Tykkään olla vkonloput vaan kotona, mutta pitäiskö oikeasti välillä lähteä johonkin (minne?) ja tehdä jotain (mitä?)
Mun viikonloput menee lährs poikkeuksetta samalla kaavalla.
Nukun puoli kasiin, nousen ylös, juon aamukahvini (3 kuppia) ja syön aamupalani kaikessa rauhassa somea selaten.. Noin 2 tuntia menee tähän hitaaseen aamiaiseen.
Sitten puen päälleni, siivoilen vähän (pyykit laitoin juuri peseytymään), kohta viikkaan kuivat pyykit kaappiin, järjestelen huushollia, imuroinnit jne tein jo torstaina.
Välissä selaan puhelinta.
Sitten ruoan teko. Teinit heräilee ja touhuaa omiaan, syödään yhdessä.
Sitten keitän lisää kahvia, selaan somea ja nettiä, vilkuilen toisella silmällä telkkaria tai suoratoistopalvelua.
Kastelen kukat, ehkä käyn kävelylenkillä, katson suoratoistopalvelua. Syön.
Lämmitän illalla saunan tai käyn suihkussa. Menen nukkumaan kymmeneltä.
Huomenna sama, paitsi käyn sunnuntaisin ruokakaupassa tekemässä viikon ruokaostokset.
Viihdyn kotona enkä varsinkaan kaipaa muiden ihmisten seuraa (niin että heille pitäisi jutella, emännöidä tai pitää seuraa) ihmisten joukossa kyllä voin olla, esim. elokuvissa tai kauppakeskuksissa... Mutta ei oikein ole mitään tarvetta ostettavana, joten päämäärätön heräteostelu ei kiehdo.
Saisinko kuitenkin jotain extraa elämääni, jos lähtisin silti viikonloppuisin tekemään jotain? Jäänkö jostain paitsi, kun pysyttelen vaan kotona?
Mites teidän muiden viikonlopussa suunnitteilla?
Kommentit (21)
Ap:lle: ihanaa kun muitakin samanlaisia kuin minä,
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle: ihanaa kun muitakin samanlaisia kuin minä,
On kyllä :D
Välillä miettii että "kaikki" muut ovat tekemässä viikonloput jotain mahtavaa ja jännää.
Oikeasti "jännää" on vaan se, miksi edes mietin muiden tekemisiä, varsinkin kun itseä enemmänkin rasittaa ajatus, että olisi esim. jotkut juhlat jotka pitäisi järjestää, tai joihin pitäisi mennä.
Ap
Itselläni on ystävä, joka valittaa aina kuinka hänellä on jatkuvasti hirveä kiire ja liikaa menoja ja tekemistä elämässään, eikä omaa rauhallista aikaa ollenkaan.
Sitten kuitenkin hän ihan itse järjestää itselleen viikonlopuiksikin hirveästi menemistä ja tekemistä ja soittelee ystävilleen voiko tulla kylään tai lähdetäänkö johonkin.
Ja viikonloppujen jälkeen alkaa se valitus kuinka taaskaan ei ehtinyt levätä, nukkua kunnolla, siivota kotia, tai latautua.
En vaan ymmärrä miten hän ei näe olevansa ihan itse se uupumuksensa aiheuttaja. Monesti olen yrittänyt ehdottaa, että mitäpä jos nyt olisit vaan ihan itseksesi rauhassa viikonlopun kotona. Toteaa tähän aina että joo, niin pitäis, mutta taaaaas mennään....
Minä olen arkisin töissä ja viikonloput aina kotona. En halua nähdä muita ihmisiä viikonloppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Viikonloppuisinkin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Typerin vastaus mitä olen näiltä sivuilta lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Mee töihin!
Huutele sossupummi Masa sieltä sohvan nurkasta, toisessa kädessä bissetölkki, ja toisessa hk:n sininen 😜
Kyllä sun kuuluu juosta pää kolmantena jalkana vapaalla. Mitä töissä nyt ajatellaan, jos kotona olet.
