Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko pojan kasvattaminen oikeasti olla näin paljon rankempaa?
08.03.2023 |
Esikoinen on tyttö. Hän on sopeutuvainen ja rauhallinen ja asiat menee perille kertasanomisella, ja riittää kun rauhallisesti sanoo. Luulin, että olen ihan taitava kasvattaja kun esikoisen kanssa asiat meni niin hyvin ja helposti. Kuusi vuotta esikoisen jälkeen syntyi kuopus, joka on poika. Todella rakas kyllä, mutta melkoinen jukuripää. Mikään ei tunnu menevän perille, rajoja kokeilee ihan tauotta ja on jatkuvassa pahanteossa silloin kun ei saa koko ajan jakamatonta huomiota. Ja ainoa mikä tepsii on armeijamainen tiukka kuri. Se on ainoa tapa saada arki jotenkin sujumaan.
Ja minä tunnen itseni nykyään epäonnistuneeksi äidiksi. Ja väsyneeksi. Mitä olen tehnyt väärin kuopuksen kohdalla? Miksi joudun olemaan joku huutava vääpeli, jotta mikään sujuisi? Miksi tämä on niin rankkaa?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tytön kanssa juuri tuollaista kuin sulla pojan kanssa. Ihan mahdoton. Lapset on erilaisia, ei sukupuoli kovin paljoa vaikuta.
Voisi ihan olla toisinkin päin, tyttö vaikea ja poika helppo. Kaikki ne on omanlaisiaan. Itsellä kaksi tyttöä, toinen helppo toinen vaikea.
Minulla on kolme poikaa ja niiden kasvattaminen on ihan helppoa kun pitää sen armeijakurin ja selkeät säännöt.
Minulla on kaikki poikia mutta nuorimman kanssa on saanut vääntää asioista kaikkien edestä, on tullut painittuakin. Osaa olla ihan hirveän hankala, mutta sitten se sanoo että "äiti, sä pärjäät hyvin" tai on kirjoittanut johonkin koulun tehtävään että on onnellinen niin ne on niitä hetkiä kun muistaa miksi tässä välillä siirretään vuoria. Kyllä se nuori näkee mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, mulla sama kokemus esikoisen ja kuopuksen kanssa. Esikoisen kanssa vauvana kaikki sujui: söi hyvin, kasvoi hyvin. Nukkui 4 h päiväunet ja välillä jopa 7 h yössä. Oli iloinen. Vanhempanakin on tyytyväinen ja itsenäinen, kouluhommat hoituu jne. Kyllä hyrräsin tyytyväisyyttä: olin niin onnistunut äiti, oi miten hyvä vuorovaikutus minulla oli lapseeni, kun kaikki onnistui.
No, nuorempi taas oli koliikkivauva. Max 20 min nukkui koko ekan vuoden aikana yhteen menoon. Nukuttaa piti oman mahan päällä, kun muuten ei nukahtanut. Vanhempanakin saa edelleen herkästi raivokohtauksia, jossa voi huutaa vaikka 2 h putkeen kurkku suorana, ellei häntä saa harhautettua johonkin muuhun. Mikä on vaikeaa, kun saattaa välillä vaikka nauraa vitsille ja sitten muistaa olevansa suuttunut ja sitten palata jatkamaan raivoa. On myös tosi seurankipeä, ikinä ei leiki itsekseen, vaan ihan kaikkeen tarvitsee kaveria. On toki hurmaava ja rakastettu lapsi, juttelee esim. hienoja keskustelua. Mutta on raskas! Ja kyllä karisi illuusiot omasta superäitiydestä aika pian tämän lapsen synnyttyä.
Ai niin, molemmat ovat poikia. Eli ei riipu sukupuolesta vaan lapsen temperamentista.
Kolme poikaa itsellä ja helppoa on ollut. Ei ole syytä arvinnut hermostua, ei ole ollut tiukkaa kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lasten isä kuvioissa?
On kyllä. Hän on ottanut kuopuksen kanssa lähinnä sellaisen kaverin roolin, kaikki kasvattaminen jää yksin minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin tyttö hankala mutta pojat ei.Niiden kanssa pärjään oikein hyvin. Ovat ahkeria ja kunnollisia koululaisia toisin kuin tyttäreni.
Luulen että jos poika olisi syntynyt ensin ja tyttö myöhemmin olisit nyt kyselemässä ovatko tyttäret näin vaikeita . Kyse on siitä että esikoinen sai alusta asti jakamattoman huomion jota ei tarvinnut hakea vaan olit siinä pyytämättä . Kuopus on vauvasta asti tottunut hakemaan sen huomion tavalla tai toisella .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme teinipoikaa. Näiden kanssa on ollut helppo ja mukava elää.
No tuohan se vähän ongelma on kun äidit ja naiset eivät pärjää poikien kanssa ja luulevat pojissa olevan se vika.
Kyllä se vanhempi on vastuussa, lasta turha syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiäsyyllistetään herkästi jos ongelmainen lapsi tai nuori. Isiä ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
No tuohan se vähän ongelma on kun äidit ja naiset eivät pärjää poikien kanssa ja luulevat pojissa olevan se vika.
Kyllä se vanhempi on vastuussa, lasta turha syyllistää.
Niin sitähän minä tuossa aloituksessa kirjoitin, että mitä teen väärin kuopuksen kanssa, kun on niin vaikeaa ja rankkaa.
Ap
Ei ole sukupuolesta kiinni.
Mulla myös esikoinen helppo, mutta en kyllä kuvitellut sen johtuvan kasvattajantaidoistani. Näinhän, että lapsi oli temperamentiltaan rauhallinen, tasainen, sopeutuva ja joustava.
Vierailija kirjoitti:
No tuohan se vähän ongelma on kun äidit ja naiset eivät pärjää poikien kanssa ja luulevat pojissa olevan se vika.
Kyllä se vanhempi on vastuussa, lasta turha syyllistää.
Ei kana voi opettaa elämään kukkona, se on kukon homma. Isän tehtävä on kasvattaa pojasta mies.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet epäonnistunut äiti?
Ei todellakaan. Tässä on tilanne, jossa kasvattajan ja lapsen temperamentit eivät kohtaa. Se temperamentti ei ole mitenkään sukupuolesta kiinni. Kun lapset ovat kovin erilaisia keskenään niin sitä vaikeatemperamenttisempaa on vaikeampaa kohdella yhtä mukavasti kuin sitä, jolla on samansuuntainen temperamentti kuin itsellä.
Alue: Aihe vapaa
Opettajana sanoisin, että mieluummin yksi painiminen kuin 3v kestävä seläntakana puhuminen.