Hyvänpäiväntuttuni laittaa adoptiolapsensa hoitoon 13kk ikäisenä,

syitä voi olla niin monia.

Mä en nää asiaa niin että " tuuppaan" lapset pois luotani, jos vien ne hoitoon. Nään asian niin että töitä täytyy tehdä jotta elanto saadaan, ja lisäksi että elämä ei lopu siihen lapsen tuloon, vaan se jatkuu sen jälkeenkin.

ap

Täytyyhän adoptiolastakin ruokkia.

Surullista

ap

Eikö adoptiolapsellakin ole oikeus sisaruksiin, äiti tarvii rahaa, että voivat käynnistää kalliin prosessin uudestaan. Tavisäideille riittää petivaatteidenpöllytys miehen kanssa esikoisen päiväuniaikaan.

vanhempainlomaa. Tässä on selvä epäkohta, koska kuitenkin lapsen kannalta yleensä pitäisi saada olla kotona vähintään vuosi.



Minusta ei ole oikein laittaa lasta hoitoon noin pian, vaan pitää ottaa hoitovapaata lisäksi.

He ovat ensisijaisesti nyt vastuussa tästä yhdestä. Ja se onko nyt vielä muutaman kuukauden hoitovapaalla vai ei, ei voi kaataa adoptiobudjettia. Seuraavasta lapsesta ne isommat kustannukset yms. tulee kuitenkin vasta korkeintaan 1,5 - 2 vuoden päästä maksuun.

ja aivan _kaikki_ asiantuntijat suosittelevat vähintään vuoden kotona oloa. Jos ei tätä pysty mitenkään järjestämään, ei ehkä ole tarpeeksi hyvä adoptiovanhempi, vaan lapsi ansaitsee sellaisen kodin, jossa tämä tarjotaan.



Se ettei vanhempainlomaa saa enempää on epäkohta, mutta sitä ei saa maksattaa lapsilla.

tämä esikoisen liian aikainen hoitoonvieminen kyllä puidaan uudessa neuvonnassa ja se saattaa vaikeuttaa kakkosprosessia. Perheeltä kun odotetaan tarpeeksi taloudellisia resursseja adoptioon ja jos rahat ovat nyt näin tiukalla, perhe ei välttämättä täytä kriteerejä.

Ulkomailta tulevat adoptiolapset ovat tullessaan yleensä nuorimmillaan noin 1,5 vuotiaita..

Mm. Kiinasta, Etelä-Afrikasta ja Etiopiasta on tullut paljon ihan vauvoja, nuorimmat viisi kuukautta.



Aiemmin Kolumbiasta tuli pääsääntöisesti noin kaksikuisia.

ihan oikeasti päivähoito ei ole mikään kidutuskoppi. lapseni päiväkodissa oli 10 kk vanha vauva. tyytyväinen ja iloinen lapsi oli. myöskin tyytyväisen oloinen oli jatkossakin. äidistäkin näki, että heidän iltatähtensä oli kovin rakas heille.

vaan se että adoptiolapsi tarvitsee aikaa asettua tänne, uuteen perheeseensä ja kotiinsa! Hänellä on vaihtunut ihmiset, maa, luonto, koti, kieli, ruoka, ihan kaikki mahdollinen. Hänellä voi olla taustan takia kehitysviivästymiä jne.



Hänellä sen iän voisi tuossa mielessä laskea Suomeen tulosta eli tässä ollaan laittamassa tavallaan kuusikuista päiväkotiin. Sitä tuskin kannattaa kukaan.

Siksi adoptiolapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa, jotta hän oppii tietämään mitä ne pysyvät ihmissuhteet oikein tarkoittavat.



Toki adoptiolapsen kielenkehitykselle voi tehdä hyvää olla päiväkotiryhmässä, sillä vertaisryhmässä kieli kehittyy parhaiten. Lapset kai ikään kuin kilpailevat, kuka osaa eniten, ja samanikäisten taitojen näkeminen kannustaa pyrkimään samalle tasolle.



Mutta 13-kuisella tuskin on vielä kiire kielenoppimisen kanssa. Sen ehtii myöhemminkin. Nyt rakennetaan vielä perusteita koko elämälle.

Suositus on tosiaan, että lapsen kanssa ollaan kotona vähintään vuosi sen jälkeen, kun lapsi on tullut. Tuttavasikaan ei varmasti ole voinut välttyä kuulemasta sitä, joten he tekevät ratkaisunsa tietäen suositukset. Valinta ei todennäköisesti ole mitenkään helppo, joten myötätunto voisi olla parempi ratkaisu kuin tällä palstalla haukkuminen.

esim. puolikkaaksi? Älkää heti olko tuomitsemassa, kun ette taustoja tiedä ja toisaalta miksi arvostelette toisten valintoja???? Minusta on niin outoa, että te täällä palstoilla revittelette toisten ihmisten asioilla, joita sitten vielä ystäviksi kutsutte ja muut mammat nakkelee kiviä minkä kerkeävät. Outoa sakkia!

Jotta hänen kehityksensä, myös kielellinen, voisi kehittyä normaaliksi ja normaalisti, olisi tärkeää että hänelle annettaisiin aikaa muodostaa uutta kiintymyssuhdetta kaikessa rauhassa adoptiovanhempiin. Sen vuoksi lapselle ei voi olla hyväksi päivähoito, oli sen syy mikä tahansa.

Adoptiolasta ja biologista lasta, jolla ei ole traumatisoivaa menneisyyttä, ei voi mitenkään verrata keskenään - siten adoptiolapsen varhainen päivähoidon aloittaminen on vahingollisempaa kuin lapsen, jonka kiintymyssuhde on muodostunut " normaalisti" (tosin suomalaisista lapsista vain puolella on ns. turvallinen kiintymyssuhde).

Adoptiolapsi ei puolessa vuodessa ehdi hahmottaa koko muuttunutta tilannetta, eikä häntä pidä kesken kaiken laittaa hoitoon.



Tää on kaikkien mahdollisten adoptioasiantuntijoiden kanta, johon on painavat perusteet.



Minusta ei pidä adoptioon ryhtyä, jos ei ole varaa turvata lapselle kunnollisia olosuhteita.