Te jotka olitte nirsoja lapsia, lopetitteko jossain vaiheessa nirsoilun?

Lopetin, teini-ikäisenä, kun vihdoin tajusin, että olen sipulille allerginen. Ja kun sain sille vielä testeissä vahvistuksen, ja lopetin kaikkien niiden ruokien ja ruoka-aineiden syömisen, joissa sipulia oli missään muodossa, alkoi ruoka kummasti maistua.

Lapsuuteni nirsoilu johtui siitä, että käytännössä kaikesta ruuasta tuli hirveän huono olo - ihmettelinkin koko lapsuuteni, miksi ihmiset haluavat syödä, ihan vapaaehtoisesti. Tottakai tiesin, että ilman syömistä käy kehnosti, joten söin (ja välillä oksensin ja söin), mutta 70-luvulla käytännössä kaikissa ruuissa puuroja lukuunottamatta oli sipulia.

Nyt syön "kaikkea", kunhan se on valmistettu ilman sipulia. Ostereita en suostu edes maistamaan, se tuskin on kovin vakavaa nirsoilua ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön vain ruokia mistä pidän. Miksi söisin jotain, mikä on pahaa?

PS: makuaisti on perinnöllinen ominaisuus. Lapsi on perinyt sen vanhemmiltaan, joten herkkä makuaisti on vanhempien vika.  Osa ihmisistä maistaa sellaisia kitkeriä makuja, joihin toisilla ei ole reseptoreita ollenkaan.

PS2: makuaisti heikkenee mitä vanhemmaksi tulee. Osa ruoista muuttuu syömäkelpoisen makuisiksi makuaistin heiketessä.

Miten makuaisti voi olla perinnöllinen asia? Esimerkiksi minun lapsuudenperheessäni minä olen ainut, joka pitää viilistä ja piimästä, meistä 3/5 tykkää kahvista, 2/5 maksalaatikosta jne. jne. 

Makuaistiin vaikuttavat geenit tulevat sekä isältä, että äidiltä. Jokaisella lapsella on oma setti näitä geenejä. Jos saa sellaiset geenit jotka saavat parsakaalin maistumaan kitkerältä ja korianterin saippualta, eivät nuo maut koskaan muutu paremmiksi.

Vierailija kirjoitti:

1. Ja lisään että paras tapa uusien ruokien syömiseen oli että sitä oli vain tarjolla ja sai ottaa tai olla ottamatta. Kun näkee että kaverit ja perhe syö jotain hyvällä mielellä niin itsekin vähitellen maistaa niitä.

No tämä! Kaikki tuputus ainakin omalla kohdallani vain pahensi ongelmaa.

Nirsous helpotti aikuisuuden kynnyksellä 😅

Tsemppiä ja pitkää mieltä siis vanhemmille

Aloitin nirsoilun vasta aikuisena.

Osaa ruoista en syö edelleenkään, osasta inhokeista on tullut herkkuja. Valikoivuus on ainakin lisännyt motivaatiota oppia tekemään ruokia itse, koska moni suomalainen ruoka ei yksinkertaisesti maistu.

Monia lapsuuden kauhistuksia olen oppinut syömään, esim sipulia missä tahansa muodossa, oliiveja, "raakaa" lihaa ja kalaa, sieniä, laajasti erilaisia kasviksia. Ikinä ei lapsena pakotettu syömään.

Vieläkään en syö sitkeää lihaa tai jos siinä on läskiä/kalvoja, lihan pitää olla hyvää ja hyvin laitettua. Raakojen lihojen ja kalojen syönnistä olen vielä tarkempi. Oliivien pitää olla hyviä, mitkä tahansa sienet ei käy, purkkiherkkusienet on lähinnä biojätettä. Äyriäisiä en syö, en ole edes maistanut, enkä maista, jo ympäristösyyt estävät.

Eli älkää pakottako lapsia edes maistamaan. Vaikka itse pystytte syömään mitä tahansa jaskaa, niin ei se tarkoita että muidenkim pitää pystyä. Lapsille voi antaa mahdollisuuden maistella kunnon ruokaa vaikka hyvissä ravintoloissa, mutta suurin osa maistelee kyllä myöhemminkään n.

Tapasin mun nykyisen miehen 21v. En ollut koskaan ihastunut niin palavasti kuin silloin ja tein kaikkeni, jotta meistä tulisi pari. Mikä tarkoitti myös sitä, että söin kaiken hänen mulle tekemänsä ja tarjoamansa. Siinä sitten huomasin pitäväni lähes kaikesta mitä olin ennen vältellyt kuin ruttoa. Ananas tökkii kyllä edelleen.

Olen sanonutkin, että kukaan tai mikään muu tuskin olisi koskaan saanut mua syömään. Olin käynyt ensimmäisen kerran 6-vuotiaana perheneuvolassa vähäisen syömisen ja nirsoilun vuoksi ja istunut välillä kokonaisia koulupäiviä ruokalassa kun ei ollut lupaa tulla pois ennen kuin lautanen on tyhjänä.

Vähitellen aloin syömään monipuolisemmin. Käännekohta taisi olla yläasteen kotitalouden tunnit. Siellä kun itse kokkailtiin, tuli kiinnostus maistaa uusia makuja. Sipulia olin ennen sitä vieroksunut, mutta kotitalouden tunnilla ihastuinkin sipuliin.

Mutta vielä aikuisenakin on joitain ruokia, mitä en vain syö: maksa, verilätyt, silli, graavikala. Ja sitkeät lihan ei-lihasosat.

Nirsoilu on koko elämän ajan pikkuhiljaa vähentynyt, vaikka edelleen olen hyvin nirso.

Mutta kyllä sitä tosissaan alkaa löytää uusia makuja elämäänsä kun kasvaa ja kehittyy.