En pääse mukaan työporukkaan
Olen ollut asiantuntijatyössä nelisen kuukautta, enkä ole päässyt osaksi porukkaa - näin ei ole ennen käynyt. Syy etäajassa?
Suuri osa etänä edelleen ja kun porukka on toimistolla, monet haluavat jutella vain niiden omien vanhojen tuttujen kanssa.
Minua ei pyydetä mukaan lounaalle tai kahvitauoille. Kun lyöttäydyn mukaan, tulee ilmapiiristä vaikea ja juuri sellainen, että oltaisiin tässä nyt puhuttu omia juttujamme, mutta kun tulit mukaan, niin ei sitten puhuta mitään :/
Työpaikka pk-seudulla.
Muilla samaa kokemusta? Vastaavaa en ole kokenut aiemmin.
Kommentit (41)
Eikös tuosta saisi jo syyn irtisanoa? Ei sovi porukkaan, koska ei ole kutsuttu mukaan lounaalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vanhempi ihminen nuorten työporukassa.
Olen tottunut siihen, että kukaan ei tahdo minua lounaalle, ei kahville.
Viettävät vapaalla keskenään bileitä. Minua ei tietenkään kutsuta.
Mutta eipä tuo haittaa. Hoidan hommani ja olen ystävällinen. Sen pitää riittää. Ymmärrän varsin hyvin, ettei vanhaa akkaa kukaan mukaan halua
Olen pahoillani, toivoisin että asiat olisivat toisin. Minä lähestyn viittäkymppiä ja lähimmät työkaverit ovat kolmekymppisiä. Olen osa porukkaa, ollaan ystäviä, vietetään vapaa-aikaakin yhdessä. Lisäksi he arvostavat töissä osaamistani ja kokemuksiani, vaikken olekaan mikään esimies.
Ei etätyöaikana enää ole juuri mitään työporukoita. Jokainen tekee hommat omassa etätyöpisteessaan ja kokouksia tarvittaessa. Jotain säälittäviä etäkahveja aina välillä yritetään viritellä.
Tämä tuntuu olevan ongelma monessa paikassa.
Kuulostaa aika kestämättömältä ongelmalta pidemmän päälle. Miten uudet työntekijät pääsevät kehittymään ja sopeutumaan uuteen työpaikkaansa, jos eivät hädintuskin tunne edes työkävereitaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika kestämättömältä ongelmalta pidemmän päälle. Miten uudet työntekijät pääsevät kehittymään ja sopeutumaan uuteen työpaikkaansa, jos eivät hädintuskin tunne edes työkävereitaan?
Sepä se. HR saisi näitä pohtia.
Ei tämä ole vain työelämän ongelma.. toisten jättäminen ulkopuolelle on selvää syrjintää. Suomessa ei osata ottaa muita huomioon, siksi täällä voidaan pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole vain työelämän ongelma.. toisten jättäminen ulkopuolelle on selvää syrjintää. Suomessa ei osata ottaa muita huomioon, siksi täällä voidaan pahoin.
Ei nyt varsinaista syrjintää, mutta sellaista ettei työyhteisö toimi.
Huh. Mikään ei olis niin rasittavaa, kun viettää TAUOTKIN kollegoiden kanssa😱
Vierailija kirjoitti:
Huh. Mikään ei olis niin rasittavaa, kun viettää TAUOTKIN kollegoiden kanssa😱
Entä lounaat?
Voi voi, ja sinä raukka kun erehdyit menemään töihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisten pitäisi ymmärtää, että töihin ei tulla tapaamaan kavereita, vaan tekemään töitä. Kaikki ovat työyhteisössä tasa-arvoisessa asemassa, sen takia kaikkien pitäisi olla tervetulleita lounaalle ja kahvipöytäkeskusteluihin. Vapaa-ajalla saa sitten tehdä mitä huvittaa.
Tämä. Nykyajan nuorilta on että työ ja vapaa-aika sekä työ ja sosiaalinen elämä tulee pitää erillään. Töissä tehdään töitä eikä mitään muuta ja kun työt on tehty niin voi mennä vaikka vaikka kotia sosialisoimaan oman puolison ja lasten kanssa. Siitä että olet työpaikalla sosiaalinen ja lirkuttelet ei makseta vaan siitä että tekee työnsä sillä kaikki ylimääräinen kuten turha pölötys, höpöstys, viihdyttäminen ja huseerasminen vähentää tehokkuutta ja tuottavuutta sillä siihen käytty aika on pois työnteosta.
Kyllä meillä syödään yhdessä. Ei tietysti aina täysin samalla porukalla, mutta useana päivänä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä syödään yhdessä. Ei tietysti aina täysin samalla porukalla, mutta useana päivänä kuitenkin.
Meillä ei. Olen kokenut saman kuin ap. Mukaan ei oteta lounaille eikä kahvikeskusteluihin. Ja nyt puhutaan 40-50 vuotiasta asiantuntijoista. En koe itseäni osaksi työporukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisten pitäisi ymmärtää, että töihin ei tulla tapaamaan kavereita, vaan tekemään töitä. Kaikki ovat työyhteisössä tasa-arvoisessa asemassa, sen takia kaikkien pitäisi olla tervetulleita lounaalle ja kahvipöytäkeskusteluihin. Vapaa-ajalla saa sitten tehdä mitä huvittaa.
Tämä. Nykyajan nuorilta on että työ ja vapaa-aika sekä työ ja sosiaalinen elämä tulee pitää erillään. Töissä tehdään töitä eikä mitään muuta ja kun työt on tehty niin voi mennä vaikka vaikka kotia sosialisoimaan oman puolison ja lasten kanssa. Siitä että olet työpaikalla sosiaalinen ja lirkuttelet ei makseta vaan siitä että tekee työnsä sillä kaikki ylimääräinen kuten turha pölötys, höpöstys, viihdyttäminen ja huseerasminen vähentää tehokkuutta ja tuottavuutta sillä siihen käytty aika on pois työnteosta.
Anteeksi, mutta kuulostat ihan pienyrittäjäm*lkulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä syödään yhdessä. Ei tietysti aina täysin samalla porukalla, mutta useana päivänä kuitenkin.
Meillä ei. Olen kokenut saman kuin ap. Mukaan ei oteta lounaille eikä kahvikeskusteluihin. Ja nyt puhutaan 40-50 vuotiasta asiantuntijoista. En koe itseäni osaksi työporukkaa.
mitäs menit naisvaltaiseen työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika kestämättömältä ongelmalta pidemmän päälle. Miten uudet työntekijät pääsevät kehittymään ja sopeutumaan uuteen työpaikkaansa, jos eivät hädintuskin tunne edes työkävereitaan?
Ei ne pääsekään, valitettavasti. Omalla työpaikalla tämä on hyvin nähtävissä kun iso osa lopettaa jo koeajalla. Kun etätyön makuun on päästy, niin ei kukaan halua enää tulla toimistolle. Etäpalavereissa kukaan ei koskaan vapaaehtoisesti edes puhu mitään, saattaa mennä kuukausia niin että en ole joidenkin työkavereiden kanssa vaihtanut sanaakaan (edes niistä työasioista).
Joo, kuppikunnat rehottaa. Työpaikalla ollaan tekevinään töitä = juoruilua.