Lue keskustelun säännöt.
lapsi ei anna äidin jutella
16.05.2008 |
tapasin tuossa taas yhden äitikaverin, meillä molemmilla on 4-v pojat (minulla sen lisäksi pienempi lapsi) jotka ovat kotihoidossa. Emme tapaa todellakaan usein eikä kummallakaan ole muita äitikavereita.
Molempien pojat ovat sellaisia kiljukauloja että huutavat jatkuvasti omia juttujaan kun aikuiset puhuvat, tulevat näyttämän juttuja, haluavat lähteä pois jne.
Minusta lasten pitäisi kuitenkin osata olla hetki omissa oloissan että aikuisetkin saavat jutella. Olisin valmis sanomaan lapselleni napakastikin että nyt voitte leikkiä keskenänne hiekkiksellä.Tämä toinen äiti ei näy ajattelevan niin vaan hölisee koko ajan vain lapselleen ja sanoo että voi kun se nyt kaipaa huomiota...
Ei tee mieli mennä tapaamaan heitä kun aikuiset eivät ehdi vaihtaa keskenään edes peruskuulumisia vaan lasten pitää olla 100% ajasta huomion keskipisteitä.Itse leikin paljon lapseni kanssa ja puuhailen yhdessä,mutta joskus haluaisin päivän lomassa puhua aikuisenkin kanssa.
Miten te toimitte huomionkipeiden lasten kanssa kun tapaatte tuttujanne?
Kommentit (4)
eli välillä jompi kumpi aikuisista keskittyy ihan vain lapsiin (esim. lukee kirjan sillä aikaa kun toinen keittelee kahvit). Sitten kun lapsille on välipalat siinä samalla tarjoiltu lapsia patistellaan tai houkutellaan omiin leikkeihin ja kun tulevat keskeyttämään sanomme että nyt pitää hetken odottaa kun äidit juttelevat aikuisten juttuja ja nyt on lasten aika leikkiä. Toki saavat tulla kuitenkin silloinkin keskeyttämään vähän, mutta en anna esimerkiksi keskeyttää lausetta tai juttua ihan kesken ellei nyt kyse ole sitten jostain pissahädästä ym.
Syliin sen sijaan saa aina tulla, mutta useimmiten meillä kyllä lapset on ihan innoissaan jos pääsee muitten kotiin uusilla leluilla leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tosi ärsyttävä tapa ja sitä on esim koulussa jo aika vaikeaa opettaa enää... T. ope
ihan pienestä asti se, että toisten puhetta ei keskeytetä. Ei aikuisten puhetta, eikä toisten lasten puhetta. Samalla voi kyllä joutua opettamaan lähipiirin aikuisillekin, että lapsen puhetta ei saa keskeyttää. On elinikäinen etu lapselle, että oppii seuraamaan keskusteluja ja löytämään sieltä ne välit, joihin voi kertoa oman näkemyksensä tai keskeyttää ja kertoa jotain muuta.
En muuten edes muista, että äitini olisi hirveästi leikkinyt kanssani, kun olin pieni. Muistan joskus alle viisivuotiaana (päätellen asuinpaikasta) pyytäneeni häntä mukaan barbileikkiin, mutta äiti sanoi, ettei hän osaa enää leikkiä. Uskoin kerralla ja leikin itsekseni ja serkkutytön kanssa, enkä tunne jääneeni mistään paitsi, vaikken koko aikaa ollutkaan vanhempien huomion keskipisteenä. Ihmetyttää ne lapset, joiden pitää jotain koko ajan selostaa ja nykiä hihasta, eikö olisi mukavampaa leikkiä itse kuin vongata huomiota...?
ja ei todellakaan aina mee heti perille vilkkaalla yli?sosiaalisella tytöllä mutta joka kerta toistan samaa.
aikuisilla on oikeus vaihtaa kuulumisia eikä meillä ainakaan lapsi määrää koska minä saan jutella ja koska en.
juttelen kyllä myös lapseni kanssa ja hänkin saa jutella aikuisille joille minäkin, mutta kesken aikuisten jutun ei.