Onnistuiko suhteen uudelleen aloittaminen?
Jätin kumppanini pitkän pohdinnan jälkeen. Koin tarpeemme, toiveemme ja arvomme aika erilaisiksi ja kiistoja/riitoja oli paljon.
Nyt hän soittelee ja lähettää yllätyksiä ja toivoo minun peruvan. Uskoni alkaa horjua ja alan pohtia voisiko toinen muuttua (tai minä).
Oletko palannut takaisin ja suhde on muuttunut paremmaksi?
Kommentit (11)
Suosittelen lukemaan ajatuksella kirjan: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Tee päätös vasta sen jälkeen.
Ei kannata palata takaisin, ei se siitä muutu
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata palata takaisin, ei se siitä muutu
Joskus saattaa muuttua, monest ei.
Ei onnistunut. Poikakaveri pääsi irti huumeista - olimme erillämme vuoden - mutta yhteen palattuamme arki toi uusia vaikeuksia: hän oli aina kotona, ja naama väärinpäin kun lähdin ulos uimakavereiden kanssa kerran viikossa: uimaan ja saunaan, sitten lempi-italialaiseen ravintolaan syömään ja juomaan lasin, korkeintaan kaksi lasia, viiniä. K a k s i lasillista viiniä viikossa! Kutsui sitä ryyppäämiseksi! Ero tuli.
Luulisin siis, että riippuu aina siitä, mikä oli alunperin eron syy, ja mitä kehitys on tuonut tullessaan, kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistunut. Poikakaveri pääsi irti huumeista - olimme erillämme vuoden - mutta yhteen palattuamme arki toi uusia vaikeuksia: hän oli aina kotona, ja naama väärinpäin kun lähdin ulos uimakavereiden kanssa kerran viikossa: uimaan ja saunaan, sitten lempi-italialaiseen ravintolaan syömään ja juomaan lasin, korkeintaan kaksi lasia, viiniä. K a k s i lasillista viiniä viikossa! Kutsui sitä ryyppäämiseksi! Ero tuli.
Luulisin siis, että riippuu aina siitä, mikä oli alunperin eron syy, ja mitä kehitys on tuonut tullessaan, kummallekin.
No huumeet nyt varmaan ovat aika harvinainen tekijä eroamisissa, toivottavasti. Se on aivan oma tilanteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistunut. Poikakaveri pääsi irti huumeista - olimme erillämme vuoden - mutta yhteen palattuamme arki toi uusia vaikeuksia: hän oli aina kotona, ja naama väärinpäin kun lähdin ulos uimakavereiden kanssa kerran viikossa: uimaan ja saunaan, sitten lempi-italialaiseen ravintolaan syömään ja juomaan lasin, korkeintaan kaksi lasia, viiniä. K a k s i lasillista viiniä viikossa! Kutsui sitä ryyppäämiseksi! Ero tuli.
Luulisin siis, että riippuu aina siitä, mikä oli alunperin eron syy, ja mitä kehitys on tuonut tullessaan, kummallekin.
No huumeet nyt varmaan ovat aika harvinainen tekijä eroamisissa, toivottavasti. Se on aivan oma tilanteensa.
Missä pahvilaatikossa sinä elät?
Tuollaisesta kierteestä pitää päästä irti mitä pikimmiten. Itsellä oli tuollainen suhde mikä ei toiminut mitenkään ja silti piti yrittää uudelleen parikin kertaa. Ei se siitä miksikään muutu ja nyt ajatellen se olisi tietenkin pitänyt lopettaa jo heti ensimmäiseen kertaan.
Itsellä tilanne että aion vielä yrittää . Takana melkein 10v suhde ja ero tuli. Nyt jonkun aikaa erossa ja aiomme yrittä uudelleen vielä
Yritettiin uudelleen, mutta yh-äiti ei osanut toisellakaan kertaa tarkastella toimintapojaan. Siinäpähän kuuntelee vekaroidensa huorittelua ja jatkaa kiitokseksi edelleen niiden passaamista. Vanhemmuus hukassa ihan täpöllä... Thanks, but no thanks!
Riippuu valtavasti teistä kahdesta, onko molemmilla halu saada suhde toimimaan. Itsellä kävi näin, mutta ei varmaan kovin yleistä. Rakastuimme nuorina, ja kun elämään tuli väistämättä aikuis-velvollisuuksia yms. niin poika ei heti mieheksi muuttunut. Hänen äitinsä oli passannut paljon, joten ei osannut tarttua asioihin ja lisäksi juhliminen kiinnosti. Eikä oikein osannut arvostaa minua, jos olisimme jatkaneet, olisin helposti luisunut jonkinlaisen vara-äidin rooliin. Laitoimme poikki melko räiskyen ja yllättäen, asiat ajautuivat siihen pisteeseen. Menimme molemmat tahoillemme, minä ryhdyin seurustelemaan ja hänellä oli kaikenlaisia hoitoja. En näistä tarkemmin tiedä. Yhteys välillämme säilyi, vaikka luulin sen kuolleen. Hän ryhtyi lähestymään, olimme muka ystäviä. Lopulta tuli selväksi, että hän halusi palata ja niin minäkin, mutta epäröin. Tilanne johti siihen, että meidän oli pakko keskustella auki suhteemme ongelmat. Se ei ollut helppoa, mutta kannatti. Laitoin ehdoksi pariterapian. Hän kasvoi mieheksi ja palasimme yhteen. Voin sanoa, että kannatti. Olemme toistemme elämänrakkaudet, eikä suhde kenenkään muun kanssa voisi olla samanlaista. Suhde syveni alun rakastumis-fiiliksistä aidoksi rakkaudeksia ja kumppanuudeksi. Tällä hetkellä olemme olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja meillä on perhe. Suhteemme on tuon häröilyn vuoksi vahvemmalla pohjalla kuin ilman sitä. Neuvoksi antaisin, että jos oikeasti koet, että henkilö saattaa olla ns. elämäsi rakkaus, kannustan näkemään vaivaa. Suhdetta on kuitenkin pakko käsitellä, muuten ajaudutte nopeasti samoihin ongelmiin.
Ei kukaan, edes huonoja kokemuksia?