Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa lievää skitsofreniaa?
12.03.2023 |
Ei harhoja, lievä taipumus deluusioihin mutta tiedostaa sen ja tunnistaa ne eikä toimi niiden pohjalta, lieviä vaikeuksia pyörittää arkea mutta sekin pysyy normaalivaihtelun rajoissa, eristäytyä mutta pystyy vuorovaikutukseen muiden kanssa tarvittaessa.
Tillanne tämä ilman lääkkeitä.
Persoonallisuushäiriöt poissuljettu.
Kommentit (38)
Se on kai aika monien kannattava teoria, että skitsofreniageeneistä pieninä annoksina on hyötyä, ja tosiaan kuten edellinenkin sanoi niin lienee aika veteen piirretty viiva, että milloin niitä alkaa olla liikaa ja hyöty kääntyä haitaksi. Mutta käytännössä jos joutuu skitsofreniaksi sopivien oireiden vuoksi hoitoon ja se diagnoosi tehdään niin ei se koskaan mikään varsinaisesti lievä sairaus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta." Jos itse kuitenkin tiedostaa nämä, niin eihän siinä ole mitään ongelmaa. Kuinka monella ihmisellä EI ole jonkinlaisia deluusioita? Hyvin moni esim. lottoaa, vaikka tietää voittamistodennäköisyyden äärimmäisen epätodennäköiseksi. Moni uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin. Moni vähän koulutettu luulee tietävänsä ja osaavansa yhtä sun toista. Jne.
Minulla on tuollainen lievä skitsofrenia. Diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, jonka sain, kun olin aivan romuna vuosikausien juopottelun jälkeen. Nykyään olen ihan lääkkeetön ja töissä käyn normaalisti.
Olen kyllä mielellään omissa oloissani kotona ja töissä. Sosiaaliset tilanteet vie voimani. Tuntuu hassulta , kun jotku kertovat saavansa voimaa niistä. Epänormaali olen monen ihmisen mielestä ja tästä syystä yksinäinen hylkiö. Eräänlainen kylähullu. Ihmiset pelkää minua, vaikka en ole väkivaltainen. Onneksi pääsin alkoholista eroon ja olen nyt paljon vakaampi henkisesti.
Skitsoaffektiivinen häiriö. Siinäkin on esim. masennuspohjainen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen lievä skitsofrenia. Diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, jonka sain, kun olin aivan romuna vuosikausien juopottelun jälkeen. Nykyään olen ihan lääkkeetön ja töissä käyn normaalisti.
Olen kyllä mielellään omissa oloissani kotona ja töissä. Sosiaaliset tilanteet vie voimani. Tuntuu hassulta , kun jotku kertovat saavansa voimaa niistä. Epänormaali olen monen ihmisen mielestä ja tästä syystä yksinäinen hylkiö. Eräänlainen kylähullu. Ihmiset pelkää minua, vaikka en ole väkivaltainen. Onneksi pääsin alkoholista eroon ja olen nyt paljon vakaampi henkisesti.
Sosiaalisuutesi: olet introvertti. Se ei ole mikään sairaus.
Päihteet vaikuttavat aivoihin. Tämän vuoksi pilvestäkin tulee monelle psykoosikohtaus, vaikka muutoin ei oireita olisi. Päihteistä kannattaa pysyä erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen lievä skitsofrenia. Diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia, jonka sain, kun olin aivan romuna vuosikausien juopottelun jälkeen. Nykyään olen ihan lääkkeetön ja töissä käyn normaalisti.
Olen kyllä mielellään omissa oloissani kotona ja töissä. Sosiaaliset tilanteet vie voimani. Tuntuu hassulta , kun jotku kertovat saavansa voimaa niistä. Epänormaali olen monen ihmisen mielestä ja tästä syystä yksinäinen hylkiö. Eräänlainen kylähullu. Ihmiset pelkää minua, vaikka en ole väkivaltainen. Onneksi pääsin alkoholista eroon ja olen nyt paljon vakaampi henkisesti.
Mä en käy töissä mutta mulla on sama että eristäydyn kotiin ja nautin yksin olemisesta, ihmiset vie voimia. Mullakin ihmiset pelkäävät ja karttavat , mun katseessa on kuulemma jotain todella sairasta. Noin sano yks kaveri , joka ei pelkää mua kun tuntee mut hyvin. Mul on dissosiaatiohäiriö ja PTSD ja skitsoaffektiivinen häiriö.
