Miten jaksaa lapsen kiukuttelua?

Mie kyllä sanon että harmittaa nyt toi sun kiukuttelu. Et kyllä tää asia järjestyy/ruoka on ihan syötävää/ whatever. Ihan keskustelusävyyn. Auttaa itseä pysymään aikuisena. Varmaan jonkun trauman saa lapset tästäkin kasvatustietäjien mukaan.

Mietin kun sanot että kiukuttelee iltapäivisin, tulee väistämättä mieleen että lapsi on väsynyt. Ottakaa vaikka yhdessä pikku päikkärit? Tai joku rauhallinen luku hetki tms. Omat kiukuttelee myös liian ruutuajan jälkeen.

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Jotenkin se lapsi kuitenkin pitää saada tottelemaan. Ulkomailla käytetään enemmän rangaistuksia siihen tarkoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mie kyllä sanon että harmittaa nyt toi sun kiukuttelu. Et kyllä tää asia järjestyy/ruoka on ihan syötävää/ whatever. Ihan keskustelusävyyn. Auttaa itseä pysymään aikuisena. Varmaan jonkun trauman saa lapset tästäkin kasvatustietäjien mukaan.

Mietin kun sanot että kiukuttelee iltapäivisin, tulee väistämättä mieleen että lapsi on väsynyt. Ottakaa vaikka yhdessä pikku päikkärit? Tai joku rauhallinen luku hetki tms. Omat kiukuttelee myös liian ruutuajan jälkeen.

Lapsi kiukuttelee joka kerran kun tullaan hoidosta kotiin. Ei viihdy siellä. Yritän aina hakea niin aikaisin kun pystyn, jotta päivät olisi mahdollisimman lyhyitä. Kotiinpaluu on yhtä kiukuttelua ennen kuin ehdin saada edes ulkovaatteet pois. Tietenkin kotona ollessa on rauhallisia mukavia yhteisiä hetkiä moniakin, mutta kiukkua on jo joka kerta niitä ennen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

No ei lapseni ole kiukuttelemalla asioita saanut tai voittanut. Luulen, että tämä on vähän persoonallisuuskysymys, että kuka kiukuttelee paljon ja kuka ei.

Ap

Minkä ikäinen lapsi? Sillä on ollut sua ikävä, koira vastata kiukutteluun että äidilläkin oli rankka päivä ja sua ikävä. Ja halitte vaikka. Jos ei tuo auta niin anna olla mutta kannattaa kokeilla muutama kerta.

Vanhemmuudessa vaikeinta, mutta tärkeintä, on kestää omat negatiiviset tunteet, kuten ahdistus.

Lapselle on ihan sallittua (ja suotavaa) asettaa rajat. Ei tarvitse sietää kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

No ei lapseni ole kiukuttelemalla asioita saanut tai voittanut. Luulen, että tämä on vähän persoonallisuuskysymys, että kuka kiukuttelee paljon ja kuka ei.

Ap

Tasapainoinen hyvinvoiva lapsi ei kiukuttele ellei ole väsynyt, nälkäinen tms. Joku on pielessä jos joka päivä kiukkuaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Jotenkin se lapsi kuitenkin pitää saada tottelemaan. Ulkomailla käytetään enemmän rangaistuksia siihen tarkoitukseen.

Tosi harvoin tarvii mitään rangaistuksia jos on johdonmukainen kasvattaja. Ärähdyksiä vielä harvemmin. Kiristys, lahjonta ja uhkailukin on turhaa. Sanot vaan lapselle selkeästi ja yksinkertaisesti miten tehdään ja miten ei ja oletat että se haluaa olla kunnolla ja totella. Vähääkään isommalle lapselle kannataa osata tarvittaessa esittää perustelut, noudattavat mieluummin järkeviä ohjeita. Ja tämä tiukkuus ja johdonmukaisuus EI sitten tarkoita ettei koskaan voi joustaa mistään. Pienen lapsen kitinä esimerkiksi ei ole huonoa käytöstä vaan merkki jostain muusta, esimerkiksi väsymyksestä. Tässä toinen suomalaisten sokea piste. Olen itse asunut Saksassa ja eipä sikäläiset lapsiaan läimi ja kurita, saavat ihan asiallisella puheella ne tottelemaan. Toisaalta lapset ovat ihan näkyviä ja kohdataan myös silloin kun ovat rauhallisesti, naapuri tervehtii lapsiakin eikö pelkkiä aikuisia jne, saavat fiksun käytöksen mallin pienestä pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Voi toki, mutta normaali terve aikuinen osaa opettaa lapselleen myös negatiivisia tunteita. Ei kaiken aina tarvitse olla iloista auringonpaistetta. Eikä tämä liity mitenkään suomalaisuuteen. Ihan kaikissa maissa lapsia komennetaan välillä myös ärähtämällä. Ihmisiä ollaan, ei robotteja. 

Tahtotaaperon huutokiukkuihin hankin itselleni ear loop korvatulpat, sellaiset mitä ääniyliherkille suositellaan. Helpompi pysyä rauhallisena, kun se huuto itsessään ei ärsytä niin paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

No ei lapseni ole kiukuttelemalla asioita saanut tai voittanut. Luulen, että tämä on vähän persoonallisuuskysymys, että kuka kiukuttelee paljon ja kuka ei.

