Mitä tekisit, jos näkisit yhdeksänvuotiaasi pilkkaavasti puhuvan pyörätuolissa istuvalle miehelle

Oma läheinen joutui yllättäin pyörätuoliin reilut 2v sitten joten on mun lapsille melko luonnollinen asia kuitenkin.



Ja jos näin tapahtuisi niin en hyväksyisi missään tapauksessa vaan laittaisin lapsen melko kovalle itseensä meno kurssille miettimään miltä itsestä tuntuisi jos pyörätuoliin joutuisi.

Voisin jopa viedä hänet vierailulle johonkin vammaisten hoitolaitokseen tutustumaan asiaan paremmin.

tekisin selväksi, kuinka halveksittavaa sellainen käytös on. Saisi lapsi hävetä ja pitkään.

Sitten keskusteltaisiin asiasta niin kauan, että menisi jakeluun että sellainen käytös on väärin ja että miksi se on väärin. Keskusteltaisiin vaikka kaksi viikkoa.



Jos käytös toistuisi, lähtisi hyödykkeet ja poika jäähylle.

Pitäisin puhuttelun lapselle ja tekisin siinä selväksi, mitä mieltä olen noin huonosta käytöksestä. Kertoisin myös hänellä eri syitä, miksi pyörätuoliin joudutaan ja kertoisin että hänellekin voi käydä näin.

Pistäisin lapsen katumaan ja miettimään käytöstään vaikka väkisin. Kyllä tuon ikäisen _täytyy_ jo ymmärtää.

ettei toisia pilkata ulkonäön tai vamman vuoksi. Jos taas jostain kumman syystä joutuisin tällaisen tilanteen todistamaan, niin selvittäisin, mitä on tapahtunut ennen kuin tulin paikalle.

ja toimisin samoin myös niille jotka eivät istu pyöratuolissa. pilkaten ei puhuta kenellekään, mikäli siihen ei ole jotain aihetta (pyörätuoli ei sitä ole).

tekemään sanktioita, tietämättä mistä on kyse



ap viittaa tilanteeseen, jossa et kuule, mikä keskustelun sisältö on, vaan kasvojen havainnoinsta tulee tulkinta, että kyse on ivasta



tästä on unohtunut, että tällä pyörätuoli-ihmisellä ja lapsellani saattaisi olla myös sarkastinen keskustelu, johon tuo ivallinen ilme aivan sallitusti voisi sopia



aika moni pyörätuoli-ihminen panee kyllä hyvin hanttiin, jos joku dorka niitä rupee ivailemaan, joten saahan sitä lapsi jo siinäkin aimo opetuksen

Mutta jos kadulla huutelisi yhtään kenellekään, olisi se kyllä vakavan juttutuokion paikka.

kun eräs luokkakaverinsa, jolla oli cp-vamma oli koulussa lahjakas ja itse ämmä ei selviytynyt edes normaalista peruskoulusta, mitä nyt hanttiaineet oli kiitettäviä.

Lapsen on syytä kunnioittaa vanhempiaan eikä kaikkia kaduntallaajia, elleivät nämä kaduntallaajat itse pidä puoliaan. Ei lapsista kasva normaaleja ajattelevia ihmisiä, jos vanhemmat ohjaavat heidän kaikkia tekojaan ja sanomisiaan.



t. kahden hyväkäytöksisen tytön äiti

Ensin heittäisin huoneeseen häpeämään, rauhoituttuani ottaisin vakavaan keskusteluun, ja myös jotain rangaistusta tulisi. Oma poikani ei kyllä niin tekisi, mutta eihän sitä tiedä mitä murrosikä aikanaan ajattelukykyisellekin lapselle tekee...

Vierailija:

t. kahden hyväkäytöksisen tytön äiti

Vai että vielä hyväkäytöksisiä lapsia : )

Vierailija:

Lapsen on syytä kunnioittaa vanhempiaan eikä kaikkia kaduntallaajia, elleivät nämä kaduntallaajat itse pidä puoliaan. Ei lapsista kasva normaaleja ajattelevia ihmisiä, jos vanhemmat ohjaavat heidän kaikkia tekojaan ja sanomisiaan.

t. kahden hyväkäytöksisen tytön äiti

Ihan uskomaton asenne tällä:

Vierailija:

Lapsen on syytä kunnioittaa vanhempiaan eikä kaikkia kaduntallaajia, elleivät nämä kaduntallaajat itse pidä puoliaan. Ei lapsista kasva normaaleja ajattelevia ihmisiä, jos vanhemmat ohjaavat heidän kaikkia tekojaan ja sanomisiaan.

t. kahden hyväkäytöksisen tytön äiti

Lapsille on syytä opettaa pienestä pitäen, ettei ihmisen ihmisarvo riipu vammaisuudesta, ihonväristä, uskonnosta tai sukupuolesta...

Ikävää, että tässäkin ketjussa kirjoittaa liuta evvk-naisia, joiden mielestä on ihan ok, että lapsen huonoa käytöstä ei oikaista.

Ap:lle vastaisin, että kyllä puuttuisin tilanteeseen. Kysyisin, mitä lapsi oli sanonut ja selittäisin, että kuka tahansa - myös hän itse - voi vammautua liikuntarajoitteiseksi ja joutua käyttämään pyörätuolia. Eikä erilaisuuden pilkkaaminen on älykästä tai hauskaa, vaan säälittävää.

missä kohtaa mainittiin, että lapsi pilkkaa tämän pyörätuolipotilaan vammaisuutta? siitä ei minun mielestäni ollut mitään mainintaa..

Siis toi apukoulutasoinen -juttu..



t. oppimisvaikeuksista kärsivän, muita arvostavan pojan äiti

Jos asia taas koskee jotain muuta, niin seuraukset sen mukaan.

Samalla periaatteella meilä olisi keppipotilas ja rollaattoripotilas. Sairaus ja vammaisuus ovat kaksi eri asiaa ja ulkopuolinen harvemmin tietää, kummasta syystä on kyse.



Ei pyörätuoli muuttaisi asiaa miksikään: jos näkisin lapsen pilkkaavan toista ihmistä, pitäisi puhuttelun ja pistäisin pyytämään anteeksi. Ihan sama istuisiko pilkan kohde mersussa, K-kaupan kassalla vai pyörätuolissa.

Elämä pyörätuolissa voi olla todella hyvää elämää, ei ehkä kannata siitäkään liian suurta numeroa tehdä. Mutta ei pyörätuolijengi mitään erityiskohtelua tarvitse, sitä saa mitä tilaa - jos joku pyörätuolityyppi alkaa mulla urputtaa, niin tuskin jään nöyrästi kuuntelemaan.