Onko normaalia että pieni lapsi uhmaa pakkaamalla tavaransa ja pakenemalla kotoa?
Meillä on nyt 6-vuotiaan kanssa ollut tuollaista viime viikot. En tiedä johtuuko puutteellisesta tunteiden säätelystä mutta silloin kun on jotenkin turhautunut esimerkiksi sisaruksiinsa tai meihin vanhempiin (ei saa katsoa lempitv-ohjelmaansa tai lempiruokaansa just silloin kun haluaa) hän pakkaa pieneen laukkuunsa vaihtovaatteet ja hammasharjan, pari lelua yms muuta pientä sälää ja suureellisesti ilmoittaa lähtevänsä kotoa. Tämän jälkeen hän usein purskahtaa itkuun ja suostuu tulemaan sylissä lohdutetuksi mutta kerran käveli noin puolisen tuntia ulkona (asutaan rauhallisella alueella) ennen kuin suostui tulemaan kotiin.
Onko tällainen ihan normaalia? Miehen mielestä tästä ei pitäisi huolestua ja on varmaan jokin tilapäinen kehitysvaihe.
Kommentit (25)
On normaalia tuossa iässä. Minulla oli 4-6 vuotiaana aika milloin pakkasin kamojani ja muutin mummolaan vähän väliä draaman kanssa. Tunnesäätelyn juttuja. Haluaa kuulla olevansa tärkeä vanhemmilleen.
Reppu selkään ja ulos! Ovella voi luovuttaa avaimet.
Muista en tiedä, itse pakkasin kamani ja häivyin 1968. Eipä ole ollut mikään hinku takaisin.
En minäkään pärjännyt vanhempieni kanssa. Lähdin pois, opiskelin, menin töihin, pärjäsi ite siitä lähtien. Näin se menee.
Lasten kohdalla voisi lopettaa puhumisen "draamailusta". Lapsi tarvitsee turvallista aikuista ja mahdollisuuden kokea kaikenlaisia tunteita ja tulla niiden kanssa tutuiksi ilman että hänet tuomitaan, ohitetaan, hänelle nauretaan tai hänen tunteitaan vähätellään.
Aikuisille "draamailijoille" voi sitten suositella terapiaa, jossa harjoitellaan tunteidensäätelytaitoja – eli yleensä juuri näitä, mitkä jäivät oppimatta lapsena, kun aikuiset eivät yllämainitulla tavalla tuoneet turvaa ja asettaneet tunnekokemuksia oikeaan mittakaavaan eli säädelleet tunteita lapsen puolesta, jolloin lapsi oppii niitä vähitellen itse säätelemään.