Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olitte nirsoja lapsia, lopetitteko jossain vaiheessa nirsoilun?
Kommentit (29)
1. Ja lisään että paras tapa uusien ruokien syömiseen oli että sitä oli vain tarjolla ja sai ottaa tai olla ottamatta. Kun näkee että kaverit ja perhe syö jotain hyvällä mielellä niin itsekin vähitellen maistaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En edelleenkään syö lihapihvejä tai paisteja, ainoastaan jauheliha kelpaa. Luullista kanaa en syö, vain file kelpaa. En myöskään syö mereneläviä. Syön kuin neljävuotias, sillä erotuksella, että syön paljon ja alkoholiakin menee.
Pikku hiljaa ajan myötä nirsoilu väheni ja kokeili aina vähän eksoottisempia asioita. Teininä vähän enemmän ja aikuisena paljon. Tärkeintä on antaa lapselle mahdollisuus kokeilla tarjoamalla tilaisuuksia, joissa lapsi voi itse päättää haluaako hän maistaa vai ei. Ei pakottamalla laita lautaselle ja käske syödä tai muuten ei pääse pöydästä vaan laittaa siihen muiden ruokien sekaan pöydälle ja kannustaa lasta maistamaan edes hiukan, mutta ei missään nimessä pakota silloin se ei yhtään kannusta lasta omatahtoisesti maistamaan mitään uutta.
En syö aikuisenakaan niitä ruokia, joita en syönyt lapsena. Ei ole koskaan pakotettu. Mikään ongelma ei ole koskaan ollut enkä ole vaatinut mieluista ruokaa.
En missään tietyssä iässä vaan ajan kanssa tuli maistettua entisiä nirsoilun kohteita ja olivatkin ihan jees. Ainoastaan sieniä en syö edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minähän en mitä vaan syö vanhemmat opettivat että kela maksaa minun hyväksymät ruuat
Vanhemmat teki monipuolisesti erilaisia ruokia ja koulussa ja ravintoloissa oli tarjolla uusia ruokia. Vähitellen siitä lisääntyi halu uusia makuja kohtaan.
Aikuisena maistuu niin kalat, kaalit, sipulit ja muut.
Varsinkin se että itse sai laittaa ruokaa, lisäsi halua kokeilla uusia makuja. Kun ruokaa itse pilkkoi ja valmisti ja kypsensi niin siihen suhtautui jotenkin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuusikymppisenä en vieläkään syö sipulia ja silakkaa. Sipulia vatsa vain ei kestä.
Olen vasta aikuisena tajunnut kuinka nirso olenkaan. Ja taisin olla sitä lapsenakin. Lauantainen syntymäpäiväruoka oli hyvä esimerkkiseisovan pöydän monipuolisesta tarjoilusta, joissa lähes kaikissa oli jotenkin outo maku tai kaikki lillui jossain liemessä. En saanut kaikkea harkitusti valittujakaan pöperöitä lautaselta syötyä. Harvoin olen seisovassa pöydässä ollut noin tyrmistynyt makuun, mutta tuo veti pohjat. Pakkoko kaikkeen on tunkea jotain etikkaista lientä tai muuta outoa kastiketta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani lapsi 60vuotta sitten, sopi kyllä nirsoilla, jos niikseen, mutta nälkä opetti aika nopeasti, ettei välttämättä kannattanut. Makaroni- ja perunaryynivellikin meni, silloin, mutta koskaan en ole niitä tehnyt enkä muillekaan tarjoillut.
Päinvastoin, aikuisena on ihanaa, kun voi vapaasti valita syömisensä ilman ketään ruokanatsia vieressä riehumassa. Olen kyllä vuosien varrella alkanut pitää joistain ruoka-aineista, jotka eivät lapsena maistuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden nirsoilun takaa paljastui aikuisena aistiyliherkkyys ja useita allergioita. Ei enää ihmetellä miksi kävin isolla hädällä 4 kertaa päivässä.
Lopetin. Olen nykyisin vain tarkka siitä mitä syön, en enää nirso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön vain ruokia mistä pidän. Miksi söisin jotain, mikä on pahaa?
PS: makuaisti on perinnöllinen ominaisuus. Lapsi on perinyt sen vanhemmiltaan, joten herkkä makuaisti on vanhempien vika. Osa ihmisistä maistaa sellaisia kitkeriä makuja, joihin toisilla ei ole reseptoreita ollenkaan.
