Tiedättekö ihmisiä, jotka ovat sukset ristissä vähän kaikkien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen vaikene en enää huonosta kohtelustani enkä rupea enkä hyväksikäytetyksi.

Tälle kun pistää stopin, saa kuulla olevansa hankala ihminen. Kiusaajat suuttuvat, jos ennen on saatu vetää oikealta ja vasemmalta pataan ja nyt niskoitteleva siitä kieltäytyy. 

Jos on tilanteessa että ihan joka paikassa kiusataan, perhe, sukulaiset, ystävät, työkaverit, kaikki viralliset tahot, ja saa näiltä kaikilta kuulla olevansa hankala, niin voisiko olla minkäänlaista mahdollisuutta, että väitteelle olisikin todellisuuspohjaa?

Niinhän se Vanhala sanoi Rokallekin, kun tämä valitteli ettei tule upseerien kanssa toimeen, että oletkos miettinyt, jos vika oliskin sinussa?

Ex-puolisoni oli tällainen. Oli luonteeltaan hyvin konfliktinhakuinen persoona ja myönsi sen itsekin. Kärsin hänen rinnallaan usein, kun sosiaalisissa tilanteissa jouduin jännittämään hänen käytöstään ja sanomisiaan, ja usein toimimaan sellaisena sovittelijana ja diplomaattina.

Eräs puolituttu on kysymättä mainostanut olevansa vuosikausien riidoissa sukulaistensa ja muidenkin kanssa. Kuka on yhteinen nimittäjä?

Riippuu miten tuo määritellään, mutta minulla on viime vuosina tullut tätä ongelmaa. Olen entinen koulukiusattu, ja joustan yleensä ihmissuhteissa todella paljon miellyttääkseni muita. Viime vuosien aikana on tapahtunut paljon ikäviä asioita, kuten lähiomaisen kuolema, enkä ole jaksanut alkaa joustamaan tai esim. lepyttelemään ihmisiä jotka vähän väliä kilahtavat jostakin. Olen sitten jättänyt sellaiset ihmissuhteet pois jossa toinen käyttäytyy tasaisin väliajoin sopimattomasti. Sopimattomalla tarkoitan huutamista, haistattelua, viestipommitusta ym. Nämä välien katkeamiset on joka kerta saanut minut miettimään, olenko minä se vaikea ihminen jonka kanssa ei pärjätä, mutta nyt ajattelen että olen kestänyt pitkään kyseisiltä ihmisiltä huonoa käytöstä ja aina itse yrittänyt korjata välit ja asettunut kynnysmatoksi. On todella ikävää olla siinä tilanteessa, että esimerkiksi omassa kaveripiirissä on ihmisiä johon ei halua törmätä, mutta toisaalta on helpotus kun ei tarvitse tasapainoilla toisten vaihtuvien mielialojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Jos on ensin liian kiltti, ja lopettaa sen liian äkkiä, onkin äkkiä "hankala ihminen."

Puolensa pitäminen on joidenkin mielestä suurinta pahuutta.

Tämä! Itsekin olen alkanut vetää rajoja ja pitää puoliani, niin yhtäkkiä olenkin hankala ihminen, kun minua ei voikaan enää käyttää kynnysmattona.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Jos on ensin liian kiltti, ja lopettaa sen liian äkkiä, onkin äkkiä "hankala ihminen."

Puolensa pitäminen on joidenkin mielestä suurinta pahuutta.

---

TÄMÄ!

Tunnen kaksi.

Toiseen tutustuin, kun asuimme samassa asuntolassa opiskeluaikanani, ensi aivan viereisissä huoneissa, sitten samassa talossa. Siinä missä minä suoritin opintoni, valmistuin ja muutin muualle, hän vaihtoi lyhyessä ajassa pääainetta, opiskelupaikkaa, työpaikkoja ja välit olivat poikki perheeseen ja moneen ystävään. Jostakin syystä hänellä oli kuitenkin kova tarve selitellä asioitaan, kun näimme aina silloin tällöin. Näin hänet viimeksi muutama vuosi sitten, mutta silloinkin meno oli aivan samanlaista, mutta oli välissä kokeillut onneaan ulkomailla. 

