Onko kyseessä anoreksia, jos ei muka voi niellä?
Työkaveri ei enää syö mitään, on laihtunut paljon, ihan tikku nykyään. Väittää, ettei voi niellä mitään kunnollista ruokaa. Juo vettä ja smuutia, se kuitenkin onnistuu. On kuulemma käynyt asiasta lääkärillä, eikä tutkimuksissa löytynyt mitään vikaa. Urheilee päivittäin. Eikö tuo ole ihan päivänselvä syömishäiriö, anoreksia?
Kommentit (26)
Joillakin nielemisvaikeudet ovat psykosomaattisia tai sitten toiminnallisia eli niille ei löydy selittävää fyysistä syytä. Kyseessä ei ole välttämättä halu laihtua. Apua tämä ihminen kyllä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
miksi ketään kiinnostaa työkaverin laihtuminen? oletko kateellinen kehopositiivinen?
Olisin mieluummin liikalihava kuin anorektikko tai nielemiskyvytön, ei tartte kahta kertaa miettiä.
Tästä on jo aikaa, meni ohi itsestään ja lääkäri ei löytänyt syytä. En siis uskaltanut syödä muuta kuin nestemäistä ruokaa varovasti, kun nieleminen ei onnistunut normaalisti.
On anoreksia.
mun työkaverilla oireili just näin. Kävin siis hänen kanssaan lähes joka päivä lounaalla. Ei syönyt koskaan oikein mitään. Syyt: Mahaan sattuu, maha sekaisin, mahassa outo olo, maha turvonnut, närästää, ärtyvä suoli, on syönyt koko päivän purkkaa... Ja juurikin nuo, että niellessä sattuu, nieluun nousee hapanta nestettä, nielussa palantunne jne. Syinä olivat myös liian suuri aamupala, liian painava ruoka eilen illalla, liian tulinen ruoka eilen illalla, liian paljon suklaata eilen illalla.
Pyöritteli ruokaa lautasellaan ja siirteli reunalta toiselle. Hän otti myös usein jonkun tabletin, muttei koskaan kertonut mikä tabletti. Olisko ollut joku kylläisyyden tunnetta lisäävät tms.
No anoreksiahan se sit oli, kun lopulta hakeutui hoitoon. Joutui ihan sairaalaan hetkeksi. Nyttemmin on antanut yhden haastattelunkin anoreksiastaan lehteen. Kymmenen vuotta sairasti.
https://www.duodecimlehti.fi/duo98183
Aika monta mahdollista syytä nielemisvaikeuksiin. Ei taida kuulua syyt sinulle kuitenkaan?
Mulla oli nuorempana pakko-oireinen häiriö, oireena mm. Etten meinannut uskaltaa syödä kun pelkäsin tukehtumista. Laihduin aika paljon. Ssri-lääkitys auttoi.
Mulla ahdistus oireilee mm noin silloin kun alkaa olemaan sietämätön olo.
Siinä ei ainakaan auta muiden vauhkoaminen ja kyttääminen, ihan kun en itse tajuais että tarviin ravintoa. Silloin on pääasia, että jotain saa alas, oli se mitä tahansa.
Jos sillä ei oo vielä tarpeeksi stressiä ,unettomuutta...
Kohta se alkaa lihoon kun menee säästöliekille ja menee yöunet.
Tiedän tälläisen henkilön joka syö vain nestemäistä ja pehmeetä ja tooodella vähän. Sanoo myös että on vaikeuksia nielemisen kanssa. Esimerkki: muut syö muusia,salaattia ja pihviä -> hän syö vaan pienen määrän muusia. Jättää kaiken pois mitä pitäisi enemmän pureskella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ahdistus oireilee mm noin silloin kun alkaa olemaan sietämätön olo.
Siinä ei ainakaan auta muiden vauhkoaminen ja kyttääminen, ihan kun en itse tajuais että tarviin ravintoa. Silloin on pääasia, että jotain saa alas, oli se mitä tahansa.
Lisään tähän vielä, että koitan sitä ahdistusta lievittää liikunnalla kuitenkin samaan aikaan kun en saa tarpeeksi syötyä. Elimistö on muutenkin stressissä koko ajan ja laihtuminen ei ole tahallista.
Itse olen se, joka ei pysty syömään, jos olen kovin ahdistunut tai surullinen. En pysty, eikä se ole mikään fysiologinen syy, vaan ihan korvien välissä. Mutta mitäpä se mun työkaverille kuuluisi 🤔?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se, joka ei pysty syömään, jos olen kovin ahdistunut tai surullinen. En pysty, eikä se ole mikään fysiologinen syy, vaan ihan korvien välissä. Mutta mitäpä se mun työkaverille kuuluisi 🤔?