Ap

Tasapainoinen hyvinvoiva lapsi ei kiukuttele ellei ole väsynyt, nälkäinen tms. Joku on pielessä jos joka päivä kiukkuaa. 

Periaatteessa joo mutta kyllä niillä lapsilla voi joskus olla erilaisia vaiheita, ja luonteissakin on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie kyllä sanon että harmittaa nyt toi sun kiukuttelu. Et kyllä tää asia järjestyy/ruoka on ihan syötävää/ whatever. Ihan keskustelusävyyn. Auttaa itseä pysymään aikuisena. Varmaan jonkun trauman saa lapset tästäkin kasvatustietäjien mukaan.

Mietin kun sanot että kiukuttelee iltapäivisin, tulee väistämättä mieleen että lapsi on väsynyt. Ottakaa vaikka yhdessä pikku päikkärit? Tai joku rauhallinen luku hetki tms. Omat kiukuttelee myös liian ruutuajan jälkeen.

Lapsi kiukuttelee joka kerran kun tullaan hoidosta kotiin. Ei viihdy siellä. Yritän aina hakea niin aikaisin kun pystyn, jotta päivät olisi mahdollisimman lyhyitä. Kotiinpaluu on yhtä kiukuttelua ennen kuin ehdin saada edes ulkovaatteet pois. Tietenkin kotona ollessa on rauhallisia mukavia yhteisiä hetkiä moniakin, mutta kiukkua on jo joka kerta niitä ennen. Ap

Se on väsynyt ja nälkäinen pitkän hoitopäivän jäljiltä. Kokeile ottaa joku pikkueväs mukaan, jonka lapsi voi syödä kotimatkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Olen kieltänyt kiukuttelun monta kertaa. Rauhallisesti selittäen, että ei saa kiukutella nyt (silloin kun mitään järkevää syytä kiukutteluun ei ole). Tullut kai joskus kerran ärähdettyäkin, että nyt ei saa kiukutella. Eipä tuo ole käskystä kiukuttelua lopettanut. Enkä usko, että juuri kukaan muukaan lapsi lopettaa. Ap

Niitä pitää motivoida siihen, että lopettavat kiukuttelun. Eli ne pitää saada huomaamaan, että kiukuttelemisesta seuraa pelkkää ikävyyttä ja että kiukuttelemalla ei voi voittaa mitään.

Läheskään kaikki lapset eivät kiukuttele jatkuvasti.

No ei lapseni ole kiukuttelemalla asioita saanut tai voittanut. Luulen, että tämä on vähän persoonallisuuskysymys, että kuka kiukuttelee paljon ja kuka ei.

Ap

Tasapainoinen hyvinvoiva lapsi ei kiukuttele ellei ole väsynyt, nälkäinen tms. Joku on pielessä jos joka päivä kiukkuaa. 

Periaatteessa joo mutta kyllä niillä lapsilla voi joskus olla erilaisia vaiheita, ja luonteissakin on eroja.

Totta kai voi. Mutta jatkuva kiukuttelu ei ole luonnekysymys, vaan merkki siitä, että jossain on puutetta. Tyypillisimmin levossa, ravinnossa tai huomion määrässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi ärähtää lapselle ja kieltää kiukuttelua? Se että lapsi on lapsi ei tarkoita sitä, että sille pitäisi hyväksyä mikä tahansa käytös.

Voi asioita kieltää lapselta ihan ärähtämättäkin. Tässä kohdassa suomalaisten vanhemmuudessa on iso heikkous.

Voi toki, mutta normaali terve aikuinen osaa opettaa lapselleen myös negatiivisia tunteita. Ei kaiken aina tarvitse olla iloista auringonpaistetta. Eikä tämä liity mitenkään suomalaisuuteen. Ihan kaikissa maissa lapsia komennetaan välillä myös ärähtämällä. Ihmisiä ollaan, ei robotteja. 

Mä en koe että lapsi oppii yhtään mitään sellaisesta äyskimisestä mitä turhan moni suomalaisvanhempi harrastaa. Sillä ei ole tunteiden opettamisen kanssa mitään merkitystä. Tietysti me ollaan kaikki vain ihmisiä ja jokainen menettää joskus hermot, mutta ei olisi ollenkaan pahasta vanhempien tarkastella mihin sävyyn kommunikoivat lastensa kanssa.

Työskenneltyäni asiakaspalvelussa 12 vuotta olen ottanut lapsen kiukutteluun saman asenteen kuin asiakkaan kiukutteluun. Eli nyökkäillään, hymyillään ja ollaan diplomaattisia "joo, ymmärrän kyllä, että harmittaa, juuh". 

Jos hirveän henkilökohtaiseksi menee tai käsiksi käydään, niin sitten voi napakasti sanoa, että nyt tilanne on eskaloitunut siihen pisteeseen, että parempi jos palataan asiaan, kun olet vähän rauhoittunut. Toki aina tämä ei toimi lapsiin (eikä asiakkaisiin), mutta on tärkeä vetää omat rajat ja tehdä ne kuulluiksi.