessä on ollut muun muassa limalakki, rutonhiippa, mätäpaise ja niljakas. Miettikää onko kukaan halunnut sellaisia kasveja syödä?
Ei sitä mihinkään väliin laitettu vaan leipä valmistettiin jäkälästä ja petusta.