Mikä ärsyttää kotimaisessa (ääni)kirjallisuudessa?
Minua ärsyttää mm. kömpelö kieli suuresti hehkutetuissa kirjoissa, esim. Rottien pyhimyksestä kuvittelin jotain ihan muuta. Aihe oli kiinnostava ja pohjatyöt oli hyvin tehty, mutta lukukokemus oli aika tuskallinen, varsinkin naishahmon "yksinpuhelut" olivat todella ärsyttäviä jotenkin, täynnä tarpeetonta ja väkinäistä asioiden selittelyä.
Lisäksi ärsyttää liian laskelmoivat kirjat, esimerkkinä nyt vaikka Satu Rämö. Vaikea edes yrittää nauttia kirjasta, kun jo etukäteen tietää, mistä lähtökohdista kirja on kirjoitettu.
Kommentit (8)
Olen kyllästynyt sota-ajan kuvauksiin.
Joo, tuo Rämön laskelmointi on kyllä kahdehdittavan huikeaa. Tiesi jo varmaan vuosi sitten kirjoittavansa kolme kirjaa putkeen. Trilogia toki, koska se on myyvempi. Täyttä työtä excel-taulukko apunaan. Totta kai kirjoittaminen onkin työtä mutta siitä huolimatta. Joonatan Tolan ensimmäinen kirja "Punainen planeetta" oli tosi hyvä, sitten jo toinen mielestäni melko huono. Ensimmäistä kaiketi kirjoitti useampia vuosia, tämä toinen "syntyi" varmaam vuosi ekan jälkeen.
Lukijat, jotka eivät lue luonnollisesti vaan lausuvat sanat oudosti. Monta kirjaa jäänyt kuuntelematta sen takia.
Se että äänikirjojen kuuntelua luullaan kirjojen lukemiseksi.
Snobit kirjailijat jotka hehkuttaa brändimerkeistä ja luksuskahviloista.
Lukija kuulostaa siltä kuin olisi flunssassa.