Tosi ahdistavana koen sen että naapurin lapset juoksee äkkiä kotiin tai piiloon jos tulen omaan kotiini piha alueen kautta. Myös aikuiset naapurit välttelee mua ja myös ihmiset ulkomaailmasta jotka ei mua tunne. Peseydyn normaalisti ja olen 25 vuotias nainen, tosin pukeudun osan ajasta mieheksi , mutta en aina, mutta tuo ihmispelko on mullakin ajoittain tosi paha mutta myös niin että ne ihmiset pelkää mua ilman syytä. Ihan kun voisin tosta vaan napsahtaa. Sinänsä voisikin, hehheh.
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen masennus?
Millä perusteella leivot tuosta psykoottisen masennuksen tai edes masennuksen? Arjen pyöritys normivaihteluun kuuluvaa. Eristäytyminen voi olla myös persoonatyyppiin liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, oireiden vaikeusaste voi vaihdella.
T: psykologiaa opiskellut
Lievä deluusio ei kuitenkaan missään tapauksessa riitä skitsofreniadiagnoosiin. T. Psykiatri
Kommenttisi on sikäli piristävä, että takavuosina mikä tahansa vähäinenkin oire saatettiin diagnosoida automaattisesti skitrsofreniaksi. Monen kohdalla elämä sitten pilattiin näillä leimaavilla diagnooseilla. Niitä kun ei saa sieltä omakannasta millään tavalla pois ja ne vaikuttavat kaikkeen asiointiin terveyspaikoissa, oli sitten kyseessä somaattinen vaiva, oire tai sairaus.
Se, mikä on usein ongelmana psykiatriassa ja alalla olevien keskuudessa on nimenomaan se, että tietyt persoonallisuuspiirteet ( introverttiys) omaava saatetaan tulkita sairaaksi, ja voi saada tuon kyseisen skitsofreniadiagnoosin. Tätä asiaa ei etenkään monta vuosikymmentä sitten otettu ollenkaan huomioon, sitä en tiedä, miten lienee asianlaita nykyisin.
Alalla myöskin tapahtui ainakin aikoinaan sitä, että jos potilaan ja hoitajan/lääkärin väliset "kemiat", eli luonteet ja persoonat eivät sopineet "yhteen", niin joillakin hoitoalalla olevilla oli tapana liioitella potilaan oireita, mustamaalata ja antaa potilaasta mahdollisimman huono kuva, jotta sillä saatiin aiheutettua potilaalle esim. lisää lääkkeitä, tai niiden annoskokomääriä. Sama koski diagnosointia. Niissä mentiin liian pitkälle ja aiheutettiin ihmisille vain vahinkoa ja harmia koko loppuelämän ajaksi. Kukapa niitä virheitä, tai tehtyjä vääriä diagnooseja, tai muita asiaan liittyviä korjaisi ja muuttaisi. Ylipäätäänkin se, että psykiatria pohjautuu vain diagnosointiin ( leimaamiseen) ja lääkityksiin, on aika tavalla väärällä pohjalla. Niillä ei välttämättä korjata potilaan oireiden taustalla olevia juurisyitä ja todellisia, ja oikeita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa joskus sotkeutua dissosiatiiviseen identeettihäiriöön. Monia on hoidettu aluksia harhaluuloista kärsivinä (tai uumoiltu skitsofreniaa), kun päässä saattaa olla kaikenlaista väkeä, puhetta ja ääniä. Lisäksi voi olla kokemuksia siitä, että menettää aikaa, kun toinen persoona on ollut etualalla. Onko paha traumatausta, esim. seksuaalista väkivaltaa?
Korostin sen, minkä haluaisin ymmärtää.
