Lue keskustelun säännöt.
Me haluttiin lapsi ettei meidän elämä
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista, että osa ihmisistä kuvittelee että työ tai harrastukset menevät merkityksessä lasten edelle. Työ kestää nykypäivänä sen hetken kunnes tulee irtisanotuksi. 95 % tekee työtä rahan takia, vaikka olisi kuinka huippukoulutus ja työ. Työssä ihmisestä vedetään viimeisetkin energiat ja sitten yteissä ulos kiitoksena. Harrastuksiin kyllästyy, kun niitä on tarpeeksi harrastanut.
On ihan ero tason merkitys, jos on saanut lapsen. Se mahdollistaa myös monia uusia mielenkiintoisia harrastuksia.
Normaali ihminen voi harrastaa uusia asioita ilman lapsiakin, jos kyllästyy vanhoihin. Ihme horinaa taas.
Tietysti voi. Tai sitten opettaa omia taitojaan jälkipolville. Antoisaa sekin. Ajatella miten paljon vaihtoehtoja on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin tein, ja haluan puolustaa vähän tällaista näkemystä. Minä siis elin lapsettomana nelikymppiseksi asti, koska ei ollut miestäkään löytynyt ja kyllä, tunsin elämäni jotenkin tyhjäksi koska en ollut jatkamassa sukupolvien ketjua. Se tyhjä elämä ei tarkoittanut, että olisin elänyt passiivista elämää sohvalla makoillen, kuten joku aiemmin ketjussa vihjasi. Ei, kyllä minä olin luonut uraa ja harrastanut monenlaista, matkustellut, ei minulla viihdykkeestä ollut puutetta vaan syvemmästä merkityksestä. Olin vaiheessa, jossa itseni viihdyttely ei vaan enää riittänyt, senkin keskellä oli olo syvemmästä merkityksen puutteesta.
No, minä sitten hankin lapsen yksin. Enkä ole koskaan katunut päätöstäni, ja todellakin, nyt elämälläni on aivan eri tavalla merkityksen tunne. Minä olen merkityksellinen sille lapselleni, ja lapsen kautta jotenkin kytkeytynyt myös ihan eri tavalla yhteiskunnan ja suvun verkostoihin kuin silloin, kun olin vaan itsenäinen sinkku minä.
Minua ihmetyttää se, että pidetään ok:na täyttää tyhjyyden tai merkityksen tunnetta kaikenlaisella muulla hääräämisellä, mutta jostain syystä se kaikkein perimmäisin biologinen asia johon useimmat eläimetkin elämässään pyrkii, lisääntyminen, olisi yhtäkkiä joku huonompi tyhjyyden täyte. Minusta se on oikein hyvä niille, jotka lasta kaipaavat.
Erittäin hyvin sanottu. Ajattelen aivan samoin. Itselle tekeminen ja eläminen kävi tylsäksi ja halusin syvempää merkitystä elämääni. Nyt kun huolehdin pienistä lapsistani, on aivan uudenlaista elämänenergiaa ja syy herätä aamuisin. Toivon että saan sitten vanhempana hoitaa lapsenlapsiakin.
Eipä se elämä ainakaan parantunut lisääntymällä. Nytpähän sitten on jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista, että osa ihmisistä kuvittelee että työ tai harrastukset menevät merkityksessä lasten edelle. Työ kestää nykypäivänä sen hetken kunnes tulee irtisanotuksi. 95 % tekee työtä rahan takia, vaikka olisi kuinka huippukoulutus ja työ. Työssä ihmisestä vedetään viimeisetkin energiat ja sitten yteissä ulos kiitoksena. Harrastuksiin kyllästyy, kun niitä on tarpeeksi harrastanut.
On ihan ero tason merkitys, jos on saanut lapsen. Se mahdollistaa myös monia uusia mielenkiintoisia harrastuksia.
Normaali ihminen voi harrastaa uusia asioita ilman lapsiakin, jos kyllästyy vanhoihin. Ihme horinaa taas.
Tietysti voi. Tai sitten opettaa omia taitojaan jälkipolville. Antoisaa sekin. Ajatella miten paljon vaihtoehtoja on olemassa.
Luojan kiitos.
Tartuin vain tuohon kun sanoit että vanhoihin harrastuksiin kyllästyy mutta uusia tulee kun hankkii lapsia. Ei uusiin harrastuksiin lapsia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi tuo elämään tarkoituksen.
Tietenkin tuo mutta on muitakin vaihtoehtoja.
No, ne kaikki muut vaihtoehdot ovat melko lailla toissijaisia, jos ajattelet, että olemme kuitenkin nisäkkäitä.
