Suuttuistko jos terveysongelmista kärsivä sukulaisesi ei jaksaisi kuunnella sinun huoliasi?
Olen kipeä ja henkisesti todella loppu tähän. Tähän asti olen jaksanut kuunnella äitini murheita, mutta nyt tuli sellainen olo, etten vaan jaksa, joten sanoin suoraan, että haluan nyt rauhaa enkä jaksa kuunnella. Käyttäydyinkö epäystävällisesti vai suuttuiko äitini tästä turhaan? Nyt joudun sitten kipeänä olemisen lisäksi kantamaan huonoa omaatuntoa.
Kommentit (27)
Tuohon edelliseen livahti vain mielenterveysongelmat mutta tietysti oli kyse kaikista terveysongelmista.
Mun äiti on samanlainen! Muodollisesti ensin kysyy kuulumiset ja olen oppinut vastaamaan hyvin lyhyesti, koska äiti odottaa jo malttamattomana päästäkseen tykittelemään vaivojaan, joita riittää ihan joka päivälle.
Pienestä asti oon kuunnellu ja ymmärtäny, jättäny itseni taka-alalle. Nyt on oma jaksaminen tapissa ja suutahdin jo kun ei usko etten pysty kannattelemaan häntäkin. Äiti veti herneet syvälle sinne eikä aio enää ollenkaan pitää yhteyttä koska olen 'niin vaikea'!
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on samanlainen! Muodollisesti ensin kysyy kuulumiset ja olen oppinut vastaamaan hyvin lyhyesti, koska äiti odottaa jo malttamattomana päästäkseen tykittelemään vaivojaan, joita riittää ihan joka päivälle.
Pienestä asti oon kuunnellu ja ymmärtäny, jättäny itseni taka-alalle. Nyt on oma jaksaminen tapissa ja suutahdin jo kun ei usko etten pysty kannattelemaan häntäkin. Äiti veti herneet syvälle sinne eikä aio enää ollenkaan pitää yhteyttä koska olen 'niin vaikea'!
Toivottavasti hän pitää lupauksensa ja antaa sun oikeasti toipua rauhassa, harvemmin näistä vain niin nopeasti pääsee eroon. Terve itsekkyys on hyvästä ja pistää huolehtimaan sut sun omasta jaksamisesta, vaikka aluksi varmaan syyllisyyden tunteet herää ja muutkin pyrkii syyllistämään. Myös äitisi on aika oppia hoitamaan omat tunnetilansa, tuntuu että vanhempi sukupolvi osaa "kohdata" tunteensa kaatamalla ne vain jonkun muun niskaan..
Kai se vähän riippuu, monestakin asiasta. En voi sanoa, että suuttuisin tai en suuttuisi.
Soitan äidilleni harvoin, koska jauhaa vain omista ja sukulaisten sairauksista. Toinen puheenaihe on kauhistelut ja katastrofiajattelut, kun teini-ikäinen lapseni saa käydä Helsingin keskustassa (10 km) kavereineen, kun siellä on äitini käsityksen mukaan pelkkiä vaaroja - käyvät siis ostoksilla ja kahviloissa…Tulee aina uupunut olo noista puheluista. Tunnen aina hetken syyllisyyttä, kun sanon, että en halua puhua omista krempoista tai kuunnella muiden vaivoista. Ja äitini ei kysy kuulumisia, vaan tyyliin just krempoistani, varmaan jokaisella keski-ikäisellä joskus selkä kipeä, mutta ei vaivani muille kuulu, riittää, että fyssarin kanssa niistä puhun.
voit sanoa että olet stressaantunut ja et nyt jaksa jutella. voit sanoa myös voitko kuunnella ja pyytää vuorostasi apua.ihmis suhteet usein urautuu.
pidä taukoa.
Niin kauan kuin kyseessä on oikeustoimikelpoinen ja työelämässä oleva ihminen, ei hänen aktivoimisensa kuulu kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.