Skitsofrenia parisuhteessa
Onko kenelläkään kokemusta, että parisuhteessa miehellä on skitsofrenia? Miten on näkynyt parisuhteessa, sosiaalisuudessa, henkisessä hyvinvoinnissa ja arjessa ? Epäilen ,että miehelläni on skitsofrenia
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei vastannut kysymykseen.
Ei todennäköinen diagnoosi. Eivät kykene parisuhteeseen eivätkä kaipaa sellaista. Tuo on oikeasti hyvin invalidisoiva sairaus, tosin nykykriteerit taitavat olla löysemmät, mitä kovasti ihmettelen.
Skitsofreenikko ei oikein kykene hoitamaan asioitaan eikä huolehtimaan itsestään tyyliin hygienia. Toki varmasti on kirjoa riippuen vaiheista ja lääkkeistä. Paranoidit taitavat eristyä ja elellä omissa mielikuvitusmaailmoissaan ehkä nettikontakteja lukuunottamatta.
Tunnen 2 ja molemmat olisivat kovasti halunneet parisuhteen.
Voi ollakin mutta eivät kestä läheisyyttä. Jonkinlainen etäsuhde voi toimia ja varsinkin jos toisellakin mt-vaivaa. Eihän sitä tiedä mistä saa elämäänsä lohtua ja suhteita on joka junaan. Mielikuva toisesta on tärkeä kaikille ja jos se on myönteinen niin asiahan on kunnossa.
Onko sinulla omakohtaista, tai enemmän tietoa tästä? Kiva jos vastaat?
Minun mies ei myöskään "kestä" läheisyyttä, vaikea selittää. Ennen sairastumista oli toisin, tosin ei silloinkaan mielestäni ollut tarpeeksi läheisyyttä.
Miehen kanssa ei voi puhua mistään, varsinkaan jos hän on väsynyt. Vastaa minulle ilkeästi ja on töykeä.
Olen hel ve tin yksinäinen henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Serkun isällä oli. Oli sairastanut pitkään. Ollut kuulema ihan normaalin seurallinen, ujo mutta mukava nuorempana. Kolmekymppisenä eristäytyi vaimosta ja lapsista omakotitalon yläkertaan. Kävi yöllä syömässä ja pesulla. Jätti lappuja ja ohjeita keittiön pöydälle. Minäkin näin niitä joskus ja ei ollut jutuissa päätä eikä häntää. Välillä meni päiviä, ettei perhe nähnyt näkynyt ollenkaan. Tätä kesti vuosia. Joskus näin häntä ulkona, niin liikkui sellaista matalaa puolijuoksua. Teki itsemurhan. Surullinen kohtalo.
On. Mutta tuo on vain yhden ihmisen sairauden vaikutuksen kuvaus. Skitsofrenia on samalla lailla sairaus kuin mikä tahansa muukin sairaus ja näyttäytyy eri tavalla eri ihmisillä. Vai onko kaikki diabeetikot samanlaisia? Tai MS- potilaat? Tai syöpäpotilaat?
Itse tiedän täysin toisenlaisen esimerkin. Skitsofreniaa sairastava, josta ei sairaus ei näy, on työelämässä ja elää normaalia elämää. Kyseessä on veljeni.
Hieman myöhässä, mutta FinFamilta (mielenterveysomaisten yhdistys) voit saada vertaistukea, sekä yksilöajan, kun läheisen mielenterveys huolettaa. Esimerkiksi jos mietityttää miten toimia ja pärjätä tilanteessa, jossa kumppani sairastuu psyykkisesti ja miten sairaus vaikuttaa parisuhteeseen.
https://finfami.fi/jasenyhdistykset/
^ Täältä löydät lähimmän yhdistyksen, FinFameja 17 kappaletta ympäri Suomea. :)
Olisi viisainta kyllä viedä se puoliso lääkärille!
Skitsofrenia on turhaan paljon parjattu ja demonisoitu sairaus, joka ei tosiaankaan ole pahimmista päästä edes mt-osastolla. Sanoisin että jotkut epävakaat persoonallisuudet, narsismi ja moni muu mt-ongelma on pahempi juttu. Mutta niistä ei ole niin paljon tehty elokuvia. Mutta ihmisille on kautta vuosikymmenien maalailtu piruja seinille skitsofreniasta ja moni luulee, että se on kauhea juttu.
Vierailija kirjoitti:
Ei todennäköinen diagnoosi. Eivät kykene parisuhteeseen eivätkä kaipaa sellaista. Tuo on oikeasti hyvin invalidisoiva sairaus, tosin nykykriteerit taitavat olla löysemmät, mitä kovasti ihmettelen.
Skitsofreenikko ei oikein kykene hoitamaan asioitaan eikä huolehtimaan itsestään tyyliin hygienia. Toki varmasti on kirjoa riippuen vaiheista ja lääkkeistä. Paranoidit taitavat eristyä ja elellä omissa mielikuvitusmaailmoissaan ehkä nettikontakteja lukuunottamatta.
No höpö höpö, ei se nyt ihmisestä ihan vihannesta tee. Hyvin yksilöllistä on tämä, ja aika paljon kiinni hoitotasapainosta. Älä nyt jaa tollasta skeidaa tänne. Monet pystyy elämään ihan normaalia elämää kun lääkitys on kunnossa.
Minulla on skitsofrenia. Haluaisin joskus seurustella ja ehkä saada lapsiakin.
Mieheni sairastui pidemmän parisuhteen aikana. Ihan sattumaa ettemme lapsia ehtineet hankkia. Lääkityksen avulla mieheni kykenee tasavertaiseen parisuhteeseen ja on toimintakykyinen. Ulkopuolinen ei huomaisi sairautta. Sen kuitenkin tiedän että ilman lääkitystä olisi suljetulla osastolla. En uskalla kuitenkaan hankkia lapsia tähän suhteeseen, koska ei kykene valvomaan öitä ja valvomistahan pienten lasten kanssa riittää.