Onko teitä otettu lapsena aikuisten riitojen tuomariksi, psykologiksi tai välikädeksi?

Siis eikö ketään? Olenko ainoa? Ap

Jos sattuu olemaan paikalla, kun on riita se ei ole ottamista välikädeksi tai psykologiksi. Tai jos lapsi itse haluaa puhua tilanteesta myöhemmin.

Äärimmäisen vastenmielistä on mielestäni näkemys jossa esim. itseäni on syytetty, että olen vetänyt lapsia mukaan riitoihin, joissa toinen osapuoli on aggressiivinen, toinen osapuoli on aloittanut ja lapsi on tietoinen tapahtumista vain, kun on paikalla silminnäkijänä.

Ja joku kehtaa kertoa asiat niin että on väärin kun äiti vetää lapset mukaan...jumalauta oksettavan kieroutunut ja sanoisinko sille toiselle sairaan puolueellinen näkemys.

Ainoastaan aikuisen lapsen olen pyytänyt joskus tuomariksi (joka onkin fiksu ja vahva) eikä traumatisoidu siitä ja itse monesti puuttunut tilanteisiin pyytämättä.

Joillain on riitoja joskus ja jotkut ei riitele koskaan. Itseäni ei kiinnosta toisten suhteet ja riidat ja niin se pitäisikin olla.

Joskus lapset näkee riitoja joskus ei. Liikaa ei saisi olla, mutta autuaan riidatontakaan ei voi keneltäkään vaatia. Se kenen kuuluu puuttua eli lasu puuttuu silloin kun on ollut esim. poliisikäyntejä vai miten se niinku pitäisi puuttua.

Suklaalevyn jouduin tuomaroimaan itselleni kun siitä riitelivät.

On, mutta eipä tuo tuntunut miltään, kun katselin miten isä pahoinpiteli äitiä.

Harvoin löi, mutta kävi päälle ja repi vaatteista. Se oli paljon pelottavampaa, kuin nopea lyönti.

Isä kävi kiinni myös meihin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sattuu olemaan paikalla, kun on riita se ei ole ottamista välikädeksi tai psykologiksi. Tai jos lapsi itse haluaa puhua tilanteesta myöhemmin.

Äärimmäisen vastenmielistä on mielestäni näkemys jossa esim. itseäni on syytetty, että olen vetänyt lapsia mukaan riitoihin, joissa toinen osapuoli on aggressiivinen, toinen osapuoli on aloittanut ja lapsi on tietoinen tapahtumista vain, kun on paikalla silminnäkijänä.

Ja joku kehtaa kertoa asiat niin että on väärin kun äiti vetää lapset mukaan...jumalauta oksettavan kieroutunut ja sanoisinko sille toiselle sairaan puolueellinen näkemys.

Ainoastaan aikuisen lapsen olen pyytänyt joskus tuomariksi (joka onkin fiksu ja vahva) eikä traumatisoidu siitä ja itse monesti puuttunut tilanteisiin pyytämättä.

Joillain on riitoja joskus ja jotkut ei riitele koskaan. Itseäni ei kiinnosta toisten suhteet ja riidat ja niin se pitäisikin olla.

Joskus lapset näkee riitoja joskus ei. Liikaa ei saisi olla, mutta autuaan riidatontakaan ei voi keneltäkään vaatia. Se kenen kuuluu puuttua eli lasu puuttuu silloin kun on ollut esim. poliisikäyntejä vai miten se niinku pitäisi puuttua.

Olet toiminut todella väärin. Aikuisenkaan lapsen tehtävä ei ole koskaan ruveta valitsemaan puolia vanhempien välillä. Miksi et pyytänyt jotain ystävääsi tuomaroimaan? Lapsesi pelkää sinua, ei hän uskalla kertoa traumatisoituvansa siitä, miten kohtelet häntä. Sinä olet säälittävä nynny, joka käyttää omia lapsiaan kun ei yhtään ystävää taida olla, jolle kertoa aikuisten asioita.

Vanhempien eroaminen ja riitely aiheuttaa

lapsille lojaliteettikriisin, kun lapsi on luonnostaan lojaali molemmille vanhemmille.

Lapsen käyttäminen riidan välineenä vain

pahentaa tilannetta lapsen kannalta ja usein

riitelevät vanhemmat ovat sokeita tilanteelle.

Tämä on ihan tutkittua psykologista tietoa.

Kyllä. Minut vedettiin lapsena mukaan vanhempieni välisiin riitoihin ja pakotettiin valitsemaan kumman puolella olen. Lisäksi vanhempani riitelivät paljon niin että minä olin kotona kuulemassa kaiken.