Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko itsesi hyljätyksi kun työkaveri vaihtaa työpaikkaa?
17.03.2023 |
Minulle tulee aina jotenkin hölmö olo. Tietenkin olen tyytyväinen toisen puolesta uudesta työpaikasta, mutta samalla tulee olo, että onko tää niin paska paikka kun pitää lähteä ja minä se vaan jään tänne.
Kommentit (11)
Olen tuntenut hylkäämistä, vaikka työpaikkamme oli paska. Taisi mennä ehkä viikossa tunne ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä huonon ilmapiirin työyhteisössä en tuntenut tulleeni hylätyksi, vaan tunsin silkkaa kateutta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että työkaveri pääsi pois täältä. Tuon tunteen ymmärtäminen toimi sitten itselläni pontimena hakea muita töitä ja onneksi pääsin itsekin sieltä pois.
Minulla oli aikoinaan todella hyvä työkaveri. Hän oli minua noin 10 v. vanhempi, tosi mukava ja loistava neuvomaan asioita. Tehtiin duuneja 5 v. yhdessä, kunnes hän vaihtoi firmaa. Mulle tuli hänen lähdöstään ihan fyysisesti paha olla. Olin aluksi kuin eksyksissä.
Pari vuotta tapauksen jäkeen sain puhelun. Se työkaveri kysyi minua sinne uuteen duunipaikkaan ja oli jo keskustellut asiasta alustavasti pomonsa kanssa. Lupauduin heti ja aloitin irtisanoutumisen jälkeen. Palkka ja työolot olivat uudessa paikassa paljon paremmat. Tehtiin seuraavat 10 v. töitä yhdessä, kunnes hän jäi eläkkeelle.
maailma ei pyöri sinun ympärilläsi
Vierailija kirjoitti:
maailma ei pyöri sinun ympärilläsi
Ihme tyyppi oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä välillä :)
Oma työpaikkani on todella lämminhenkinen ja kaverillinen. Viihdymme hyvin toistemme seurassa ja tapaamme joskus työpaikan ulkopuolellakin. Vääjäämättä jonkun lähtö tuntuu surulliselta, kun sen mielessään rinnastaa siihen että joku "lähtee kaveripiiristä", vaikka tietysti järjellä ajatellen valinnan ymmärtää hyvin. Karu totuus on vain kuitenkin se ettei niitä vanhoja paikasta lähteneitä työkavereita tule juurikaan enää tavattua kun työpaikka vaihtuu, sillä se päivittäinen tapaaminen, lounasjuttuineen ja yhteisine projekteineen yhdistää juuri sen verran että kaveruus säilyy. Kun työpaikka vaihtuu niin tulee uusia työkavereita tilalle.
Mielestäni näissä tuntemuksissa ei ole mitään pahaa, kunhan todellakin järkeilee asian ja tunteen itselleen läpi, ettei ainakaan mene syyllistämään työkaveriaan tai ota näitä elämänvalintoja jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena.
En tunne. Tasan kerran yhdellä työpaikalla löytyi ihminen jonka kanssa oli henkinen yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työpaikan vaihdosta, vaan siitä että lounaskaverit ovat järjestäen joko kuolleet tai jääneet eläkkeelle. Yksi sai muuten vain tarpeekseen pari vuotta ennen eläkeikää ja otti ja lähti. (Kaksi tosiaan kuoli syöpään noin 50-vuotiaina).
En. Minulla on harvinaisen hyvät työtehtävät, ja ihan ok palkka. Olen hyvin harvinaisessa tilanteessa alallani, minun ei kannata edes yrittää vaihtaa työpaikkaa, koska tämä on juuri minulle sopiva työ. Ymmärrän hyvin työkavereitani, jotka hakeutuvat muualle paremman palkan ja paremman arvostuksen perässä, ja joihinkin on säilynyt tiiviit välit sen jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollenkaan. Toivon että kaikki pääsevät haluamaansa työhön.
Työasemalla pätevät ja verkostoja työpaikalla pyörittävät ovat erikseen. Pelottavaa, jos joku sellainen yrittäisi estää vaihtamasta työpaikkaa. Sitten ei saisi enää painostettua lähteviä olemaan myötäileviä työpaikan takia.
En tunne.