Ma haluisin paasta viettaa yhen illan (ja yon) yhden mieshenkilon kanssa. Mutta ma olen aiti ja avovaimo, miten ma saatan tuntea jotain tuollaista?!!?!!?

No jaa. Ompa sulla ongelmia! Mää oon nainen jolla lapsia, on mies ja viriili seksielämä. Kenen kanssa? Se ei kuulu sulle. Jos haluat seksiä, haluat seksiä. Sää joko harrastat sitä tai et. Kunhan teet päätöksiä joitten kanssa voit elää.



Kannattaa miettiä voiko omaa suhdettaan omaan mieheen parantaa, jos ei kestä ideaa seksistä toisen miehen kanssa niin erota? Ja alkaa uusi elämä? Puhuminen kumppanin kanssa ehkä auttaa?



Toisia ei kannattaisi tuomita. Äideilläkin on oikeus seksiin! Jos harrastat seksiä toisen miehen kanssa niin mitä se kertoo susta kun katsot toisia pahalla silmällä etkä tee itse niinkuin " opetat" ..

äitiyden kannalta. Tarpeethan ne on äidilläkin, ei se äitiys seksuaalisuutta mitenkään poista. Mutta miksi haluat pettää miestäsi?



t. yh, joka joskus käy miehissä

Tarkoitan, että on luonnollista ja inhimillistä tuntea tuollaisia. Mutta jos pelissä on perhe, ne kyllä pitää tukahduttaa. Jos olet sitä mieltä että haluat erota joka tapauksessa, niin eroa ensin ja ota selvää muista miehistä sitten. Näin vakavasti ja jonkin verran nähneenä neuvoisin.



Nuo tuntemukset on mahdollista ajan kanssa painaa pois. En suosittele antaa niille valtaa jos seurauksista on kärsimässä lapsi.

loppupeleissä sillälailla pääset helpoimmalla, hetken kärsit nyt mutta sitten jo ajajn kanssa helpottaa.



Mutta mutta, itse kyllä haluan elää nauttien, ja kokea kaikkea, ja vaikka se onkin hajottavaa ja tuhmaa ja tyhmää, niin varmasti viettäisin sen yhden yön jonkun kanssa (hyvin suojaten) ja en ikinä ikinä paljastaisi sitä perheelle. Siihen se saisi sitten jäädä sen henkilön kanssa, jos haluaa pariduhteen pitää pystyssä.

Mä siis olen onnellinen että meidän perhe on koossa ja että mies on pysynyt rinnallani vaikka olen ollut hankala tapaus varsinkin vauvan ollessa ihan pieni. Minä rakastan miestäni, enkä missään nimessä halua erota hänestä, enkä halua pettää häntä! Ei ei..



Kuhan tulee silloin tällöin ajatuksia jotka karkailee joskus johonkin toisiin miehiin...ja ajan kanssa menevät ohi. En koskaan ole ottanut ajatuksia niin vakavasti että oikeasti harkitsisin pettämistä, hyi.

En ikinä voisi tehdä meidän perheelle niin, en ikinä!



Tarkoitin kysyä tässä lähinnä sitä että eikö kenenkään muun ajatukset harhaile koskaan???



Omani saattaa johtua siitä etten koskaan ole ollut kenenkään muun kanssa kuin mieheni, ja olen aina ajatellut etten edes kelpaisi kenellekään muulle...kunnes joku oli sitten maininnut pienestä ihastuksestaan minuun, olin sanaton, mutta niin otettu..!



Mutta siinä kaikki. Minulla on ihana perhe ja täytyy antaa ajatuksien taas rauhoittua rakkaan perheeni ympärille, eikä sais antaa niiden karkailla suuntaan tai toiseen. Huh.



ap

vai miten se shakespeare sanookaan. Kyllä, sitä sattuu, mutta tärkeintä on ettei anna sen käydä liian houkuttavaksi ja lakkaa miettimästä sitä.

ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä enemmän ne harhailee. Tuttua siis on. Ei auta mikään. Mutta ei ne niin kiellettyjä tunteita ole.