Olenko hullu, jos jonkun eläimen kuoleminen saa mussa aikaan enemmän tunteita kuin ihmisen kuolema?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin on viaton ja ihmisten julmuus satuttaa.... itse suren eläinten kohtaloita ihan hirveästi. Ja annan luvan tuolle surulle. Se kertoo siitä että välitän. Suren toki ihmisiäkin jotka olen menettänyt....

Juu, lutuisia vaikkapa nuo villikoirat metsästäessään ja repiessään saaliseläimiä kappaleiksi. Samoin kissat, jotka jättävät ruumiskasoja jälkeensä vain omaksi huviksensa.

Meinaat että ne ymmärtää että voisivat jättää metsästämättäkin? Ei ne edes ymmärrä että se saalis kärsii, niitä ohjaa vietit. Vain ihminen kykenee tieten tahtoen julmuuteen.

Sama kuin ap, olen jo kohta 32v enkä halua lapsia, tuskin ikinä. Siksi eläimet ovat paljon mielessä ja itken aina jos näen koiran ulvovan kivusta.

Ehkä psykopaatti. Esimerkkinä kissat ovat tutkitusti psykopaatteja ja ei niitä kiinnosta ihmisten tai eläinten kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläin on viaton ja ihmisten julmuus satuttaa.... itse suren eläinten kohtaloita ihan hirveästi. Ja annan luvan tuolle surulle. Se kertoo siitä että välitän. Suren toki ihmisiäkin jotka olen menettänyt....

Juu, lutuisia vaikkapa nuo villikoirat metsästäessään ja repiessään saaliseläimiä kappaleiksi. Samoin kissat, jotka jättävät ruumiskasoja jälkeensä vain omaksi huviksensa.

Meinaat että ne ymmärtää että voisivat jättää metsästämättäkin? Ei ne edes ymmärrä että se saalis kärsii, niitä ohjaa vietit. Vain ihminen kykenee tieten tahtoen julmuuteen.

Varmaan ymmärtävät hyvinkin kun eivät toisiansa kohtele miten sattuu ellei tule tarvittavaa skismaa. Enkä ole eri mieltä siitä, että on todella kusipäisiä ihmisiäkin olemassa, jotka voi suoraan verrastaa ihmisarvoltansa elukoihin - ja joita voi periaatteessa myös huoleti kohdella kuin kuin sellaisia.

Selvästi omaat sosiopaatin/psykopaatin piirteitä. Kannattaa hakeutua hoitoon ennen kuin vahingoitat ketään.

Menipä vituiks tämäkin hyvä aloitus.

Luulen, että sitä suojelee itseään siltä kauheudelta mitä esim sodassa tehdään  pikkulapsille ja se olisi turhan rankkaa. Siksi itkee sitten kaltoinkohdeltujen eläinten takia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan sama. Itkin kissani kuolemaa monta kuukautta, edelleenkin tulee itku herkästi kun muistelen kissaani. Ihmisen kuolema ei kosketa mua millään tavalla, jollei ole joku tosi läheinen.  

Kysyin eläinlääkäriltä kuinka hän voi lopettaa kissani jota on hoitanut, oli toki suht terve ja eli pitkän elämän. Kysyin myös, kuinka minua kissani itkettää niin kauheasti, vaikka olen menettänyt vähän aiemmin oman isani. Hän sanoi kauniisti, että kokee auttavanansa kissaani ja että suuri ikäväni ja suruni johtuu sitä, että me oltiin vuosia yhdessä, kissani ja minä. Vanhempien luota olin toki muuttanut aikapäiviä sitten.

Ihminen voi olla terve ja itkeä hillittömästi lemmikkiä ja vienosti vanhempiaan. Jos välit vanhempiin ovat olleet kunnossa ja vanhempien kuolema ei ole ollut erityisen toivottu pitkien kärsimysten vuoksi, niin tuohon voi olla syynä se, että ne tunteet ovat liian isot käsiteltäväksi suoraan. Silloin lemmikin kuolema on se kanava, jota pitkin vanhempien kuoleman aiheuttamat tunteet pääsevät purkautumaan. Lisäksi lemmikkiä kohtaan tunteet ovat olleet niin selkeät, ettei ristiriitaisuus pidättele.  Vähän niinkuin nalle on pienen lapsen siirtymäobjekti, niin lemmikki on samaa isolle ihmiselle. 

Mutta kyllä meillä on todella paljon niitä ristiriitaisia tunteita nykyisin toisiamme kohtaan. Asiaa olisi hyvä itsekunkin lähteä perkaamaan. Ettemme aktiivisesti kääntyisi eläimiä kohti ja ihmisistä poispäin. Tai että edes ymmärtäisimme, ettei se ole toivottava asiaintila.  

Terveisin hullun kissanaisen tytär. 

Apn kokemus johtuu vain siitä,että ihmiset ovat tietoisesti kusipäitä "älykkyytensä" johdosta-eläimet ovat viattomia siinä mielessä, että toimivat vain vaistojensa varassa, eivät siis tee pahaa laskelmoiden hyödyn tavoitelussa,vaan ainoastaan selviytyäkseen. Ihminen on pedoista suurin.

Viattomien kimppuun hyökkkkääminen on aina ala-arvoista. 

Ihmiset tekevät tieten tahtoen pahaa toisilleen, eläimet eivät.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä psykopaatti. Esimerkkinä kissat ovat tutkitusti psykopaatteja ja ei niitä kiinnosta ihmisten tai eläinten kuolema.

Varmasti kiinnostaa. Olisin päätynyt kissojen lounaaksi, jos syöpähoitoni eivät olisi tehonneet. 

Olisin pitänyt tilannetta ikävänä seuraavasta olinpaikastani, koska en halua kissojen syövän rasvaista ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ehkä vähän lapsellinen mutta et kovin outo. Ja kyllä minä myös raivostuisin jos lukisin että joku on noin vain myrkyttänyt ihmisiä hauskassa tapahtumassa. Joku ikäihmisen kuolema nyt on sinänsä paljon luonnollisempi juttu. Ja kyllä oma tuttu lemmikki jättää kuollessaan ison aukon perheeseen, enemmän se hetkauttaa kuin tuntemattoman ihmisen menehtyminen.

Kerrot siis tässä olevasi lapsellinen.

Et. Et varmaan myöskään syö lihaa jos olet niin eläinrakas.

Et ole.