Toinen oli entinen kumppanini. Hän oli alussa oikein mukava, mutta näin jälkeen päin olen huomannut, että piirteitä oli havaittavissa aika alussa, jos olisi osannut katsoa. Hänellä oli välit poikki isänsä ja veljensä kanssa, esimiehien kanssa oli ongelmia, työpaikat vaihtuivat ja ihmetteli, kun yt-neuvotteluissa oli ainoana heidän yksiköstään, joka vähennettiin. Uho oli kova ja luulot omista kyvyistä, taidoista ja arvostuksesta. Yhdessä paikassa hän luuli saavansa koko paikan johdettavakseen, kun omistaja jää eläkkeelle, vaikka kyse oli perheyrityksestä, jossa omistajan lapset olivat myös töissä, olivat olleet ennen miehen sinne saapumista ja kaikille muille oli kyllä selvää, että miten siellä asiat menevät. Onneksi on ex.

En tunne, mutta yksi ystäväni valittaa ja purnaa kaikesta. Kun käy lääkärissä, häntä ei ole hoidettu tai on tapahtunut hoitovirhe. Lapsi sairaana, käytettiin lääkärissä, hoitovirhe. Perinnönjaossa on huijattu. Remonttimies kusetti. Työnantajat ovat kohdelleet väärin. Seurakunnassa kohdeltu väärin. Äitiä ei hoidettu. Olen alkanut karttaa häntä etten vain ole syyllinen johonkin.

Vierailija kirjoitti:

En tunne, mutta yksi ystäväni valittaa ja purnaa kaikesta. Kun käy lääkärissä, häntä ei ole hoidettu tai on tapahtunut hoitovirhe. Lapsi sairaana, käytettiin lääkärissä, hoitovirhe. Perinnönjaossa on huijattu. Remonttimies kusetti. Työnantajat ovat kohdelleet väärin. Seurakunnassa kohdeltu väärin. Äitiä ei hoidettu. Olen alkanut karttaa häntä etten vain ole syyllinen johonkin.

Minulla on tuttava, joka on vaihtanut neljä kertaa työpaikkaa parin vuoden aikana. Joka kerta syy on ollut narsistinen esimies, joka ei arvosta häntä tarpeeksi. Mikä lie totuus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mutta se johtuu siitä että olen tietyllä tavalla vähän herkkä tähän maailmaan. Toisaalta hyvin vahva mutta toisaalta niin herkkä. En ymmärrä maailmaa ehkä samalla tavalla kuin joku toinen tai osaa pelata sosiaalisia pelejä tietyllä tavalla. Mutta varsinaista suoranaista riitaa ei ole kenenkään kanssa. 

Sama juttu. En osaa suodattaa asioita ja kerron karun totuuden niin kuin se on. Olen usein likasankona eikä minusta pidetä, koska en pehmentele tosiasioita. Toisaalta, minuun myös luotetaan ja tiedetään, että olen rehellinen ja hoidan asiat. Helpompaa olisi, jos osaisin pitää suuni kiinni.

Kuminpolttomotoristit Polunmäenkadulla. Aukovat päätään kaikille kaikesta sen liikenteessä riehumisen ja pyörätiellä ajelun lisäksi. En tiedä mikä niin ahdistaa.

Mulla on tuttava, joka kertoo hyvin säännöllisesti miten huonoja kohtaamisia hänellä on ollut eri alojen asiakaspalvelijoiden kanssa; ravintolassa tarjoilija oli töykeä, kassatyöntekijä oli ammattitaidoton idiootti, isännöitsijä kusettaa, viranomaisilla on oltava joku salaliitto yms yms.

Miten onkin niin, että yhdelle ihmiselle osuu kaikki mahdolliset vastoinkäymiset kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eikä tuollaiselle auta sanoa, että mitenköhän sitä on itse tullut toimittua. Luulen, että hänelle ei ole ikinä ensinnäkään opetettu käytöstapoja ja toisekseen sitä, että joskus asiat eivät vaan mene niinkuin hän niiden toivoisi menevän. Se ei tarkoita sitä, että kukaan työntekijä olisi toiminut väärin, hehän toimivat omien ohjeidensa ja säännöstensä mukaisesti.

