Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun menetin mieheni ja lasteni isän muuttui elämäni.

Vierailija
24.11.2006 |

Olen lukenut teidän juttuja ja kuinka usein se kumppani ei ole tarpeeksi hyvä, ei ota huomioon, ei tee sitä tai tätä.



Itse olen kolmen pienen lapsen äiti, joka opiskelen tällä hetkellä.

Viime vuonna elämäni romahti, menetin mieheni onnettomuudessa.



Jäin yksin velkojen ja lasteni kanssa. Nuorin ei koskaan häntä saanut edes tavata. Suuren suruni ja itsesäälin jälkeen opin elämästä paljon. Kuinka kaipaankaan sitä sohvalla makoilevaa ja välillä hiukan laiskaa miestä. Kuinka kaipaankaan hänen kuiskaustaan ja makkarakeittoa.

Silloin kun sain hänen kanssaan olla, tuntui että mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi hyvää minulle, tuntui, että hän teki aina liian vähän.



Nyt kun hän poissa, ymmärrän miten paljon hän teki. Hän nousi joka aamu töihin meidän kaikkien takia ja ajatteli aina perheen etua.

Ymmärrän, että olen onnekas kun sain taivaltaa elämää hänen kanssaan. Ymmärrän miten sokea ja kiittämätön olin.

Kunpa saisin hänelle kertoa miten häntä rakastan, kaipaan ja arvostan. Olin liian kiireinen sitä aina kertoakseni.



Joten, jos te olette niin onnekkaita, että saatte vielä olla sen rakkaan ihmisen kanssa, niin näyttäkää rakkautenne ja hyväksykää ne huonot puolet, sillä joku päivä hän ei ehkä ole siinä.

Ja silloin ei edes muista mihin hän sukkansa jätti, sydämen täyttää vain viiltävä kaipuu, kunpa saisi edes hetken menneestä ajasta takaisin. Sillä se mitä sain kokea oli parasta aikaa, elämää, hyvine ja huonoine puolineen.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
24.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta tulee uusia mahdollisuuksia, jatka elämää.



Elämä jatkuu, opettele nauttimaan tästäkin hetkestä, älä jämähdä menneeseen.

Vierailija
2/4 |
24.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli kyyneleet silmiin tekstistäsi! Jos kertoisin täällä omasta miehestäni (ja hänen laiskuudestaan) tulisi varmasti paljon JSSAP-kommentteja. Mutta tuollaisia " ei täydellisiä" -miehiä on olemassa paljon, jotka kuitenkin tekevät kaikkensa perheensä eteen, eikä he saa arvostusta kotona vaimoiltaan...=( Mutta kun on heidän aikansa lähteä, heidän läsnäoloaan kaivataan hirvittävästi.

Uskon, että miehesi jossain tuolla näkee teidät ja tietää sinun kaipauksen, sekä kuinka paljon rakastitkaan ja arvostit häntä, vaikka et sitä aina kertonutkaan! paljon voimia sinulle ja käy aina välillä juttelemassa miehellesi hänen haudallaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
24.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä yritän välillä ajatella, kun mies kuorsaa vieressä, että miten kamalaa se olisi jos se ei kuorsaisi siinä. Se helpottaa. Aina ei näe sitä, mitä ihmisellä on, ennenkuin sen menettää. Niin surullista kuin se onkin.



Toivon elämääsi paljon hyviä asioita, ap! Sinulla on onneksi ihanat lapset, ja muisto ihanasta miehestäsi. Kaikilla ei ole sitäkään. Kaikkea hyvää!

Vierailija
4/4 |
24.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaan ajatella tulevaisuutta menettämisen kannalta(lapsi tai mies) miehen kanssa riidellessä, olen yrittänyt saada häntä oivaltamaan ettei pitäisi minua/lastamme niin itsestäänselvänä, hän ei siihen kykene. Kannattaa elää hetki kerralla ja nauttia siitä. Ap, olet oikeassa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme yhdeksän