Uskonto on deluusiota. Eli se ei määritä ongelmaa. Mikäli oireet haittaavat merkittävästi arkeasi, silloin voit hakea diagnooseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri kuvitteli joskus minulla olevan harhaluuloja. Oli kyllä hienosti tehty kun huolehti. Sillä olikin varmasti, mutta hänen ei olisi pitänyt tietää siitä mitään. En nimittäin puhunut asiasta yhtään kenellekään tai missään edes anonyymisti puhunut asiasta. Olin varma, että olen hakkeroitu ja jossain omassa kuplassa kun suosittujen foorumien aiheiden lukumäärät olivat jotain 20kpl. Cookies johti suomi24 silloin Amazonin cloudin näköissivustolle. Olin nauttinut vähän piristeitä (oli vklp ja aikaisemmasta pelostani johtuen uskalsin käyttää nettiä vain amfen vaikutuksen alaisena, silloin sain muuten 10min jäätymisen jostain yksittäisestä trigger sanasta muuten) kun kaveri ilmestyi oven taakse ja sain sen takia nukahtamiseen tarkoitettuja lääkkeitä lääkäriltä ohitse menevään päihdepsykoosiin (Huoh). Ei siinä mitään, oli pieni määrä. Jostain syystä lääkäri päätti kirjoittaa reseptiin skitsofrenian hoitoon. Nyt se kummittelee reseptinä kun en sitä noutanut ja hammaslääkärikin katsoo epäilevästi ensimmäisellä tapaamisella. 😆
Eipä sinänsä väliä. Joskus harmitti, mutta nykyään ei jaksa enää stressata. Suuri henkinen kasvu väkisin. Skitsofreniaa pelkäsin joskus eniten maailmassa. Nykyään ajattelen, että he näkevät kerroksia maailmasta sairautensa takia jota vain kokenut mielensä hallitsija kykenisi hallitsemaan. On ihan viime aikoina kehuttu kasvotusten positiivisesta aurasta, inspiroivista filosofisista jutuista, omatoimisuudesta ja varsinkin sosiaalisesta kanssa käymisestä sekä muille hyvän olon tuomisesta. Pyyhin pebani ammattilaisen ensivaikutelmalle eli en ole hakemassa niitä loppuja lääkkeitä. Hetken keskustelun jälkeen kyllä ymmärtävät. Skitsothan... Pelkäävät ihmisiä? Minä en pelkää enää edes keskustella asioista suoraan netissä. Siinä meni todella pitkään. En ole tehnyt sitä tällä tavalla varmaan vuosiin. Se jäi siihen kun tein kerran virheen kertomalla poliisille ja olin hullu automaattisesti ilmeestä päätellen. Ei edes minuuttia tuhlattu pelon todellisuuden tutkimiseen. Kasvoin ulos peloistani ilman ammattilaisia. Ymmärrän hyvin psykologiaa, aisteja ja filosofiaa. Omia lempiaiheita. Mitä enemmän tietää sen vähemmän voi tietää mitään varmuudella. Pelotkin kun voivat luoda aistiharhoja. Ja suurin osa tekemisestämme ja kokemastamme on alitajuista joten oppinut ignooraamaan lukemani jos aiheuttaa jotain aihetta ylireagoida.
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä on usein ongelmana psykiatriassa ja alalla olevien keskuudessa on nimenomaan se, että tietyt persoonallisuuspiirteet ( introverttiys) omaava saatetaan tulkita sairaaksi, ja voi saada tuon kyseisen skitsofreniadiagnoosin. Tätä asiaa ei etenkään monta vuosikymmentä sitten otettu ollenkaan huomioon, sitä en tiedä, miten lienee asianlaita nykyisin.
Alalla myöskin tapahtui ainakin aikoinaan sitä, että jos potilaan ja hoitajan/lääkärin väliset "kemiat", eli luonteet ja persoonat eivät sopineet "yhteen", niin joillakin hoitoalalla olevilla oli tapana liioitella potilaan oireita, mustamaalata ja antaa potilaasta mahdollisimman huono kuva, jotta sillä saatiin aiheutettua potilaalle esim. lisää lääkkeitä, tai niiden annoskokomääriä. Sama koski diagnosointia. Niissä mentiin liian pitkälle ja aiheutettiin ihmisille vain vahinkoa ja harmia koko loppuelämän ajaksi. Kukapa niitä virheitä, tai tehtyjä vääriä diagnooseja, tai muita asiaan liittyviä korjaisi ja muuttaisi. Ylipäätäänkin se, että psykiatria pohjautuu vain diagnosointiin ( leimaamiseen) ja lääkityksiin, on aika tavalla väärällä pohjalla. Niillä ei välttämättä korjata potilaan oireiden taustalla olevia juurisyitä ja todellisia, ja oikeita ongelmia.
