Suomen tilanne on tällä hetkellä vähän sama kuin minulla silloin kun olin 12-vuotias

Mulla oli silloin vain yksi nörttimäinen kaveri, ja olin siihen tilanteeseen tyytymätön. Olisin halunnut olla suositumpi ja kuulua coolien nuorten kaveriporukoihin. Tämä tietenkin edellytti sitä, että minun piti hylätä tämä nörttikaverini ja muutenkin lunastaa hyväksyntäni näiden suosittujen nuorten silmissä.

Aluksi asiat vaikuttivat lupaavilta ja näytti jo siltä, että minut hyväksytään porukoihin. Lopputulos oli kuitenkin aivan toista, eikä minua sitten loppujenlopuksi kelpuutettukaan piireihin, koska en näiden suosittujen ja viileiden nuorten mielestä kuulunut sittenkään heidän joukkoonsa.

Lopputulos oli siis se, että olin pilannut suhteeni tähän aikaisempaan kaveriini ja koska olin epäonnistunut säilyttämään myöskään näitä em. uusia kavereitani, jäin lopulta aivan yksin.

Sama juttu se on Suomen kanssa näinä maailmanaikoina. Haluamme niin kovasti lännettyä ja Natoon liittyminen on tässä mielessä Suomelle jonkinlainen puhdistautumisriitti kaikenlaisesta venäläisestä vaikutuksesta. Olemme katkaisseet suhteemme Venäjään, jota "sivistynyt" länsi kohtelee hylkiönä. Emme aseta Nato-jäsenyydelle mitään ennakkoehtoja, koska luulemme äärimmäisyyksiin viedyllä miellyttämishalulla voivamme ostaa paikan läntisessä leirissä.

Todellisuudessa Suomesta ei tule yhtään enempää länsimainen, vaikka miten mielistelisimme ja olisimme rähmällään lännen ja sen organisaatioiden suuntaan. Jollemme seiso tukevasti omilla jaloillamme, vaan yritämme vain paeta lännen siipien suojaan, niin ei meitä kunnioita sen enempää Venäjä kuin länsi. Ei länsi kaipaa itselleen mitään riippakiveä, jota pitäisi puolustaa ilman, että saisi vaihdossa itselleen jotain hyödyllistä. Venäjä taas ei voi suvaita naapurinaan maata, josta voi sen oman heikkouden vuoksi tulla astinlauta Venäjälle vihamielisille voimille.

Natoon liittymisen piti olla Suomelle läpihuutojuttu, ja Suomen piti kertarysäyksellä onnistua karistamaan jaloistaan venäläiset tomut. Aivan kuin Natoon liittymisellä onnistuisimme muuttamaan myös maantieteemme. Nyt kuitenkin Suomelle on käymässä kuten minulle silloin lapsena: meitä ei ehkä hyväksytä sittenkään Natoon emmekä pääsekään osaksi kollektiivista länttä. Toisaalta olemme ryssineet välimme Venäjään eikä välien korjaaminen edes auttavalle tasolle näytä mitenkään realistiselta pitkiin aikoihin. Sanalla sanoen olemme jäämässä yksin. Luoja meitä varjelkoon!