Miten nisäkkäänä oleminen menee kaiken muun elämän tarkoituksen ohi? Voitko hieman perustella.
No sillä tavalla, että minulla ei ole todisteita oikeastaan mistään muusta syystä olla täällä planeetalla. Yritän toki elää mahdollisimman täyttä elämää, onnellisena ja ennen kaikkea siten, että myös muut ihmiset (ja eläimetkin) olisivat siinä sivussa mahdollisimman onnellisia. Ymmärrän kuitenkin, että nämä pyrkimykset ovat lähinnä omaa tulkintaani asioista.
Se on täysin ok että sinulle planeetalla olemisen tarkoitus on lisääntyminen. Muista kuitenkin että se on oma tarkoituksesi, ei kaikkien muiden.
No, jos jokainen voi itse määritellä itselleen elämänsä tarkoituksen, niin se on helppoa, eikä sitä tarvitse sen enempää kysellä.
Jos kuitenkin ihmislajille (tai -kunnalle) katsotaan olemassaolon tarkoitusta, niin siihen ei löydy muuta kuin kuin lisääntyminen. Se on tietysti jokaisen yksilön itse päätettävissä, missä määrin tätä tarkoitusta haluaa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kokisin että elämäni olisi tyhjää niin hommaisin kissan, en lasta tolla syyllä.
Kissa liian helppo hoidettava, ota koira niin ei tuu tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teidän mielestä olisi hyvä syy hankkia lapsi? Miksi lasta ei saisi hankkia, jotta elämällä olisi tarkoitus? Onko työ sitten parempi tarkoitus elämälle? Vai matkustelu?
Kyllä minä ymmärrän, että joku voi kokea elämänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi ja hankkii sitten lapsen, että voi elää sen lapsen kautta ja omistautua sen lapsen harrastuksille, perhelomille ja Pokemon-synttäreiden järjestelyille. Kyllä minä sen ymmärrän, ja ei se välttämättä ole haitallista sille lapselle. Se olisi tietysti huonompi juttu, jos vanhemmat ovat täysin passiivisia ja odottavat, että se LAPSI järjestää heidän elämäänsä jotakin.
Mutta minä en itse sellaista halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiparka, kauhea paine täyttää vanhempien elämän tyhjyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin surullista, että osa ihmisistä kuvittelee että työ tai harrastukset menevät merkityksessä lasten edelle. Työ kestää nykypäivänä sen hetken kunnes tulee irtisanotuksi. 95 % tekee työtä rahan takia, vaikka olisi kuinka huippukoulutus ja työ. Työssä ihmisestä vedetään viimeisetkin energiat ja sitten yteissä ulos kiitoksena. Harrastuksiin kyllästyy, kun niitä on tarpeeksi harrastanut.
On ihan ero tason merkitys, jos on saanut lapsen. Se mahdollistaa myös monia uusia mielenkiintoisia harrastuksia.
Normaali ihminen voi harrastaa uusia asioita ilman lapsiakin, jos kyllästyy vanhoihin. Ihme horinaa taas.
Tietysti voi. Tai sitten opettaa omia taitojaan jälkipolville. Antoisaa sekin. Ajatella miten paljon vaihtoehtoja on olemassa.
Luojan kiitos.
Tartuin vain tuohon kun sanoit että vanhoihin harrastuksiin kyllästyy mutta uusia tulee kun hankkii lapsia. Ei uusiin harrastuksiin lapsia tarvita.
Tuossa tarkoitettiin varmaan, että lapsen kautta avautuu uusia harrastuksia, joita ei muuten avautuisi. Lapsen kautta voi elää myös itse uudelleen sellaisia harrastusvaiheita, jotka ovat jo itseltä "ohi", ja nyt ne avautuvat aivan uudella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin itse uskotella itselleni, että lisääntyminen ei ole elämän ykkösjuttu, sillä raskautuminen oli niin vaikeaa. Olin ehtinyt matkustaa maapallon moneen kertaan ympäri, kokea mielenkiintoisia urapolkuja, parisuhteita, harrastuksia laskuvarjohypyistä lähtien. Kun lopulta sain lapsen (yksin), en ole ainoastaan saanut elämääni todellista merkitystä, vaan myös parhaan kaverin, huipputyypin, jonka kanssa kiertää maailmaa, kahviloita ja jutella maailmanmenosta. Oma lapsi on kaikkeen entiseen upeaan verrattuna aivan omaa luokkaansa. Ilman tätä kokemusta olisin kyyninen keski-ikäinen alapeukuttamassa tätäkin kommenttia. Ymmärrän molempia puolia siis täysin.
Täyttämässä elämänne tyhjiötä? On siinä lapsella tehtävä.