Keskiluokkainen Laura itkee HS, kun 500000 talolainan jälkeen ei jää enää rahaa kuluttamiseen
Laura kertoo, että inflaatio ja korkojen nousu vienyt perheen ahdinkoon. Rahaa ei jää enää elämiseen. Lasten vakuutuksista ei voi tinkiä (meillä kolme lasta, eikä yhtään lapsi vakuutusta).
Omasta mielestäni perhe ottanut ihan liian ison lainan. Mitä mieltä muut? Samoja kokemuksia?
https://www.hs.fi/koti/art-2000009449545.html?share=86d9b94e28e47aa738d…
Kommentit (1884)
Niin. Vasemmistolaisen median mielestä he ovat uhreja ja vähäosaisia ja kaikkien pitäisi nyt osallistua heidän pelastamiseensa, oli itsellä yli puolen miljoonan euron kämppä tai ei. Siihen on Suomessa viime vuosina päädytty ja sellainen ajattelu Suomen myös lopullisesti tuhoaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas köyhät haukkuu keskituloisia. Kummasti kuitenkin keskiluokan verovaroin kustantamat tuet ja julkiset palvelut teille kelpaa. Paitsi kun niistäkin valitetaan koko ajan ja vaaditaan itselle lisää muiden eli keskituloisten rahoja. Kellään ei saisi olla mitään enempää kuin köyhällä, jolle pitää ohjata kaikki muidenkin rahat.
Aaah. Näitä melensäpahoittajia.
Mulla on vakuutus jopa kissalle. Miksi niitä pentuja pitää vääntää jos ei ole varaa, ap. Ai niin, sitähän joutuisi koulutukseen ja töihin muuten !
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko julma ihminen, mutta jotenkin ärsyttää ihan jäätävästi tuollaiset ihmiset. Jumaliuta, puolen miljoonan talot ja kaikki, ja sitten valitetaan yhyy kun on tiukkaa rahan kanssa. Tunnen tällaisia tapauksia omalta seudultani. Isot talot ja uudet autot pihassa, ja yhyy yhyy kun on tiukkaa. No, minkähän takia mahtaa olla tiukkaa? Pitäisikö ehkä miettiä elämistä omien tulojen mukaan, eikä yli varojensa? Eihän vain ole kyse siitä, että haluttaisi vähän näyttää ja esitellä muille, että kattokaapas kun meillä menee näin et on tämmönen talo ja uus sähköautokin tuli hommattua, eihän?
En ikinä hankkisi epävarmaa, arvonsa nopeasti menettävää sähköautoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sillä noin paljon voi lainaa olla keskituloisena kun minäkän en saa lähes 20 000e bruttotuloilla ( verotettavat, oikeasti netto on 23 500e kaikkineen) edes osamaksua silmälaseihin kun tulot on liian pienet.
Oot töppäillyt. Siksi et saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko julma ihminen, mutta jotenkin ärsyttää ihan jäätävästi tuollaiset ihmiset. Jumaliuta, puolen miljoonan talot ja kaikki, ja sitten valitetaan yhyy kun on tiukkaa rahan kanssa. Tunnen tällaisia tapauksia omalta seudultani. Isot talot ja uudet autot pihassa, ja yhyy yhyy kun on tiukkaa. No, minkähän takia mahtaa olla tiukkaa? Pitäisikö ehkä miettiä elämistä omien tulojen mukaan, eikä yli varojensa? Eihän vain ole kyse siitä, että haluttaisi vähän näyttää ja esitellä muille, että kattokaapas kun meillä menee näin et on tämmönen talo ja uus sähköautokin tuli hommattua, eihän?
En ikinä hankkisi epävarmaa, arvonsa nopeasti menettävää sähköautoa.
Poikani osti minusta tolkuttomasti maksaneen sähköauton - käytti sitä reilun vuoden ja sai noin tonnin enemmän kuin maksoi. Epäilen, että jos olisi ostanut reilun sadan kiloeuron bensa-auton, takkiin olisi tukkut.