Työkaverini kuoli anoreksiaan joitain vuosia sitten. Olimme kyllä huomanneet syömättömyyden ja laihtumksen, mutta emme puuttuneet asiaan. Kuoleman jälkeen sitten saimme ihan kamalia tunnontuskia, että olisi pitänyt puuttua, eikä antaa ihmisen hitaasti kuolla ja ajatella, että ei kuulu meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se, joka ei pysty syömään, jos olen kovin ahdistunut tai surullinen. En pysty, eikä se ole mikään fysiologinen syy, vaan ihan korvien välissä. Mutta mitäpä se mun työkaverille kuuluisi 🤔?
Työkaverini kuoli anoreksiaan joitain vuosia sitten. Olimme kyllä huomanneet syömättömyyden ja laihtumksen, mutta emme puuttuneet asiaan. Kuoleman jälkeen sitten saimme ihan kamalia tunnontuskia, että olisi pitänyt puuttua, eikä antaa ihmisen hitaasti kuolla ja ajatella, että ei kuulu meille.
Kaunista ajatella noin, mutta se ei auta sitä oireilevaa ihmistä. Ei aikuista ihmistä voi väkipakolla auttaa, vaikka olisikin huoli ja itseni kohdalla ainakin, mitä enemmän siihen asiaan puututaan, sitä enemmän joko sulkeudun, tai valehtelen.
Kuka muka kysyy työkaveriltaan, nieletkö?
Mirtatsapiinia murunen niin heti lihoo eikä tarvi syödä ees mitään, ainaki palstan vaativan alan asiantuntijoiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se, joka ei pysty syömään, jos olen kovin ahdistunut tai surullinen. En pysty, eikä se ole mikään fysiologinen syy, vaan ihan korvien välissä. Mutta mitäpä se mun työkaverille kuuluisi 🤔?
Työkaverini kuoli anoreksiaan joitain vuosia sitten. Olimme kyllä huomanneet syömättömyyden ja laihtumksen, mutta emme puuttuneet asiaan. Kuoleman jälkeen sitten saimme ihan kamalia tunnontuskia, että olisi pitänyt puuttua, eikä antaa ihmisen hitaasti kuolla ja ajatella, että ei kuulu meille.
Kaunista ajatella noin, mutta se ei auta sitä oireilevaa ihmistä. Ei aikuista ihmistä voi väkipakolla auttaa, vaikka olisikin huoli ja itseni kohdalla ainakin, mitä enemmän siihen asiaan puututaan, sitä enemmän joko sulkeudun, tai valehtelen.
Juu, mutta meille eläville olisi helpompaa, kun olisi kuitenkin yrittänyt jotain. Lopputuloshan ei ainakaan huonompi voisi olla. Nyt ei edes yritetty, vaan uskottiin työkaverin puheet mahaongelmista.
Osalla anoreksia diagnoosin saaneista voi olla sen syömishäiriön lisäksi myös ärtynyt suoli (ibs), johon kyllä löytyy fodmap ruokavalion avulla sopivat ruoat, joista ei tule kehoon fyysisiä oireita hankaloittamaan oloa. Syöminen on silloin helpompaa. Vuosikymmeniä sitten ei ibs:n oireita välttämättä tunnistettu oikealla tavalla syömishäiriöisiltä, kun kaikkeahan pidettiin syömishäiriö oikutteluna. Nykyään ainakin paikoitellen oireita kuunnellaan terveydenhuollossa paremmin, eikä nuo diagnoosit mene aina keskenään sekaisin.
Anoreksia diagnoosejahan poistetaan ihmisiltä pelkästään sen tiedon varassa, että paino nousee dg kriteereitä korkeammaksi. Muuta hoidon tarvetta ei sen jälkeen välttämättä terveydenhuollossa nähdä, vaikka se syömishäiriö dg on saatettu kirjata jo monta eri kertaa uudestaan käyttöön joidenkin elämän aikana.
Nielemisen ollessa hankalampaa syystä tai toisesta voi apuna käyttää mm. apteekin ravintojuomia. Ne on tietty kalliita, joten monilla ei varmaankaan ole mahdollisuuksia käyttää niitä enää/pian elämisen kallistuessa.
Refluksitauti voi polttaa kurkun rikki. Ei ole ap:n asia spekuloida asioita. Voi sanoa, että kannattaisi hakeutua lääkäriin, mutta muuta ei voi tehdä.
miksi ketään kiinnostaa työkaverin laihtuminen? oletko kateellinen kehopositiivinen?