Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä jotka eivät ole koskaan asuneet yksin?
14.03.2023 |
(Tämä ei siis koske ihmisiä, jotka esimerkiksi jonkin fyysisen vamman tai muun syyn takia eivät pysty asuman yksin)
Eli tarkoitan siis, ihmisiä, jotka voisivat asua yksin, mutta eivät ole jostain syystä koskaan niin tehneet. Ovat esimerkiksi muuttaneet lapsuudenkodista suoraan elämään parisuhteessa yms.
Tai toisena esimerkkinä vaikka joku opiskelija joka on asunut soluasunnossa, ja soluasumisen jälkeenkin jatkanut asumista jonkun/joidenkin kanssa
Tai mitä tahansa muuta tällaista, missä ei asuta yksin
Kommentit (33)
Tunnen. En itsekään ole koskaan asunut yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan asunut yksin. Kotoa muutin kämppisten kanssa yhteen ja sieltä teoriassa yksikseni, mutta poikaystävä imeytyi heti mun luokseni. Mentiin naimisiin, saatiin lapsi, erottiin, joten asuin lapsen kanssa. Nyt lapsi on aikuinen ja olen jo yli 20 v asunut toisen aviomiehen kanssa.
Minun viisikymppinen mieheni. Lapsuudenkodista suoraan asumaan minun kanssani. Siinä välissä kävi opiskelemassa, missä asui solukämpässä, jossa vieläpä jakoi huoneen opiskelukaverin kanssa.
Näitä samanlaisia on maalaisisännissä loputtoman paljon. Kun siinä maatilalla asutaan käytännön syistä ja vanhemmat ovat siinä edelleen, niin noin se menee.
Toki täällä on edelleen myös niitä äidin kanssa asuvia vanhojapoikia noissa vanhemmissa ikäluokissa.
Tunnen. Kaverini muutti suoraan vanhempien nurkista parisuhteeseen, vieläpä vanhempiensa naapuritaloon.
Kaikki tuntemani lapset
Lapsuudenkodistaan kimppakämppään muuttanut serkku.
Sukulainen joka meni 18-vuotiaana naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin yksin vasta 55v vuotiaana kun nuorin lapsi muutti Hesaan opiskelemaan ja töihin. Viihdyn yksin asuen.
En tunne. Kaikki ovat asuneet yksin jossain vaiheessa elämäänsä. Yleensä opintojen jälkeen kun työpaikka on saatu ja ensimmäinen oma vuokrakämppä (ei solukämppä) tulee ajankohtaiseksi. Sinkkuelämä voi jatkua pitkäänkin. Monet asuvat yksin koko aikuisikänsä eli lapsuudenkodista on lähdetty nuorena (alle 18v) opintojen perässä. Takaisin vanhempien nurkkiin (omistusasunto) ei enää tulla, muuten paitsi vanhempien kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan asunut yksin.
En ole koskaan asunut yksin. Lapsuudenkodista muutin puolisoni kanssa yhteen ja edelleen asumme yhdessä parikymmentä vuotta myöhemmin, lapsiakin on. Ei kaduta. Pärjäisin kyllä itsekseenkin, kun osaan hoitaa kaikki ok-talon asiat ja olen suunnitellut mökin ostoa, että voisin välillä vetäytyä sinne yksikseni olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä kaikki boomerit. Mamman helmoista vaimon helmoihin. Todennäköisesti menehtyvät ravinnon puutteeseen jos vaimo kupsahtaa ennemmin. Liikkumattomuus, viina, tupakka ja pläski kuitenkin takaa että niin tuskin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 50 enkä ole koskaan asunut yksin. Lapsuudenkodistani muutin kaverini kanssa kimppakämppään ja sen jälkeen silloisen poikaystäväni ( nykyisen aviomieheni) kanssa yhteen. Mun mies ei myöskään ole koskaan asunut yksin. Asui kämppiksen kanssa kunnes me muutettiin yhteen. Mä luulen että mun ikäisten perheellisten ihmisten keskuudessa on ihan yleistä, ettei ole koskaan asunut yksin.
Olen asunut yksin vain pari kuukautta, kun edellisen parisuhde loppui. Heti melkein sen jälkeen aloitin uuden suhteen, vaikka olin sitä mieltä etten kenenkään miehen kanssa ala heti seurustelemaan. Olemme olleet nyt naimisissa 30 vuotta. Joskus tuntuu, että olisi voinut olla enemmän aikaa vapailla markkinoilla, eikä heti sitoutua.