Eikö Suomessa olekaan maailman paras ja ilmainen terveydenhoito, kun lapsille pitää ottaa erillinen vakuutus? Maailman parhaassa ja onnellisimmassa maassa ei olekaan ilmaista terveydenhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Asuntojen hinta 12v sitten oli läves sama kuin nyt. Hintakupla puhlesizkorona-aikana ja asuntojen hinnoista lähti löysät pois.
Meillä asunto maksoi 180 000€ kun se ostettiin 12v sitten. Naapurit myyvät nyt omia asuntojaan hintapyynnöiilä 175 000€ - 190 000€.
Asunnot kuluvat, joten 12 v vanha kylpyhuone tai keittiö ei enää ole mikään myyntivaltti.
Miedän asuntonne arvo säilyy. Olemme tehneet ylläpitoremontteja (parvelasit, asuinhuoneiden lattiat, yms) ja huolehtineet siitä, että keittiö ja kylpyhuone siivotaan kunnolla. Yksinaapuri läträsi ja roiski veden kanssa niin paljon, että kylopyhuoneen kiintokausteet ovat nyt vaihtokunnossa. Allaskaapin ovi kupruilee, lavuaarin saumat homeessa, yms. Nyt hän ulisee, että "aivan sama, ei kiinnosta joku v**un siivous".
Jos niillä on perheessä rakkautta, niin kaikki on hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Ei, mutta, se tekee omakotitalon valitsijan vähän höhläksi, että valitsee kalliin alueen, ison talon, kalliit autot, uudet kalusteet, kalliit harrastukset monelle lapselle ja sitten kadehtii köyhien tukia.
T. Ei asuntolainaa, paljon joustovaraa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Asuntojen hinta 12v sitten oli läves sama kuin nyt. Hintakupla puhlesizkorona-aikana ja asuntojen hinnoista lähti löysät pois.
Meillä asunto maksoi 180 000€ kun se ostettiin 12v sitten. Naapurit myyvät nyt omia asuntojaan hintapyynnöiilä 175 000€ - 190 000€.
Asunnot kuluvat, joten 12 v vanha kylpyhuone tai keittiö ei enää ole mikään myyntivaltti.
Miedän asuntonne arvo säilyy. Olemme tehneet ylläpitoremontteja (parvelasit, asuinhuoneiden lattiat, yms) ja huolehtineet siitä, että keittiö ja kylpyhuone siivotaan kunnolla. Yksinaapuri läträsi ja roiski veden kanssa niin paljon, että kylopyhuoneen kiintokausteet ovat nyt vaihtokunnossa. Allaskaapin ovi kupruilee, lavuaarin saumat homeessa, yms. Nyt hän ulisee, että "aivan sama, ei kiinnosta joku v**un siivous".
Tottakai se arvoa lisää jos laittaa lisää rahaa. Mutta onko se plusmiinusnolla verrattuna silloiseen ja nykyarvoon on sitten eri asia.
"Asuntojen hinta on lähes sama kuin nyt"... millä perusteella? Saadaanko kaikista asunnoista joka päivä tarjous? Onko juuri teillä keskiarvoinen asunto verrattuna markkinaan? Mennään pari vuotta eteenpäin näillä koroilla ja plusmerkkisellä inflaatiolla niin kyllä asuntojen hintapyynnöt näyttää jo hyvin erilaisia numeroita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas köyhät haukkuu keskituloisia. Kummasti kuitenkin keskiluokan verovaroin kustantamat tuet ja julkiset palvelut teille kelpaa. Paitsi kun niistäkin valitetaan koko ajan ja vaaditaan itselle lisää muiden eli keskituloisten rahoja. Kellään ei saisi olla mitään enempää kuin köyhällä, jolle pitää ohjata kaikki muidenkin rahat.
Oi voi. Ketju on täynnä työtä tekeviä ihmisiä, jotka sovittavat menonsa tulojen mukaisesti. Kokeilehan sinäkin Laura tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
500 000e asuntolaina on "mummonmarkkoina" 3 miljoonaa markkaa suurinpiirtein. Ottakaa järki käteen ei keskituloisen palkoilla tommosia ostella. Pitää olla perintöomaisuutta tai omia säästöjä. Kuukausittaiset käyttökulut nykyisillä sähkön hinnoilla melkosen korkeat. Sitte valtion pitäis maksaa näitten lukaalien sähkölaskut. Järki hoi!
