Tehdäänkö koulun terveystarkastuksessa lapsen vapaa-ajan kaverittomuudesta isokin
ongelma? 11-vuotiaalla koulussa kavereita, mutta koulun jälkeen viihtyy kotosalla, eikä kaipaa kavereita.
Nyt tulossa terveystarkastus, jonka esitietolomakkeessa kysellään kaveriasioista. Jos tuohon laittaa rehellisesti ettei kavereita vapaa-aikana ole, niin tehdäänkö asiasta isokin haloo ja ongelma vaikka se ei lapselle itselleen ole mikään ongelma? Onko kaikkien nykyään pakko olla supersosiaalisia vapaa-ajalla vai sallitaanko lapselle jos ei vapaa-aikana kaipaa kavereita?
Kommentit (43)
Ikävä sanoa, että näin on. Oman lapseni koulumenestys oli todella hyvä, joten siihen ei voitu puuttua, mutta kaverittomuuteen puututtiin. Ja kun olin vielä yksinhuoltaja ja lapsellani ei ollut sisaruksia. Koulu teki asiasta suuremman ongelman kuin mitä se oli lapselleni. Koulussa kehotettiin lastani tutustumaan vaan reippaasti muihin lapsiin sen sijaan että viettää välitunnit yksikseen lukien tai kävelleen koulun pihaa ympäri. Sitten kun hän alkoi hakeutua muiden seuraan, niin sekään ei ollut hyvä. Oli kuulemma liian innokas "tunkeutumaan" muiden seuraan ja aiheutti ahdistusta muutamalla oppilaalle. SItten taas puhutteluun. Loppujen lopuksi lapseni ahdistui peruskoulussa niin pahasti, että kävi viimeisen luokan yksityisesti tenttien ja myös lukion yksityisesti (siis luki kotona ja kävi koulussa vain tenttimässä). Onneksi opiskelupaikassa ei tuollaisiin asioihin puututa. Jotkut meistä viihtyvät parhaiten yksin, kuten itsekin olen sellainen. Ehkä sen vuoksi ei minun lapsellanikaan ollut kavereita kun ei ollut ketään tuttavaperheitä "valmiina".
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sanoa, että näin on. Oman lapseni koulumenestys oli todella hyvä, joten siihen ei voitu puuttua, mutta kaverittomuuteen puututtiin. Ja kun olin vielä yksinhuoltaja ja lapsellani ei ollut sisaruksia. Koulu teki asiasta suuremman ongelman kuin mitä se oli lapselleni. Koulussa kehotettiin lastani tutustumaan vaan reippaasti muihin lapsiin sen sijaan että viettää välitunnit yksikseen lukien tai kävelleen koulun pihaa ympäri. Sitten kun hän alkoi hakeutua muiden seuraan, niin sekään ei ollut hyvä. Oli kuulemma liian innokas "tunkeutumaan" muiden seuraan ja aiheutti ahdistusta muutamalla oppilaalle. SItten taas puhutteluun. Loppujen lopuksi lapseni ahdistui peruskoulussa niin pahasti, että kävi viimeisen luokan yksityisesti tenttien ja myös lukion yksityisesti (siis luki kotona ja kävi koulussa vain tenttimässä). Onneksi opiskelupaikassa ei tuollaisiin asioihin puututa. Jotkut meistä viihtyvät parhaiten yksin, kuten itsekin olen sellainen. Ehkä sen vuoksi ei minun lapsellanikaan ollut kavereita kun ei ollut ketään tuttavaperheitä "valmiina".
Tuliko tämä puuttuminen koulussa siis nimenomaan terveydenhoitajan taholta, vai opettajako asiaan puuttui?
Jos asia ei ole ongelma niin ei sitä ole syytä kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta aikuisiällä ehkä johonkin vakavaan mt-ongelman diagnosointiin ja lääkitykseen riittää: ei kavereita, ei harrasta liikuntaa tai muutakaan, ei töissä.
Syrjäytynyt on tuollainen. Tosin yleensä syrjäytymisen taustalla sitten on jotain mielenterveyden tai käytöksen häiriötä tai alkoholismia.
