Millainen vanhempi huutaa koko ajan lapsilleen?
Jollain lailla vinksahtanut? Ja huuto päivittäistä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6v ja 11v lapset. Omat lapseni ihmettelee naapurista kuuluvaa huutoa. Kuulen sana tarkkaan, mitä huutaa. Tekisi mieli tehdä lasu, mutta onko huutaminen lapsille lasun paikka?
Ap
En tekisi. Saattaisin sanoa joku kerta, että lapset kuulevat teiltä huutoa ja miettivät mistä se johtuu. Kehottaisin ehkä menemään perheneuvolaan. Me kävimme perheneuvolassa kun huusin aina ja selvisi että meillä olikin nepsy perhe. Se selitti paljon. :)
Minä tekisin. Ei riehujille kannata mennä juttelemaan, antaa viranomaisten hoitaa.
T: nepsy-lapsen napsy-äiti, jonka kodissa ei huudeta
Vierailija kirjoitti:
Täys paskiainen tekee niin ja lapsista tulee häiriintyneitä epäsosiaalisia luusereita.
Ai, kiitos. Isä kasvatti minut huutamalla. Ihan työelämässä olen ollut ja opiskelen parasta aikaa. Näinkin epäsosiaalista meinikiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt.
Myönnän että huudan enemmän tai vähemmän ainakin lähes joka päivä.
Ilmoita itsesi lasten suojeluun. Lapsia ei noin kohdella. Piste.
Ei siihen sun pisteet auta.
Ollaan. Lapset käy tukiperheessä jotta saisin lisää jaksamista. Lapseni ovat aika vallattomia ja raisuja, joten meidän perhe-elämä on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Eivät he missään nurkassa värise kun minä ääntäni korotan
Niin. Ne sun lapset on niin tottuneet sun raivoamiseen, etteivät todellakaan sille korvaansa lotkauta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö siitä kärsisi. Jatkuva huutaminen ei auta mitään. Se päinvastoin juuri saa lapset käyttäytymään entistä levottomammin kun ovat jatkuvassa stressi-tilassa. Paljon paremman tuloksen ja lastesi huomion saisit ihan puhumalla. Kiinnostu heistä. Keskustele, kerro asioista. Kysele. Pelleile. Ylipäätään osoita mielenkiintoa. Lapsten täytyy saada tuntea, että ovat sinulle tärkeitä, ja että haluat olla heidän kanssaan, pitää heistä huolta, ja olet aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan.
Minulla on havaittu tiettyjä autismin piirteitä lasten saannin jälkeen. Ennen lasten saantia olin päässyt kaikenlaisesta kiroilusta. Ennen ensimmäistä lasta olin työpaikassa, jossa työpari kiroili, stressasi ja käyttäytyi epävakaasti ja tämän huomasivat myös esihenkilöstö. Omaksuin herkkänä ihmisenä häneltä tämän käyttäytymisen ja työtavan, ja kärsin siitä edelleen. Olen varmaan aina ollut hieman autisti, mutta lapset vasta paljasti sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt.
Myönnän että huudan enemmän tai vähemmän ainakin lähes joka päivä.
Ilmoita itsesi lasten suojeluun. Lapsia ei noin kohdella. Piste.
Ei siihen sun pisteet auta.
Ollaan. Lapset käy tukiperheessä jotta saisin lisää jaksamista. Lapseni ovat aika vallattomia ja raisuja, joten meidän perhe-elämä on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Eivät he missään nurkassa värise kun minä ääntäni korotan
Paljon paremman tuloksen ja lastesi huomion saisit ihan puhumalla. Kiinnostu heistä. Keskustele, kerro asioista. Kysele. Pelleile. Ylipäätään osoita mielenkiintoa. Lapsten täytyy saada tuntea, että ovat sinulle tärkeitä, ja että haluat olla heidän kanssaan, pitää heistä huolta, ja olet aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan.
Teen myös tuota kaikkea lähes jokainen päivä.
Enkä ole sanonut että raivoan heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt.
Myönnän että huudan enemmän tai vähemmän ainakin lähes joka päivä.
Ilmoita itsesi lasten suojeluun. Lapsia ei noin kohdella. Piste.
Ei siihen sun pisteet auta.
Ollaan. Lapset käy tukiperheessä jotta saisin lisää jaksamista. Lapseni ovat aika vallattomia ja raisuja, joten meidän perhe-elämä on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Eivät he missään nurkassa värise kun minä ääntäni korotan
Niin. Ne sun lapset on niin tottuneet sun raivoamiseen, etteivät todellakaan sille korvaansa lotkauta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö siitä kärsisi. Jatkuva huutaminen ei auta mitään. Se päinvastoin juuri saa lapset käyttäytymään entistä levottomammin kun ovat jatkuvassa stressi-tilassa. Paljon paremman tuloksen ja lastesi huomion saisit ihan puhumalla. Kiinnostu heistä. Keskustele, kerro asioista. Kysele. Pelleile. Ylipäätään osoita mielenkiintoa. Lapsten täytyy saada tuntea, että ovat sinulle tärkeitä, ja että haluat olla heidän kanssaan, pitää heistä huolta, ja olet aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan.