Aikamoinen heitto. Viimeisenä vuonna kun markat oli käytössä virallisena valuuttana (2001), oli 500000 nykyeuroa vajaa 2,12 Mmk.
Oisko kannattanut tämän naisen säästää aikaisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko julma ihminen, mutta jotenkin ärsyttää ihan jäätävästi tuollaiset ihmiset. Jumaliuta, puolen miljoonan talot ja kaikki, ja sitten valitetaan yhyy kun on tiukkaa rahan kanssa. Tunnen tällaisia tapauksia omalta seudultani. Isot talot ja uudet autot pihassa, ja yhyy yhyy kun on tiukkaa. No, minkähän takia mahtaa olla tiukkaa? Pitäisikö ehkä miettiä elämistä omien tulojen mukaan, eikä yli varojensa? Eihän vain ole kyse siitä, että haluttaisi vähän näyttää ja esitellä muille, että kattokaapas kun meillä menee näin et on tämmönen talo ja uus sähköautokin tuli hommattua, eihän?
En ikinä hankkisi epävarmaa, arvonsa nopeasti menettävää sähköautoa.
Hyvin poimit tekstistä ketjun aiheeen kannalta sen olennaisen pointin. Saatko tuohon monomaniaan jotain hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Asuntojen hinta 12v sitten oli läves sama kuin nyt. Hintakupla puhlesizkorona-aikana ja asuntojen hinnoista lähti löysät pois.
Meillä asunto maksoi 180 000€ kun se ostettiin 12v sitten. Naapurit myyvät nyt omia asuntojaan hintapyynnöiilä 175 000€ - 190 000€.
Asunnot kuluvat, joten 12 v vanha kylpyhuone tai keittiö ei enää ole mikään myyntivaltti.
Miedän asuntonne arvo säilyy. Olemme tehneet ylläpitoremontteja (parvelasit, asuinhuoneiden lattiat, yms) ja huolehtineet siitä, että keittiö ja kylpyhuone siivotaan kunnolla. Yksinaapuri läträsi ja roiski veden kanssa niin paljon, että kylopyhuoneen kiintokausteet ovat nyt vaihtokunnossa. Allaskaapin ovi kupruilee, lavuaarin saumat homeessa, yms. Nyt hän ulisee, että "aivan sama, ei kiinnosta joku v**un siivous".
En tiedä missä noin on. Täällä Espoossa oli tuo koronan aiheuttama hintapiikki väljemmillä seuduilla ja esimerkiksi meidän yksi naapuri myi paritalon puolikkaansa noin 20% kalliimmalla kuin mitä oli 2019 maksanut, eikä tarvinnut yhtään avointa näyttöä järjestää vaan välittäjällä oli ostajaehdokkaat valmiiksi katsottuna. Nyt on tuo koronabuumi mennyt ohi ja kauppa hidastunut, mutta edelleen hinnat 10% korkeammalla kuin ennen koronaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
"Yhdeksän hehtaarin taloyhtiö juhlii Vuosaaressa. Suomen suurimpiin taloyhtiöihin kuuluva vuosaarelainen asunto-osakeyhtiö Säästöpurje viettää 40-vuotisjuhliaan sunnuntaina Helsingissä."
Tuo otsikko löytyi Helsingin Sanomien sivulta vuonna 2005.
Siinä ei paljon tarvitse putkiremontin kustannuksia miettiä, senkun lohkoo tontin kyljestä sen minimin 600 neliötä tms jollekkin onnekkaalle omakotiasujalle myyntiin niin homma sillä selvä ja jää vielä vähän taskurahaakin todnäk.
Juurikin näin. Vanhat taloyhtiöt, joilla on oma tontti (3 - 10 hehtaaria) voivat helposti myydä osan tontistaan. Myyntiin tarvitaan toki suostumus kaupungilta jos asemakaava on sellainen, että se suojelee alkuperäistä maisemaa. Siis niitä jäätävän isoja pihoja, mitä moni luulee "kaupungin omistamaksi puistoksi". Ei se ole puisto vaan taloyhtiön omistama piha.
