Minussa ei ole mitään sellaista, mitä yleisesti pidetään arvossa ja ns. hyvän ihmisen merkkinä
Alkaa olla jo koomista.
En ole kaunis keijukaismaisella, naapurintyttömaisella tavalla. Olen kovan ja kylmän näköinen.
Unohtelen asioita, jätän tekemättä asioita. En siis ole luotettava.
Joskus puhun ohi suuni, vaikka kuinka yritän keskittyä olemaan normaali ja ystävällinen. Huumorintajuni vain on synkkä ja lähtee laukalle helposti, ja joskus väärään aikaan.
Minulla ei ole sukua takanani. Äitini lähti kauan sitten, ja isälläni on uusi perhe. Kummankaan vanhempani suku ei pidä minuun yhteyttä. Tämä on ihmisten mielestä outoa.
Olen surkea matematiikassa ja luonnontieteissä. Osaan lausua englantia ja ruotsia kuin natiivi ja pärjään molemmilla kielillä hyvin. Se ei auta koska olen tollo ihmisten kanssa ja jollain tapaa jotenkin luotaantyöntävä.
En osaa tehdä taidetta. Osaan kyllä laulaa ja olen siinä todella hyvä, mutta olen myös ujo laulamaan muiden kuullen.
Olen nainen, viihdyn kotona, tykkään kokata ja leipoa. Se ei sovi modernin nykynaisen muottiin mitenkään. Kirsikkana kakun päälle vielä se, että olin pitkään lasten kanssa kotona, koska halusin.
Olen jotenkin aivan vääränlainen.
Onko täällä ketään kohtalotoveria?
Kommentit (3)
En ole kaunis, en ole luotettava, en osaa tehdä taidetta enkä laulaa, olen huono matikassa, en osaa ruotsia tai englantia natiivitasoisesti, viihdyn kotona ja tykkään tehdä ruokaa. Olen ihan tyytyväinen itseeni ja elämääni enkä koe mitään paineita olla erilainen.
En osaa matematiikkaa, omaan hahmotushäiriön. Osaan englantia, mutta en puhu kuin naiivi.
En osaa mitään ns hyvin, aina jotenkin keskinkertainen. En omaa intohimoa mitään asiaa kohtaan.
En ole kaunis eikä vartaloni edusta mitään nykypäivän ihannetta.
Luulin, että löytäisin ap:sta kohtalotoverin - mutta ap olikin "perinteinen" kotiäiti, joka tykkää kokata ja leipoa, on hyvä kielissä ja osaa vieläpä laulaakin.
Minulla ei ole "edes" noita meriittejä.