Miksi asiasta tehtäisiin ongelma, jos se ei lapselle itselleenkään eikä perheelle ole ongelma?? Kaikki eivät ole yhtä sosiaalisia, monille lapsille riittää kavereiden kanssa oleminen koulussa ja vapaa-aikana viihtyvät kotona ja perheen parissa.
Ei nosteta ongelmaa, eikä siitä pitsi nostaa ongelmaa täälläkään, jos lapsi itse on tyytyväinen.
Pakko asiaan on puuttua kun taustalla voi olla kiusaamista
Vierailija kirjoitti:
Pakko asiaan on puuttua kun taustalla voi olla kiusaamista
Eikä se pelkkä "lapselle ei ole ongelma" ole mikään absoluuttinen totuus. Kaikki ei kehtaa myöntää eikä lapset todellakaan aina puhu totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko asiaan on puuttua kun taustalla voi olla kiusaamista
Eikä se pelkkä "lapselle ei ole ongelma" ole mikään absoluuttinen totuus. Kaikki ei kehtaa myöntää eikä lapset todellakaan aina puhu totta
Eli ilmeisesti kannattaa laittaa että kavereita on jos ei halua tehtävän ongelmaa asiasta joka oikeasti ei ongelma ole. Tokihan taustalla voi olla kiusaamistakin, mutta on myös paljon lapsia jotka oikeasti eivät kaipaa enempää sosiaalisia kontakteja kuin mitä tulee koulussa ja harrastuksissa.
Eli ei tosiaankaan ole mikään pakko puuttua asiaan ja tehdä siitä suurtakin numeroa.
Enemmänkin tuolla kysymyksellä haetaan sitä että onko vapaa-aikana mahdollisuus olla kavereiden kanssa jos niin haluaa. Eli jos lapsi on vapaaehtoisesti kotona eikä kavereita kaipaa niin ei ole ongelma, ja jos haluaa välttää lisäkysymykset voi minusta laittaa ihan hyvin että on kavereita.
Eri juttu sitten joa lapsi kaipaisi kovasti kaveriseuraa mutta ei ole kavereita, silloin asiaa kannattaa selvitellä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkiin noihin lomakkeisiin kannattaa vastata aina se, mitä he haluavat lukea.
Samaa mieltä.
Ei mun kohdalla ainakaan seurannut mitään, vaikka olin koulussakin aina yksin. Olin muuttunut tosi sulkeutuneeksi ja masentuneeksi koulukiusaamisen myötä ja mulla oli ystäviä vain netin kautta.
Varmaan nykypäivänä tosi yleistä ettei lapset paljoa tapaa kavereitaan vapaa-ajalla, ellei satu olemaan joku yhteinen harrastus tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun kohdalla ainakaan seurannut mitään, vaikka olin koulussakin aina yksin. Olin muuttunut tosi sulkeutuneeksi ja masentuneeksi koulukiusaamisen myötä ja mulla oli ystäviä vain netin kautta.
Varmaan nykypäivänä tosi yleistä ettei lapset paljoa tapaa kavereitaan vapaa-ajalla, ellei satu olemaan joku yhteinen harrastus tms.
Kyllähän silloinkin on kavereita jos heitä on netissä. On tosiaankin nykyään yleistä ettei kavereiden kanssa vietetä niin paljon fyysisesti aikaa, lapsetkaan.
Vastatkaa nyt totuus niihin! Muuten luullaan että kaikilla lapsilla on aina kavereita ympärillä ja maalitetaan jotain raasua perhettä jotka sattuvat lipsauttamaan että lapsi viihtyy yksin.
Tämä lapsettoman mielipide.
Kaksi mun lapsista on alakouluiässä ja toinen vielä yläkoululussakin viihtynyt vapaa-ajalla kotona. Molemmat kyllä harrastavat aktiivisesti joukkuelajeja. Toinen aktivoitui enemmän olemaan kavereiden kanssa riparin jälkeen ja nyt aikuisena hänellä on laaja sosiaalinen piiri. Nyt seiskaluokkalainen on aktivoitunut olemaan kavereiden kanssa paljon vapaa-ajalla.
En tiedä mutta aikuisiällä ehkä johonkin vakavaan mt-ongelman diagnosointiin ja lääkitykseen riittää: ei kavereita, ei harrasta liikuntaa tai muutakaan, ei töissä.