Helsingin vanhassa Vuosaaressa sijaitsevat Suomen suurimpiin kuuluvat taloyhtiöt As Oy Säästöpurje (asuntoja 654 kpl) ja As Oy Säästöluoto (asuntoja 661). Nämä yhtiöt sijaitsevat 90 952 neliömetrin ja 87 747 neliömetrin tonteilla.
Säästöpurjeen tontti on siis noin 9,1 hehtaaria ja Säästöluodon tontti noin 8,8 hehtaaria. Tonttimaan arvo on noussut huomattavasti sen jälkeen kun taloyhtiöt rakennettiin 1960-luvulla. Säästöpurje ja Säästöluoto ovatkin nyt nousseet Suomen rikkaimpien taloyhtiöiden joukkoon.
Moni asunnonostaja ei ymmärrä, mistä taloyhtiön todellinen arvo muodostuu (rakennusten ja tontin hinta). Jengi pelkää putkiremontteja, kattoremontteja ja LVIS-remontteja. Remonttien hinta on heidän mielestään "tosi kallis". Rikkaan taloyhtiön edustaja vain nauraa ja sanoo, että yhtiön säännölliset tulot (osakkaiden maksamat vastikkeet) ovat 1 - 2 miljoonaa per vuosi. Mihin sitä remonttilainaa tarvitaan? Voisihan sen lainan toki ottaa, jos täytyy tehdä jokin suuri remontti. Taloyhtiöllä on vakuudet kunnossa. Tontin arvo on kymmeniä miljoonia euroja, joten pankki myöntää ihan kiltisti 5 miljoonan euron remonttilainan.
Laura ei tainnut ihan oivaltaa, että "rikas taloyhtiö" voi tarkoittaa muutakin kuin "100 vuotta vanha kerrostalo Helsingin ydinkeskustassa". Ydinkeskustan tontit ovat pieniä, taloyhtiöiden pihat ovat pieniä ja usein vielä "kuilussa" eli piha on joka puolelta ympäröity kerrostaloilla (6-kerroksinen tai korkeampi rakennus). Ei sinne pihalle paljon aurinko paista tai kuu kumota.
Sulla taisi mennä ohi se fakta, että Säästöpurje ei ole mikään yksittäinen kerrostalo, kuten taloyhtiöt yleensä. Vaan siihen kuuluu 21 kerrostaloa. Joten ei ole mikään yksi kerrostalo valtavalla tontilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Asuntojen hinta 12v sitten oli läves sama kuin nyt. Hintakupla puhlesizkorona-aikana ja asuntojen hinnoista lähti löysät pois.
Meillä asunto maksoi 180 000€ kun se ostettiin 12v sitten. Naapurit myyvät nyt omia asuntojaan hintapyynnöiilä 175 000€ - 190 000€.
Asunnot kuluvat, joten 12 v vanha kylpyhuone tai keittiö ei enää ole mikään myyntivaltti.
Miedän asuntonne arvo säilyy. Olemme tehneet ylläpitoremontteja (parvelasit, asuinhuoneiden lattiat, yms) ja huolehtineet siitä, että keittiö ja kylpyhuone siivotaan kunnolla. Yksinaapuri läträsi ja roiski veden kanssa niin paljon, että kylopyhuoneen kiintokausteet ovat nyt vaihtokunnossa. Allaskaapin ovi kupruilee, lavuaarin saumat homeessa, yms. Nyt hän ulisee, että "aivan sama, ei kiinnosta joku v**un siivous".
Tottakai se arvoa lisää jos laittaa lisää rahaa. Mutta onko se plusmiinusnolla verrattuna silloiseen ja nykyarvoon on sitten eri asia.
"Asuntojen hinta on lähes sama kuin nyt"... millä perusteella? Saadaanko kaikista asunnoista joka päivä tarjous? Onko juuri teillä keskiarvoinen asunto verrattuna markkinaan? Mennään pari vuotta eteenpäin näillä koroilla ja plusmerkkisellä inflaatiolla niin kyllä asuntojen hintapyynnöt näyttää jo hyvin erilaisia numeroita.
