Tykkään olla vkonloput vaan kotona, mutta pitäiskö oikeasti välillä lähteä johonkin (minne?) ja tehdä jotain (mitä?)
Mun viikonloput menee lährs poikkeuksetta samalla kaavalla.
Nukun puoli kasiin, nousen ylös, juon aamukahvini (3 kuppia) ja syön aamupalani kaikessa rauhassa somea selaten.. Noin 2 tuntia menee tähän hitaaseen aamiaiseen.
Sitten puen päälleni, siivoilen vähän (pyykit laitoin juuri peseytymään), kohta viikkaan kuivat pyykit kaappiin, järjestelen huushollia, imuroinnit jne tein jo torstaina.
Välissä selaan puhelinta.
Sitten ruoan teko. Teinit heräilee ja touhuaa omiaan, syödään yhdessä.
Sitten keitän lisää kahvia, selaan somea ja nettiä, vilkuilen toisella silmällä telkkaria tai suoratoistopalvelua.
Kastelen kukat, ehkä käyn kävelylenkillä, katson suoratoistopalvelua. Syön.
Lämmitän illalla saunan tai käyn suihkussa. Menen nukkumaan kymmeneltä.
Huomenna sama, paitsi käyn sunnuntaisin ruokakaupassa tekemässä viikon ruokaostokset.
Viihdyn kotona enkä varsinkaan kaipaa muiden ihmisten seuraa (niin että heille pitäisi jutella, emännöidä tai pitää seuraa) ihmisten joukossa kyllä voin olla, esim. elokuvissa tai kauppakeskuksissa... Mutta ei oikein ole mitään tarvetta ostettavana, joten päämäärätön heräteostelu ei kiehdo.
Saisinko kuitenkin jotain extraa elämääni, jos lähtisin silti viikonloppuisin tekemään jotain? Jäänkö jostain paitsi, kun pysyttelen vaan kotona?
Mites teidän muiden viikonlopussa suunnitteilla?
Tuota on tullut tosiaan pohdittua, että meneekö elämä jotenkin hukkaan, kun ravaamiset kaikenlaisissa kissanristiäisissä ovat loppuneet, ehkä se on ihmisen pään sisässä ja hän yrittää täyttää tyhjiötä jollain muulla, mutta kotona saan olla kuten haluan, tehdä jos haluan ja jättää tekemättä jos ei innosta. Missä muualla voi olla niin, no ei missään. Yhteiskunta vaikuttaa siltä, että maanantaista-sunnuntaihin pitää olla 100 lasissa tai muuten on jotenkin liian erilainen ja ei hyväksyttävä.