Ollaan pelleilty, tehty kaikki oppikirjojen mukaan, mutta sinä täällä saarnaat mitä tulisi tehdä juuri meidän kohdalla?
On sulla vielä kasvamista ja oppimista itselläsi.
Terv. Toinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt.
Myönnän että huudan enemmän tai vähemmän ainakin lähes joka päivä.
Ilmoita itsesi lasten suojeluun. Lapsia ei noin kohdella. Piste.
Ei siihen sun pisteet auta.
Ollaan. Lapset käy tukiperheessä jotta saisin lisää jaksamista. Lapseni ovat aika vallattomia ja raisuja, joten meidän perhe-elämä on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Eivät he missään nurkassa värise kun minä ääntäni korotan
Niin. Ne sun lapset on niin tottuneet sun raivoamiseen, etteivät todellakaan sille korvaansa lotkauta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö siitä kärsisi. Jatkuva huutaminen ei auta mitään. Se päinvastoin juuri saa lapset käyttäytymään entistä levottomammin kun ovat jatkuvassa stressi-tilassa. Paljon paremman tuloksen ja lastesi huomion saisit ihan puhumalla. Kiinnostu heistä. Keskustele, kerro asioista. Kysele. Pelleile. Ylipäätään osoita mielenkiintoa. Lapsten täytyy saada tuntea, että ovat sinulle tärkeitä, ja että haluat olla heidän kanssaan, pitää heistä huolta, ja olet aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan.
Terv. Lähäri 0-1 lasta.
Joskus vaan elämäntilanne on liian kuormittava, esimerkiksi rahatilanne, työstressi, sairauskierteet, raskaus, sukulaiset joista kantaa huolta.. ei tarvitse olla vinksahtanut, vain väsynyt. Jokainen vanhempi huutaa tai mäkättää joskus lapselleen, jos muuta väittää, on vinksahtanut. Suurelta osin tilanteet on ohimeneviä. Niin kauan kun ei käydä käsiksi tai solvata haukkuen, ei ole mitään hätää. Komentamiseen voi joskus tarvita ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt.
Myönnän että huudan enemmän tai vähemmän ainakin lähes joka päivä.
Ilmoita itsesi lasten suojeluun. Lapsia ei noin kohdella. Piste.
Ei siihen sun pisteet auta.
Ollaan. Lapset käy tukiperheessä jotta saisin lisää jaksamista. Lapseni ovat aika vallattomia ja raisuja, joten meidän perhe-elämä on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Eivät he missään nurkassa värise kun minä ääntäni korotan
Niin. Ne sun lapset on niin tottuneet sun raivoamiseen, etteivät todellakaan sille korvaansa lotkauta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö siitä kärsisi. Jatkuva huutaminen ei auta mitään. Se päinvastoin juuri saa lapset käyttäytymään entistä levottomammin kun ovat jatkuvassa stressi-tilassa. Paljon paremman tuloksen ja lastesi huomion saisit ihan puhumalla. Kiinnostu heistä. Keskustele, kerro asioista. Kysele. Pelleile. Ylipäätään osoita mielenkiintoa. Lapsten täytyy saada tuntea, että ovat sinulle tärkeitä, ja että haluat olla heidän kanssaan, pitää heistä huolta, ja olet aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan.
Ollaan pelleilty, tehty kaikki oppikirjojen mukaan, mutta sinä täällä saarnaat mitä tulisi tehdä juuri meidän kohdalla?
On sulla vielä kasvamista ja oppimista itselläsi.
Terv. Toinen
Tuo aikaisempi on kyllä täysi idiootti. Toinen vastasi, että on hyvin väsynyt tai uupunut jopa, ja siihen saa vastaukseksi ylimielistä lätinää pelleilystä ja hassuttelusta. Toinen sanoo jopa lasten käyvän tukiperheessä, ja silti jatkaa änkytystään. Kyllä voi olla ajattelematonta porukkaa. Näillä jeesustelijoilla ei ole yhtä ainutta lasta, kasvattanut lapsensa 50 vuotta sitten eivätkä muita tai on lapsi, joka on jatkuvasti milloin missäkin hoitolassa. Kermaper seet.
Mölyn lisääminen ei lisää painoa sanoille. Jatkuvaa huutajaa ei kukaan kuuntele, lähinnä yrittää keksiä keinoja joilla päästä pois raivokohtausten tieltä. Kasvaa eri tavoin tunnevammaisia lapsia, jotka sitten terapiassa purkaa lukkojaan aikuisena, tai hautaa ongelmat sisälleen.