Tämä pätee muussakin julkisessa hoidossa, pienillä paikkakunnilla - potilas voidaan jopa systemaattisesti pahoinpidellä, ja hänellä on tavallista suurempi riski "hoitovirheisiin," mikäli hän on ärsyttänyt väärää henkilöä. Se on vaarallista, koska yksi virhe voi johtaa toiseen ja onnettomuudet kasaantuu; niillä voi olla arvaamattomia, vakaviakin seurauksia.Tämä mielivalta kimpassa ei vaadi potilaalta huonoa käytöstä, vaan tosiaan sitä, että on onnistunut aiheuttamaan ärtymystä, ehkä tietämättäänkin. Naisilla ehkä yleisin syy on kateus. Jos potilas on kaunis, muut naiset voivat pitää sitä vaikeana asiana sietää. Kimpassa ärtyminen sitten ehkä tuntuu vähän oikeutetulta... en tiedä. Mutta mielivaltaa on - se on varma asia. Tulee mieleen jopa entisaikojen noitavaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, oireiden vaikeusaste voi vaihdella.
T: psykologiaa opiskellut
Lievä deluusio ei kuitenkaan missään tapauksessa riitä skitsofreniadiagnoosiin. T. Psykiatri
Kommenttisi on sikäli piristävä, että takavuosina mikä tahansa vähäinenkin oire saatettiin diagnosoida automaattisesti skitrsofreniaksi. Monen kohdalla elämä sitten pilattiin näillä leimaavilla diagnooseilla. Niitä kun ei saa sieltä omakannasta millään tavalla pois ja ne vaikuttavat kaikkeen asiointiin terveyspaikoissa, oli sitten kyseessä somaattinen vaiva, oire tai sairaus.
Tämä. Meillä ei ole lääkäreitä, jotka toteavat potilaan olevan parantunut ja diagnoosi poistuu. Diagnooseja käytetään aina sinua vastaan, harvoin sinun eduksesi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sekaisin jollainlailla. Diagnooseja värkkäävät sitä mukaa, että alan henkilöille on varmat työpaikat. Huuhaata. Ei niitä ennen ollut, osittain hulluja, vaan kaikille löytyi paikkansa ja oksa jolla olla.
Oli Suomessa jokaisessa suuremmassa kaupungissa mielisairaala, jossa suljettu osasto(pääosin mielisairaalat olivat suljettuja laitoksia). Lisäksi ns. B-mielisairaaloita ympäri maakuntia, joissa oli kehitysvammaisia, dementikkoja ja juurikin kroonisia mielisairaita, jotka kuitenkin pystyivät ohjattuun työhön, eivät karkailleet tai olleet vaarallisia.
B-mielisairaalat olivat käytännössä valtion maatiloja, joissa potilaat työskentelivät.
B- mielisairaalat on aikoja sitten lakkautettu,
pakkohoidon kynnys on muutenkin hyvin korkea.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut skitsofreniasta toipuvien jotain tämmöstä kuvailevan
Tuollaista on suurinpiirtein minun elämä nyt psykoosin jälkeen. En tosin kykene edes peseytymään ilman ponnisteluja. Pystyn suoriutumaan arjen tuomista pakollisista asioista joita siis pidän pakollisina sekä olemaan kavereiden kanssa jos hyvä kausi menossa. Elinympäristöni on kuitenkin pääasiassa sohvan nurkka. Kaikki haasteet joita väkisinkin tulee ovat hyvin ahdistavia.
Olen hyvä pitämään kuitenkin kulissia, joten suurin osa ei tiedä missä jamassa usein olen. Mies toki huomaa tämän saamattomuuden. Hän ehkä tekee myös mulle karhunpalveluksen kun siivoaa ja pyykkää vähän niin kuin puolestani. Aluksi soimasin itseäni laiskuudesta mutta psykiatri sanoi ettei aikaansaamattomuus ole laiskuutta vaan liittyy sairauteen. Olen ennen sairastamista ollut todella ahkera.
Mietin, että onko mulla skitsofrenia. Olen aloittanut uuden työn ja tuntuu että työkaverit kyttää joka ainoaa liikettä minkä teen. Tuntuu että olen heille jonkunlainen kohde josta juoruta selän takana. Ei ole helppoa miettiä koko ajan että mitä nuokin ajattelee minusta.
Diagnoosille on vähimmäiskriteerit. Ehkä veteen piirretty viiva, mutta... Ilman diagnoosia ei ole aiheellista miettiä, onko lievä/vahva.
Esimerkiksi, ilman diagnoosia harhaluuloisuushäiriöstä emme voi sanoa, että lievä harhaluuloisuushäiriö - mutta voimme sanoa, että lievää harhaluuloisuutta.
Minä käsitän kaikki deluusiot (jopa kemikaalien indusoimat) "skitsofrenian kirjoon" kuuluvina piirteinä, sillä en pidä koko ilmiötä sairautena; sen häiritsevyydelle on pyritty löytämään luokitteluperiaatteita.