Nuorten maailman itseriittoisuus ja kasvattajat

Katsokaapa teiniä kadulla, bussipysäkillä, Helsingissä metrossa tai missä hyvänsä julkisella paikalla.

Tarkkaileeko nuori ympäristöään, huomaako hän tarkkaillessaan, miten ihmiset kohtaavat toisiaan: joku avaa oven jollekulle, jolla on laukut molemmissa käsissä, joku väistää vastaantulijaa, joku tervehtii kioskin myyjää jne. Kaikki tämä jää nuorelta havaitsematta.

Samalla lailla aikuisten kielellisten mallien puute on huutava: nuoret eivät enää keskustele vanhempiensa kanssa samassa määrin kuin ennen.

Niin eläimet kuin ihmiset oppivat tarkkailemalla vanhempien yksilöiden toimintaa. Nyt ihmisyhteisössä se oppimisen tapa on kuihtumassa. Se näkyy myös nuorten entistä isompana itseriittoisuuden tunteena: heillä on TikTok ja insta, ja nuorten muodostama some-ympäristö ilman suurempaa aikuisten ohjailua. Neuvot, joita he tarvitsevat, he saavat ikäisiltään. Sitä sanotaan vertaistueksi.

Tämä kaikki tulee olemaan murhaavaa kulttuurillemme. Sosiaalisuus ja yhteisössä toimimisen taidot murtuvat vuosikymmenessä, parissa. Sosiaalistumattomat lapset kasvavat aikuisiksia ja saavat lapsia, joiden kanssa eivät osaa olla vuorovaikutuksessa. Eivätkä lapset opi heiltä.