PS2: makuaisti heikkenee mitä vanhemmaksi tulee. Osa ruoista muuttuu syömäkelpoisen makuisiksi makuaistin heiketessä.
Vierailija kirjoitti:
Syön vain ruokia mistä pidän. Miksi söisin jotain, mikä on pahaa?
PS: makuaisti on perinnöllinen ominaisuus. Lapsi on perinyt sen vanhemmiltaan, joten herkkä makuaisti on vanhempien vika. Osa ihmisistä maistaa sellaisia kitkeriä makuja, joihin toisilla ei ole reseptoreita ollenkaan.
PS2: makuaisti heikkenee mitä vanhemmaksi tulee. Osa ruoista muuttuu syömäkelpoisen makuisiksi makuaistin heiketessä.
Miten makuaisti voi olla perinnöllinen asia? Esimerkiksi minun lapsuudenperheessäni minä olen ainut, joka pitää viilistä ja piimästä, meistä 3/5 tykkää kahvista, 2/5 maksalaatikosta jne. jne.
Lopetin mutta en muista tarkkaan missä vaiheessa. Vähitellen teini-iässä, mutta tosissaan vasta täysi-ikäisenä aloin syödä vähän kaikkea outoakin. Joskus teini-ikäisenä perus mausteet alkoi kelvata eikä haitannut vaikka ruoka salaatti vähän koskisi muusiin, aloin syödä keitoista muutakin kuin perunat jne.
Omista lapsista 2 nirsoa, 1 kuten mieskin lapsena eli kaikki menee. Tämä kaikkiruokaisin on hoikin lapsi, hiukka alipainoinen. Ihme juttu, että tykkää kaikesta, mutta ei oikein välitä muusta kuin terveellisestä ruoasta. Esim. eilen sai suklaapatukan ja maistoi, sanoi "en jaksa" ja anto mulle. Tyttö siis 6 v, en usko että on syömishäiriötä...
Joo ja ei.
Siinä mielessä en ole enää nirso, että makumaailma on laajentunut huomattavasti. Teini-iässä aloin kokeilemaan uusia makuja, kokkailemaan itse kaikenlaista uutta ja tutustumaan muihinkin ravintoloihin, kuin paikalliseen Rossoon. Tykkään monista eksoottisistakin ruuista ja mielelläni kokeilen uusia makuja. Erityisesti kasvisten puolella.
Siinä mielessä olen edelleen nirso, että en pysty edelleenkään syömään esimerkiksi epämääräisiä ruhonpaloja. Jos yritän nielaista vaikka epämääräistä rustonpalasta, tulee se helposti takaisin ylös. Suutuntuma on tarkka: ei sitkaleita yms. Eli mieluiten syön joko puhdasta kasvisruokaa, tai jos lihaa on, on sen oltava tyyliin jauhelihaa tai laadukasta filettä.
Nirso lapseni on edelleen nirso eli ei syö miellyttääkseen muita. Siitähän nirsoudessa oikeastaan on kyse eli ruuanlaittaja rinnastaa lapsen ruokahalun rakkauteen ja jos lapsi ei syö, ei hän ole kiva ja kiltti. Meillä nirso lapsi sai olla syömättä ja aina oli tarjolla sellaista, mikä miellytti (keitetty porkkana ja mustikkarahka maistuivat aina, porkkanan seuraksi kelpasi ohra), joten ei ollut mitään pakkoa maistaa enkä minä suuttunut, jos keitetty siankieli ei maittanut tai jos etanat jäivät syömättä.
Nykyisin nirso lapseni syö edelleen sitä, mikä miellyttää eikä siksi, että joku haluaa hänen syövän. Minusta tuo on ihana asenne! Lisäksi harva aikuinen juo maitoa, hän uskaltaa tehdä niin, vaikka monen mielestä se on lapsellista. On siis tiettyjä ruokia/ruoka-aineita, joita sopii tai ei sovi syödä. Outo maailma.
Nirsoilu loppui kuin seinään kun lihan sai jättää pois. Siitä lähtien olen ollut kasvissyöjä.
Kyllä se meni ohi ja aikuisena menee lähes kaikki ruoka hyvin tyytyväisesti ja olen kaikkiruokaisempi kuin moni muu.
Iso kiitos vanhemmille, jotka eivät koskaan pakottaneet tai painostaneet vaan sai positiivisen esimerkin avulla itse omaan tahtiin maistella ja innostua uusista mauista.