Ravintolaan syömään
Ulkoile
Tallille hevosia katsomaan
Uimaan
Minusta on välillä kiva tehdä jotain.
Joskus käyn kaverilla tai sukulaisella kahvilla tai he meillä.
Joskus mennään parhaan ystävän kanssa yöksi hotelliin ja käydään baarissa tai kulttuuririennoissa tai molemmissa.
Joskus käyn yksin tai perheen kanssa museossa tai elokuvissa, samalla ulos syömään. Joskus käydään muuallakin, kesällä huvipuistossa, joskus kokeilemassa kotain lajia tms.
Joskus on joku työporukan meno, yleensä syömään.
Sanotaanko, että joka toinen viikonloppu vaan kotona ja joka toinen joku yksi meno olisi minulle sopiva. Joskus tulee, että on monena viikonloppuna menoja putkeen, niin alkaa rasittaa, joskus on samana viikonloppuna monta menoa ja joskus pitkään, ettei ole mitään menoja.
Itse nautin kotona olosta, mutta silti aika usein tulee lähdettyä johonkin konserttiin. Tänään menen katsomaan Samu Haberia. Olin monta vuotta niin huonossa kunnossa henkisesti, että olin lähes aina vaan kotona enkä jaksanut tehdä mitään. Nyt nautin kun voin paremmin ja jaksan käydä keikoilla.
Tykkään myös hääräillä kotona ja suunnitella jotain. Kotiaskareet rentouttaa ja on terapiaa. Ihmisten kanssa oleminen on niin hiton työlästä ja kuormittavaa joten erittäin mielelläni skippaan kaikki kyläilyt ja jutustelut, en vaan jaksa aina olla pois omista mielipiteistäni ja pelkkänä korvana, joten koti vetää puoleensa myös minua. Kiva tehdä kaikki kunnolla ja sitten vaan nauttia.
Ihania vastauksia, kiitos, nyt voin hyvällä omatunnolla jatkaa kotoiluani.
Ap
Luonnonpuistoon makkararanpaistolenkille huomenna!
Minusta olisi kamalaa jos ei mikään muu kiinnostaisi kuin kotona oleminen. Mä rakastan käydä kulttuuritapahtumissa ja ulkona syömässä, teen pitkiä patikkaretkiä, käyn pikku matkoilla. Tuntisin näivettyväni jos kököttäisin vain kotona.
Aloita päiväretkeily lähiluontoon. Luonnossakin
tapaa ihmisiä, mutta ei tarvitse olla tekemisissä,
jos ihmisten seura ahdistaa. Kaunis keväinen
luonto rauhoittaa ja voi nauttia samalla
hyvistä eväistä.
Minulle kaksi tärkeintä paikkaa on koti ja luonnossa liikkuminen, kuntoileminen, näitä "kahta" en vaihtaisi mihinkään laumaeläinhommaan, eli istua kaljamuki nokan alla ja jutustella baskaa ja leikkiä, että parannellaan maailmaa, joo ei kiitos, en edes, vaikka joku tarjoaisi koko illan.
Olen ihan samanlainen ollut jo viimeiset 5v. En jaksa mitään menoja ja ne vaan ahdistaa. Lapsia on, joten en ihan yksin ole, mutta viihdyn kyllä loistavasti yksin. Ystävät asuvat kaukana eri paikkakunnilla, joten heitä tulee nähtyä harvoin. Korona-aika pahensi tätä kotona nysväämistä, ei jaksa enää sitäkään vähää mitä ennen sitä. Toisaalta ajattelen, että mitä se haittaa kun en tästä mitenkään kärsi, toisaalta mietin valuuko elämä jotenkin hukkaan? Toisaalta tuli sitä nuorempana juostua menoissa ja matkusteltua, jotenkin ei vaan kiinnosta enää.
Pitkästä aikaa viikonloppu ilman mitään suunnitelmia. On ollut kyläilyjä, synttäreitä ja muita menoja joka viikonloppu kumpanakin päivänä. Tuntuu ihanalta olla vaan ja tehdä mitä huvittaa, eli ei mitään.