Hänellä on ymmärtääkseni ihan ystävyyssuhteita elämässään, mutta ne varmaan sujuvat sen takia, että hän pitää ystäviään vertaisinaan toisinkuin asiakaspalvelijoita, jotka ovat hänen alapuolellaan eikä heillä sen takia ole oikeutta sanoa hänelle vastaan tai vaikeuttaa hänen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

En tunne, mutta yksi ystäväni valittaa ja purnaa kaikesta. Kun käy lääkärissä, häntä ei ole hoidettu tai on tapahtunut hoitovirhe. Lapsi sairaana, käytettiin lääkärissä, hoitovirhe. Perinnönjaossa on huijattu. Remonttimies kusetti. Työnantajat ovat kohdelleet väärin. Seurakunnassa kohdeltu väärin. Äitiä ei hoidettu. Olen alkanut karttaa häntä etten vain ole syyllinen johonkin.

Hyvin kuvailtu tämä ihmistyyppi. Aina ja kaikkialla tapahtuu jotain vääryyttä häntä kohtaan. On kyllä raskasta näiden superitsekeskeisten omanedun ja omanvahingon vahtijoiden kanssa. En jaksa yhtään. En ole tekemisissä lainkaan näiden kanssa enää, olen oppinut välttämään kuin ruttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Jos on ensin liian kiltti, ja lopettaa sen liian äkkiä, onkin äkkiä "hankala ihminen."

Puolensa pitäminen on joidenkin mielestä suurinta pahuutta.

Tämä! Itsekin olen alkanut vetää rajoja ja pitää puoliani, niin yhtäkkiä olenkin hankala ihminen, kun minua ei voikaan enää käyttää kynnysmattona.

Itseasiassa myös täysin päinvastoin. Kun näille hankalille jokaisen kanssa riitautuville ihmisille vihdoin laittaa rajat, niin saa kokea olevansa yhtäkkiä hirvittävän hankala ihminen. Että kukahan näissä hankalien ihmisten yhtälöissä onkaan se hankala? Aina se toinen joka ei enää annakaan hankalan olla hankala. Siihen katkeaa se ihmissuhde sitten. Jos hankala ei saa olla hankala häneltä menee kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mutta se johtuu siitä että olen tietyllä tavalla vähän herkkä tähän maailmaan. Toisaalta hyvin vahva mutta toisaalta niin herkkä. En ymmärrä maailmaa ehkä samalla tavalla kuin joku toinen tai osaa pelata sosiaalisia pelejä tietyllä tavalla. Mutta varsinaista suoranaista riitaa ei ole kenenkään kanssa. 

Sama juttu. En osaa suodattaa asioita ja kerron karun totuuden niin kuin se on. Olen usein likasankona eikä minusta pidetä, koska en pehmentele tosiasioita. Toisaalta, minuun myös luotetaan ja tiedetään, että olen rehellinen ja hoidan asiat. Helpompaa olisi, jos osaisin pitää suuni kiinni.

Tyypillinen "minähän puhun vain suoraan totuuden ja siksi minusta ei pidetä" -ihminen on juuri se hankala henkilö josta nyt keskutellaan. Joskus olisi hyvä ymmärtää että karu totuus on vain sinun totuutesi, ei sen toisen. On ylimielistä kuvitella olevansa totuudenoivaltaja muihin verrattuna.

Sanna Marin

Tunnen. Anoppini on näitä tapauksia. Mielellään myös kertoo kuinka häntä on taas kohdeltu väärin, hän on uhri, kun hän taas vain hyvää hyvyyttään....

Ollut välillä vuosiakin puhumatta siskolleen, äidilleen, useille muillekin. Ihan joka ikinen kerta hän on se syytön osapuoli, vähintään sata prosenttisesti.

Hänkin on suorapuheinen, ja hokee, että totuuden saa aina sanoa. Olkoon yksin oman totuutensa kanssa.

En tiedä.

Sen sijaan tiedän muutamia keski-ikäisiä tätejä jotka viettävät ison osan elämästään juorukerhoissa hengaillen.

Ollaan somessa ja vauva avlla ja mietitään mitä toisten ihmisten elämään kuuluu. Oma elämä on tylsää ja siksi muiden ihmisten persoonien ja elämien pohtiminen ottaa niin suuren roolin näiden tätien elämässä.