Onko teillä ollut jo hetki elämässä, että aamulla peilistä näkyy oma äiti?

Kun katsoin peiliin, sieltä näkyi isän serkku Aune.

Ei näy äiti, näkyy isoäiti.

Sen lisäksi oma äänikin alkaa kuulostaa äidin ääneltä ja vitsitkin on yhtä huonoja. Nuoriso ei tajuu😆

Olen alkanut näyttää mummojeni sekoitukselta. En äidiltäni. 

Näkyisikin äiti, äiti on nätti ja nuorekas, siropiirteinen. Mun peilistä tuijottaa vuorokauden ajasta riippumatta isän sisko ;-)  Onneksi siskoni sitten joutuu katselemaan peilistään minua ;-D

Vierailija kirjoitti:

Ei näy äiti, näkyy isoäiti.

Mullakin näkyy peilistä isoäiti ja se onkin hyvä asia, koska mummoni oli mukavampi kuin äitini.

Ei ole näkynyt.

Olen ihan isän näköinen, mutta kuitenkin naisen näköinen, joten en ihan samaltakaan näytä. Isä on jo pitkälti yli 80, joten voin hänen perusteellaan ennustaa miten kasvoni valahtavat ja että hiukset eivät harmaannu koskaan. Äidilläni on vitivalkoiset kauniit hiukset, ne olisin mielelläni kyllä ottanut.

Ei näy isoäitiä, eikä äitiä, menetin heidät ihan liian varhain,  mutta useimmiten näen peilistä edemenneen isäni, joskus myös siskoni tai veljen.

On jo se hetki että peilistä näkyy isoäiti ja muulloinkin kuin aamulla. Erikoista on, että nuorena ei ollut mitään muuta samaa kuin silmienväri ja nyt yhtäkkiä kasvonpiirteet ja pyylevän tätimäinen kroppa on ihan yksyhteen.

Silti se kaikista kummallisin asia sisäistää on se, että suunnilleen tässä samassa iässä se oma mummo oli jo mummo (moninkertainen) eikä hän omassa lapsuudessani ollut vielä mikään +75-vuotias vanhusmummo vaan viisikymppinen nainen..

Oman isän ja veljen olen nähnyt peilissä jo lapsena. Nyt 28-vuotiaana väsyneenä äitinä olen alkanut näkemään omaa mummoa sekä siskoa peilissä. Äitiys on vanhentanut mun kasvoja valehtelematta 10-20 vuotta. Ennen lasta olin babyface.

Ei onneksi vielä, mutta 73-vuotiaan äitini kasvot ovat muuttuneet hänen äitinsä kasvoiksi. En aiemmin pitänyt heitä juurikaan samannäköisinä, mutta jännästi kasvonpiirteet ovat muuttuneet nopeasti ja näen merkittävän eron.

Kylmyyttä torjuakseni, olin sonnustautunut harmaaseen hartiavilttiin ja kynsikkäisiin. Hiukset käytännöllisesti sykerönutturalla.

Peilin ohi mennessäni tuntui, kuin se iätön kelohonka olisi halunnut puhua kanssani nuoruudestaan.

Ja muustakin, mitä pähkinäsaaren rauhan solmimisen aikoihin tapahtui.

Isoäiti näkyy useinkin, eikä edes pelkästään aamuisin. Olen isoäidin näköiden.

No kyllä. Jokseenkin.

Ei näy äiti eikä isä.

Muistutan enemmän isääni, mutta hän kuoli kolmekymppisenä, enkä koskaan ehtinyt nähdä hänen vanhoja piirteitään.

Silmistä näkyy äiti, muuten isä. Alkoi n. 40v. kunnolla näkyä.

Äidin kasvot katsoivat minua peilistä kun äiti kuoli. Veljeni huusi että mene katsomaan itseäsi peilistä ... Aika yllätys. 

Kampaajalla joskus yllättynyt samasta

N46

On ollut, kauan sitten. olen enemmän äidin kuin isän näköinen.