Lue keskustelun säännöt.
Läheisen saattohoito ja työ
27.03.2023 |
Oletko ollut/olisitko töissä, kun läheisesi on saattohoidon loppuvaiheessa?
Kommentit (39)
Vaikka irtisanoutuminen jos ei muuten vapaata saa. En ole nähnyt vielä yhdenkään työnantajan seisovan kuolleen työntekijän haudalla muistelemassa kuinka hyvä työntekijä oli. Joku kimppu ja adressi on saatettu muodon vuoksi lähettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki siihen vaikuttaa miten itse asian koet. Itse en nukkunut enkä pystynyt järkevään ajatteluun, enkä olisi asiakaspalvelussa voinut olla. Onhan niitä joille se on vain asia muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
No kertokaa nyt sitten minne läheinen haluaa mennä kun pitää lähteä saattamaan. Ihmeellistä että läheinen ei osaa itse mennä. Toki ymmärrän mikäli läheinen on lapsi niin voin toki lähteä lasta saattamaan mutta aikuinen kyllä osaa itse mennä. Kummaa porukkaa😭
Läheisestä en tiedä mutta sä voisit haluta mennä vit... tästä keskustelusta.
Äitis on varmaan ylpeä kun sillä on noin viisas lapsi.
Kävin normaalisti töissä kun äitini oli saattohoidossa saattohoito-osastolla. Aluksi kävin katsomassa joka päivä suoraan töistä (päädin klo 16) ja kotona olin noin klo 19.30 aikaan. Julkisilla matka kesti tunnin töistä osastolle ja reilun tunnin osastolta kotiin. Kotona odotti perhe, mies ja tuolloin 10v lapsi. Yhtenä päivänä kun olin lähdössä kotiin, niin hoitaja nappas mut keskusteluun. Juteltiin minun jaksamisesta. Hän sanoi, että nyt et enää tule joka päivä, olet liian väsynyt ja lapsikin tarvitsee äitiä. Sanoi että 1-2 päivää viikossa riittää. Sovittiin että voin soittaa niinä päivinä kun en käy. Lopuksi kävin sen 1-2 kertaa viikossa ja hyvä niin. Loppu kun lähestyi niin isä lupasi ilmoittaa jos/kun pitää tulla. Olin töissä pomolle tästä kertonut, että voi tulla äkkilähtö joku päivä. No, yhtenä keskiviikkona tuli soitto noin klo 14 että pitkään ei ole enää jäljellä mutta heti ei tarvii tulla. Lähdin hieman aikaisemmin töistä osastolle ja oltiin isän kanssa siellä noin tunnin. Hoitajan mukaan menee vielä tunteja ja sanoi, että voidaan lähteä kotiin syömään ja hän soittaa sit. Ehdin olla kotona noin tunnin ja isä soittaa, et nyt pitäis lähteä. Lapsi ei halunnut tulla mukaan joten hälytin anopin meille illaksi/yöksi jos menee myöhään. Lähdettiin noin klo 18 aikaan mieheni ja isäni kanssa osastolle. Äiti kuoli tuolloin keskiviikkona noin klo 21.30. To-pe olin pois töistä pomon luvalla. Ma jälleen töihin normaalisti.
Tuli pitkä tarina, mutta tämä järjestely sopi minulle/meille. Jokainen toimii niin kuin itseltä tuntuu parhaimmalta.
Toki tässä oli se, että äitini ei pystynyt kommunikoimaan eikä tiedetty ymmärtääkö puhetta jne. Ei ainakaan muistanut juuri mitään kuka on käynyt jne. Äiti oli osastolla huhtikuusta lokakuun loppuun. En omalta kannaltani nähnyt mielekkyyttä jäädä pois töistä. Töissä sai ajatukset muualle hetkeksi. Avoimesti kerroin tilanteesta töissä pomolle ja työkavereille.
Yksikään kuoleva ei ole jättänyt kuolematta sen takia, ettei joku ole pitämässä kädestä kiinni.
Itse en todellakaan haluaisi ketään sihen viereen päivystämään; haluan kuolla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään kuoleva ei ole jättänyt kuolematta sen takia, ettei joku ole pitämässä kädestä kiinni.
Itse en todellakaan haluaisi ketään sihen viereen päivystämään; haluan kuolla rauhassa.
Tämä kannattaa kirjata hoitotahtoosi.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään kuoleva ei ole jättänyt kuolematta sen takia, ettei joku ole pitämässä kädestä kiinni.
Itse en todellakaan haluaisi ketään sihen viereen päivystämään; haluan kuolla rauhassa.
Mäkään en tajua mikä hirvee hätä ja hoppu on muka omaisten rynniä paikalle, kun joku näyttää kuolevan.
Jotku tekee kuolemaa sen seitsemän kertaa ja aina rimputellaan paikalle puoli sukua ihmettelemään tajutonta mummoa.
Liekö tässä tavassa kyseessä paikalle rynnivien oma kuolemanpelko vai onko katsottu liikaa amerikkalaisia sarjoja ja vaan jostain kumman syystä oletetaan, että niin KUULUU tehdä tai olet huono omainen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin töiden aina töiden jälkeen ja sitten läheinen kuoli viikonloppuna jolloin olin myös lähellä koko yön.
Teet miten itsestä tuntuu hyvältä ilman syyllisyyden tunnetta. Ihan varmasti olet hyvä omainen kuitenkin vaikka et koko ajan vieressä olekaan.
Kokemusta äidin saattohoidosta hoitokodissa jossa kävin niin usein kuin vain pystyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksikään kuoleva ei ole jättänyt kuolematta sen takia, ettei joku ole pitämässä kädestä kiinni.
