Iäkäs äitini vaatii, että ostamme hänelle omakotitalon, koska hän ahdistuu kerrostalossa!
Olemme siskoni kanssa ihan pulassa. Äiti sanoo, että on meidät kasvattanut ja odottaa nyt meiltä takaisin vähän. Kuitenkin. Tuollainen omakotitalo maksaa täällä päin yli 500 000 €. Emme voisi sitä kustantaa muuten kuin ottamalla lainaa. Korot hirvittävät. Äiti sanoo kuitenkin vain, että älkää niistä välittäkö ja että talo on hänen jättämänsä pesämuna meille.
Mitä pitäisi ajatella?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Jos jollakin viiraa, ei kannata kantaa yhtään periksi, ei mitään mökkejä eikä rivitalojakaan. Pahemmaks vaan menee. Rajat on asetettava. Taloudelliset riskit on olemassa myös (kaikissa isoissa hankinnoissa).
Aloituksessa ei sanottu, että viiraa. Minun äitini on 84-vuotias ja asuu vuokralla minun omistamassani rivitaloasunnossa.
Voisin uskoa ap:n jutun. Oma anoppi nimittäin löysi meille upean omakotitalon, jossa kaksi erillistä asuntoa. Hän olisi muuttanut miehensä kanssa siihen toiseen ja mehän olisi maksettu kaikki, vaikka hekin olisivat omistajia.
On tuossa viirauksen merkkejä. Taitaa olla kyse siitä vanhuuden ahdistuksesta, joka olisi syytä hoitaa. Haave omakotitalosta on vain psyykkinen oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jollakin viiraa, ei kannata kantaa yhtään periksi, ei mitään mökkejä eikä rivitalojakaan. Pahemmaks vaan menee. Rajat on asetettava. Taloudelliset riskit on olemassa myös (kaikissa isoissa hankinnoissa).
Aloituksessa ei sanottu, että viiraa. Minun äitini on 84-vuotias ja asuu vuokralla minun omistamassani rivitaloasunnossa.
Rivitaloasunto on eri asia kuin talo.
Ja on eri asia maksaa vuokraa kuin asua ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
On tuossa viirauksen merkkejä. Taitaa olla kyse siitä vanhuuden ahdistuksesta, joka olisi syytä hoitaa. Haave omakotitalosta on vain psyykkinen oire.
Aapeellä tässä viiraa, omakotitaloaloituksia putkeen. Olisiko jäätä pihassa.
No, meidän +70v äitee muutti rivitaloon. Sitä ennen oli ikänsä asunut omassa tuvassaan. Vuoden ehkä oli kohtuullisen tyytyväinen. Sitten alkoi marina. Oli unohtanut kaikki tuhkanviennit, puun kantamiset, lumityöt yms. Postikin piti hakea ja kauppaan oli matkaa ainakin enemmän kuin rivitalosta.
Tuossa vaiheessa olisi viimeistään pitänyt viedä muori yksityiselle geriatrille tms. Mutta siihen aikaan en ainakaan minä ymmärtänyt sitä tehdä.
Sitten rivitalonaapurit oli hänen mielestään surkeita, etenkin seinänaapurit. Naureskeltiin miehen kanssa, että onneksi sillä ei ole rahaa ostaa toista kämppää! Harhat paheni. Pari viimeistä vuotta sitten oli vuorotellen sairaalassa ja kotona. Siihen aikaan oli kodinhoitajia, jotka auttoivat ylös ja vessaan ja antoivat lääkkeet yms.
Tällä vuosituhannella tapasin jonkun muistihoitajan, joka neuvoi, että pitää laittaa muistiin muorin sekoiluja ja toimittaa lista lekurille ja sitten viedä muori lekurille.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa appivanhemmiltani. He vaativat että me - poika ja miniä - ostamme heille talon, jossa he sitten asuvat ilmaiseksi ja jonka he sitten jättävät perinnöksi lapsilleen eli pojalleen ja kahdelle tyttärelle.
Suuttuivat silmittömästi, kun kehtasin sanoa, että eihän tämä nyt noin voi mennä.
Eikä pitäiskään, eihän se mikään perintö ole jos sen on itse kustantanut.
Meillä molempien vanhemmat lainasi rahaa, että saatiin kämppä miehen kanssa ostettua. Itse sain osan lainana ja osan "ennakkoperintönä", eli siis lahjana, koska veli sai saman summan tasapuolisuuden nimissä, niin ei sitten perinnön jaossa aikanaan mitenkään huomioida. Miehellä koko summa lainaa, mutta isänsä ei odotakaan maksavan takaisin. Sanoin kyllä, että kannattaisi lyhennellä sitä lainaansa ennen kuin tulee verottajalta laskua perästä, kun katsovat senkin lahjaksi. Itsellä seisoo vielä toinen osa lahjaverolaskusta tuossa odottamassa.
Aikoinaan kun miehen mummo myi talonsa, sanoin että olisi me ostettu se talo, niin olisi pysynyt suvussa ja olisi tiennyt tasan tarkkaan mitä on tehty ja mitä ei, mutta ei rahoitus järjestynyt silloin. Mies kuvitteli kaiken lisäksi noin vain saavansa omien vanhempiensa omakotitalon perinnöksi, vaikka hänellä on siskokin :D Eikä sillä omakotitalolla tee mitään enää sitten kun omat lapsetkin on aikuisia, kun sitä tilaa tarvittiin nyt.
Ajattelet just sillälailla miten se on sut kasvattanu. Sanot joko joo tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakastatte äitiänne oikeasti, tiedätte, mitä tehdä.
Ostaa saattohoito-omakotitalo Ivalosta 55km venäjän suuntaan.
Meidän on ajateltava tuota taloa pesämunana, äiti sanoo. Hän jättää meille oivan pesämunan mielestään.
AP
Kerro, että olet ostanut hänelle omakotitalon, ja järjestänyt muuton. Sitten muuttopäivänä viet hänet laitokseen, ja sanot, että sinä omistat koko lafkan ja äitimuori voi lopettaa valittamisen ja kiukuttelun.
Vanha ihminen ei pysty tekemään omakotitalon töitä. Vaikka tänä vuonna pystyisi, ei välttämättä enää ensi. Toki rahalla saa palveluna ostettua kaikki, onko valmis siihen.