Melkein 40v. ja elämänsuunta täysin hukassa
Olin pitkään unelmatyössä, joka päättyi rahoituksen päätyttyä. Sen jälkeen elämä on ollut aivan tuuliajolla enkä enää tiedä, kuka olen ja mitä mun pitäisi elämässä tehdä.
Olen ollut jo 13 vuotta parisuhteessa, meillä on kohta 4-vuotias lapsi ja kaikki tavallaan kunnossa. Paitsi että mä olen ihan pihalla työn suhteen. Olen filosofian maisteri höpöhöpö-tieteestä eli mulla ei ole oikeaa ammattia ja se häiritsee tosi paljon. Tein aiemmin assarina hommia sen 8 vuotta, se oli kivaa mutta vastaavaa työtä en ole saanut sen koommin. Palasin työelämään lapsen ollessa juuri täyttänyt kolme ja menin työhön, josta pian hakeuduin tähän nykyiseen eli olen jo vaihtanut puolen vuoden sisällä kerran työpaikkaa. Molemmat kaoottisia ja sekavia eli ojasta allikkoon. Nyt mun on tehtävä jotain, sillä pää sekoaa tässä työssä. En uskalla tyhjän päälle irtisanoutua. Mitä ihmettä teen?
En voi enää opiskella korkeakoulussa, kun en saa opintotukea. Toisen asteen koulu kävisi hyvin mutta mitä siellä voi opiskella sellaista, että töitä saisi (päivätyö, ei stressaava)? Olen pohtinut ihan kaikkea, opiskelua niin, että eläisin säästöilläni (sairaanhoitaja tai sosionomi) tai sitten joku 2. asteen ammattitutkinto (lastenohjaaja tai sisustusala). Mutta en osaa päättää mitään enkä tehdä ratkaisuja. Olen aivan burnoutin partaalla työstäni sekä arjen pyörityksestä ja nukun todella huonosti ja toleranssi vastoinköymisille on ihan nollassa. Tunnen olevani täysi luuseri.
Antakaa kiltit vinkkejä, mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo sairaanhoitaja ainakin työllistää 100% varmasti. Eli se kannattaa opiskella vaikka lainarahalla. Saa kyllä töitä ja maksettua lainan pois. Mitään sisustusalaa en lähtis opiskelemaan. Ei varmasti saa töitä.
Ap:n kaltainen hermokimppu ei pärjää päivääkään sairaanhoitajan hektisessä ja paineisessa työssä.
Minkäänlaista luuseriutta tuossa on todella vaikeaa ellei mahdotonta nähdä.
Jonkinlainen kiire tuntuu lähinnä olevan. Ikää ei kannata ajatella sääntöjen sanelijana siihen, mitä voi tehdä tai mitä täytyy milloinkin tehdä. Olisiko sulle siis hieno juttu itsellesi sopiva koulutus tai työ, rauhassa sitä nyt miettien, ja toinen lapsi jos lapsen saatte.
En voi suositella hoitoalaa, jos on jo valmiiksi burnoutin partaalla. Ei ole millään muotoa stressivapaa ala.
Jos AP haluaa itse määrätä työstään ja tienata, niin opettelee LVI:n.
Perustat oman firman. Putket on aina tukossa ja voit valita mitä leipäsi päälle laitat.
Urheilullinen voisi käydä sukelluskurssin ja ruveta viemärisukeltajaksi. Kilpailua ei paljon olisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan ylivirittyneessä tilassa ja aivot ovat sumussa, nukun erittäin huonosti ja herään aina aamuyöllä umpiväsyneenä mutten saa enää unta. Töissä ei tajua enää mitään mistään ja se hävettää. En jaksaisi yhtään käydä töissä, olen täysin poikki ja sekavat työtehtävät vain pahentavat tätä. Saikkua en tohdi ottaa, katsovat sitten töissä etten ole työkelpoinen ja kengän kuva on perseessä sen jälkeen. Mutta hirveät paineet ja myydä pitää niin että tavoitteet paukkuu. Ei ole yhtään mun juttuni.
AP
Ota sairaslomaa työstäsi. Saat aikaa levätä ja selkeyttää ajatuksesi siitä, mitä oikeasti haluat tehdä ja mitä sun täytyy tehdä päästäksesi niihin hommiin. Hoida ensin itsesi kuntoon. Ei ole mitään hyötyä, että ryntäät suin päin epätoivosena johonkin huonompaa ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä päivätöitä lähihoitaja voi tehdä?
Terveyskeskuksessa on päivätyötä lähihoitajalle.
Anteeksi, mutta naurahdin. 10 vuotta ollut lähihoitaja ja ei mitään asiaa ole ollut terveyskeskukseen. Paitsi toki nyt hammashoidon puolelle, kun olen lähihoitaja-hammashoitaja
Jos lasta olet hommaamassa, niin ehkä pitäisi vähän päätä selventää/saada nukuttua. Miten jaksat valvoa vauvan kanssa?
Tunnistan osittain ongelman, muta kun täällä sanotaan, että ratkaise ongelma sillä, että teette sen lapsen niin omalla kohdalla se lasten tulo on tehnyt entistä vaikeampaa palata työelämään.
Terveyskeskuksessa on päivätyötä lähihoitajalle.