Itse en todellakaan haluaisi ketään sihen viereen päivystämään; haluan kuolla rauhassa.
Meidän läheinen halusi, että ollaan vierellä ja pidetään kädestä kiinni. Lisäksi rukoilimme ääneen vaikka en edes usko Jumalaan, mutta se toi lohtua kuolevalle. Kyllä se viimeinen henkäys on jäänyt ikuisesti mieleen. Hengityksessä oli katkos ja sitten tuli pitkä puhallus, jonka jälkeen hän lähti pois.
Minun isäni siirrettiin saattohoitoon, joka myöhemmin peruttiin. Sitten hän taas joutui saattohoitoon ja sitten hän menehtyi. Siinä olisi ollut sula mahdottomuus olla koko ajan paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidossa on kysymys päivistä.
Hoivakoti tai sairaala ilmoittaa, milloin potilas on siirretty saattohoitoon.
Sen päättää lääkäri.
Silloin sairautta ei enää hoideta.
Annetaan kipulääkettä suoneen, joko tiputuksena tai pistoksina, useimmiten morfiinia.
Nesteytys lopetetaan.
On hyvin kummallista, ettei nykyajan ihmiset edes tiedä, mitä saattohoito tarkoittaa.
Meillä kesti vielä 2 kk tuo vaihe, eikä kuoleva ollut edes tietoinen ympäristöstä. Ei siinä oikeastaan olisi ollut mitään järkeä jäädä töistä pois. Siis ksymys oli vanhuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka irtisanoutuminen jos ei muuten vapaata saa. En ole nähnyt vielä yhdenkään työnantajan seisovan kuolleen työntekijän haudalla muistelemassa kuinka hyvä työntekijä oli. Joku kimppu ja adressi on saatettu muodon vuoksi lähettää.
Työntekijän pitää olla töissä vielä irtisanomisaika. Itse en lähtisi uhraamaan työpaikkaani, palkkaani ja eläkettäni, sillä minulla on lapset, joista minun täytyy pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut töissä, olin kotiäiti alle 4v lapsilleni, oli aika rankkaa, tosin sain myös voimia lapsistani.
Läheinen oli äitini joka kuoli nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään kuoleva ei ole jättänyt kuolematta sen takia, ettei joku ole pitämässä kädestä kiinni.
Itse en todellakaan haluaisi ketään sihen viereen päivystämään; haluan kuolla rauhassa.
Mäkään en tajua mikä hirvee hätä ja hoppu on muka omaisten rynniä paikalle, kun joku näyttää kuolevan.
Jotku tekee kuolemaa sen seitsemän kertaa ja aina rimputellaan paikalle puoli sukua ihmettelemään tajutonta mummoa.
Liekö tässä tavassa kyseessä paikalle rynnivien oma kuolemanpelko vai onko katsottu liikaa amerikkalaisia sarjoja ja vaan jostain kumman syystä oletetaan, että niin KUULUU tehdä tai olet huono omainen??
Ei kai sun tarvikaan tajuta. Mutta anna sekä muille omaisille että hoitolaitokseen tiedoksi ettet halua sulle rimputeltavan niin sulle ei sit rimputella.
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidossa on kysymys päivistä.
Hoivakoti tai sairaala ilmoittaa, milloin potilas on siirretty saattohoitoon.
Sen päättää lääkäri.
Silloin sairautta ei enää hoideta.
Annetaan kipulääkettä suoneen, joko tiputuksena tai pistoksina, useimmiten morfiinia.
Nesteytys lopetetaan.
On hyvin kummallista, ettei nykyajan ihmiset edes tiedä, mitä saattohoito tarkoittaa.
Miksi pitäisi tietää mitä saattohoito tarkoittaa, jos ei ole mitään kokemusta? Meidän suvussa kaikki ovat kuolleet niin sanotusti sappaat jalassa eikä kukaan vielä ole ollut saattohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidossa on kysymys päivistä.
Hoivakoti tai sairaala ilmoittaa, milloin potilas on siirretty saattohoitoon.
Sen päättää lääkäri.
Silloin sairautta ei enää hoideta.
Annetaan kipulääkettä suoneen, joko tiputuksena tai pistoksina, useimmiten morfiinia.
Nesteytys lopetetaan.
On hyvin kummallista, ettei nykyajan ihmiset edes tiedä, mitä saattohoito tarkoittaa.
Saattohoito voi kestää viikkoja tai kuukausia. Riippuu ihan potilaan kunnosta (lapsi versus vanhus) ja sairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistävät mammat taas liikkeellä :-D
Ainoa kuolema, johon minun on pakko sitoutua, on omani. Muiden kuolemia en ala suorittaa. Tukena voin olla, mutta vain omien voimavarojeni mukaan. Rakastan työtäni, joten sitä en jätä vain jotta saan aamusta iltaan pidellä kädestä jotakuta, jota sattuu se kädestä pitäminen ja joka ei enää jaksa reagoida mihinkään puheeseen.
En minäkään "suorittaisi" sinun kuolemaasi.
Menikö tunteisiin? Miksi?
Jäisin pois töistä siksi aikaa, tuskin edes itse kykenisin työhön siinä kohtaa. Olisin henkisesti niin romuna, kun joutuisin näkemään rakkaan läheiseni kärsimyksen ja tietäisin, että en pysty pelastamaan, mutta olemalla tukena varmasti edes hiukan saisin henkistä pahoinvointia helpotettua. Jos menisin siinä tilanteessa töihin, tuntuisi, että nyt olen väärässä paikassa. Enemmän mua tarvitaan nyt muualla.