Asuntojen arvo ei välttämättä säily edes Helsingissä vaan on nyt jo pudonnut. Ja tämä on asiantuntijoiden mukaan vasta alkua. Taitaa 90-luku toistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Niin, sun asunto maksoi 12 vuotta sitten 200 000 ja nyt kun myisit niin luultavasti vähintään tuplat eikö niin.
Se on ihan hirveen helppoa sivusta jälkiviisaana kommentoida...
Komppaan viimeistä kommenttia. Hintojen vertailu 12v sitten ja nyt ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Varsinkin kun vertaa kerrostaloasuntoa omakotitaloon. Kaikki ei halua asua kerrostalossa, se ei myös tee omakotitalon valitsijaa huonoksi tai vastuuttomaksi ihmiseksi.
Asuntojen hinta 12v sitten oli läves sama kuin nyt. Hintakupla puhlesizkorona-aikana ja asuntojen hinnoista lähti löysät pois.
Meillä asunto maksoi 180 000€ kun se ostettiin 12v sitten. Naapurit myyvät nyt omia asuntojaan hintapyynnöiilä 175 000€ - 190 000€.
Asunnot kuluvat, joten 12 v vanha kylpyhuone tai keittiö ei enää ole mikään myyntivaltti.
Miedän asuntonne arvo säilyy. Olemme tehneet ylläpitoremontteja (parvelasit, asuinhuoneiden lattiat, yms) ja huolehtineet siitä, että keittiö ja kylpyhuone siivotaan kunnolla. Yksinaapuri läträsi ja roiski veden kanssa niin paljon, että kylopyhuoneen kiintokausteet ovat nyt vaihtokunnossa. Allaskaapin ovi kupruilee, lavuaarin saumat homeessa, yms. Nyt hän ulisee, että "aivan sama, ei kiinnosta joku v**un siivous".
En tiedä missä noin on. Täällä Espoossa oli tuo koronan aiheuttama hintapiikki väljemmillä seuduilla ja esimerkiksi meidän yksi naapuri myi paritalon puolikkaansa noin 20% kalliimmalla kuin mitä oli 2019 maksanut, eikä tarvinnut yhtään avointa näyttöä järjestää vaan välittäjällä oli ostajaehdokkaat valmiiksi katsottuna. Nyt on tuo koronabuumi mennyt ohi ja kauppa hidastunut, mutta edelleen hinnat 10% korkeammalla kuin ennen koronaa.
Asuntojen hinnat ovat laskeneet jo loppuvuoden 2022 aikana viime vuoden alapuolelle. Ensi vuonna laskun ennustetaan jatkuvan. – Asuntomarkkinoiden käänne on ollut nopea ja selvä heikkeneminen jatkuu ainakin alkuvuodesta, sanoo OP Ryhmän ekonomisti.
Helsingissä asuntojen hinnat sukeltavat muuta maata enemmän.
Helsingin asuntojen hinnat laskevat: ”Riskit ovat nyt poikkeuksellisen suuret”
Hypo: Asuntojen hinnat laskevat ensi vuonna enemmän kuin 25 vuoteen
Asuntokauppaa käydään juuri nyt vähemmän kuin vuosiin. Lokakuu oli kauppamäärissä hitain yli kymmeneen vuoteen, kertoo Kiinteistönvälitysalan keskusliitto KVKL:n hallituksen puheenjohtaja. Laskeneiden kauppamäärien mukana asuntojen hinnat painuvat miinukselle ensimmäistä kertaa vuosikausiin.
– Vuositasolla tällaista laskua ei ole nähty sitten vuoden 1995 jälkeen, Hypon ekonomisti Juho Keskinen sanoo.
Asuntojen hinnat laskivat eniten yli 20 vuoteen Helsingissä
ihmiset asuu niissä, lapsia on niin joku vois joskus muuttaa kun vanhemmista aika jättää tai annetaan olla suvun hallussa ts vapaa-ajan asuntona tai yksi lunastaa sen.