Lue keskustelun säännöt.
En halua lähteä töihin. Itkin jo lattialla aiemmin tänään pahaa oloa.
06.03.2023 |
Olen ansassa. En voi irtisanoutuakkaan sillä en voi luottaa, että joku uusi paikka löytyy ihan äkkiä, sitten olen suossa laskujeni kanssa. Mutta kurkkua kuristaa ja saan paniikkikohtauksen kaltaisia oireita, kun vain ajattelenkin lähestyvää vuoroa. En halua mennä, en halua, en halua. Haluan kävellä auton alle tms ettei tarvitsisi mennä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aha. Minkä oppilaitoksen rehtori olet?
Olin jo aiemmin yhteydessä työterveyteen, mutta eivät ota oireitani tosissaan. Kerroin äärimmäisestä väsymyksestä ja syvästä ahdistuksesta, mutta eivät tehneet muuta kuin voivottelivat asiaa. Kaikki mitä pyydän on hengähdystauko, mielenterveyteni on vaakalaudalla.
Nouse nyt edes sieltä lattialta ylös hyvä ihminen.
Hae muuta kautta sairaslomaa, etsi uusi paikka ja irtisanoudu. Ei mikään työ ole oman mielenterveyden menettämisen arvoinen. Uusia tekijöitä löytyy aina, sulla on vain yksi elämä, arvosta itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin etsitään sitä uutta työtä, kun sen aloitusajankohta selviää ja saa sovittua, sillon irtisanoudutaan.
Ihmettelen, ettet saanut sairauslomaa. Neuvoisin menemään uudelleen sinne työterveyteen, tai sitten mene yksityiselle, kerro tilanteestasi ja se, ettet pysty nyt olemaan töissä.
Ymmärrän sinua, sillä minulla on ollut vastavanlaista aikoinaan. Johtui työpaikan huonosta johtamisesta, ilmapiiri oli aivan kauhea. Tein työtä kuin robotti, laskin valmiiksi jo aloittaessani, milloin pidän vessatauon, 5 minuuttia. Sen viisi minuuttia istuin vessassa ja hengittelin syvään. Myös oli lupa pitää n. kymmenen minuuutin kahvitauko iltavuorossa. Laskin senkin kellontarkkuudella, että klo 17.15 menen kahvitauolle ja olen sen 10 minuuttia. Sitten palaan takaisin sen haukankatseen alle ja teen sen vajaan kolme tuntia töitä robottina. Laskin joka osa-alueen, milloin alan tehdä sitä ja milloin toista tehtävää. Eli jaksotin työn pilkulleen.
Se auttoi jonkun verran, koska tiesin siis etukäteen, milloin saan hengähtää ja minkä verran käytän aikaa mihinkin.
En puhunut kenellekään mitään. Eikä kenelläkään ollut varaa sanoa yhtään mitään työnteostani, koska tein sen tasan niin kuin piti.
Eräs toinen työkaverini teki aivan samoin. Vapaalla ollessamme puhuimme tästä, että tämä jollain lailla auttaa kestämään sen työpaivän.
Ei todellakaan ollut varaa sanoutua irti, olin yh ja oli pakko saada se leipä ja lämmin säännöllisesti. Uutta työtä ei olisi ollut tarjolla noin vaan, päinvastoin olisin joutunut olemaan työttömänä ties kuinka kauan ja kouluikäisten lasten kanssa ei ole helppoa lähteä minnekään opiskelemaan uutta alaa. Mikä sekään ei olisi taannut työpaikkaa.
Plussaa oli se, että työ itsessään oli mukavaa, pidin alasta kovasti. Mutta ihmiset siellä työpaikalla olivat sellaisia, että oli luotu järkyttävä kyttäys- ja hovirakenne.
Tilanne sitten muuttui ja parani täysin myöhemmin, mutta se on jo eri tarina.
Niin, ja kyllä minä silloin sain apua työterveydestä, sain kerran jopa puolitoista kk sairauslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäydy työttömäksi. Kela ja sossu betalar
Itse sain avun vastaavassa tilanteessa, kun juttelin ihan suoraan asiasta esimiehen kanssa. Hän tuki minua jaksamisessa sen aikaa että löysin uuden työpaikan, enkä tarvinnut onneksi saikkua. Asiat järjestyy usein suoraan puhumalla, siinä puhkeaa se ahdistuksen pahin kupla ja toivo herää. Saikku huono ratkaisu tuossa, asiat ratkotaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain avun vastaavassa tilanteessa, kun juttelin ihan suoraan asiasta esimiehen kanssa. Hän tuki minua jaksamisessa sen aikaa että löysin uuden työpaikan, enkä tarvinnut onneksi saikkua. Asiat järjestyy usein suoraan puhumalla, siinä puhkeaa se ahdistuksen pahin kupla ja toivo herää. Saikku huono ratkaisu tuossa, asiat ratkotaan kyllä.
Riippuu siitä, mistä tuo kaikki johtuu. Eli onko syy työpaikassa, työkavereissa, esimiehissä, itse työn luonteessa, vai onko kyse henkilön omista syistä. Jotkut ei pysty käymään töissä mielenterveysongelmiensa takia. Ei siis missään töissä, eli ei voi lähteä kotoa mihinkään.
Paniikkihäiriö voi myös puhjeta milloin tahansa.
Joskus se keskustelu esimiehen kanssa on mahdotonta, jos se esimies itse on vaikkapa kiusaaja tai sellainen, että mahdollistaa kiusaamisen eikä myönnä sitä eikä tunnista.
Ns. suoraan puhuminenkin voi olla arveluttavaa. Sillä voi joskus saada aikaan vain lisää ahdistusta, jos haluaa puhua asioista suoraan ja muut kieltävät.
Eli pahimmissa tapauksissa pitäisi kai sitten hakeutua terapiaan.
Valitettavasti on sitten vielä niitäkin ihmisiä, jotka omalla käyttäytymisellään aiheuttaa vaikeuksia itselleen. Ehkä hyvä terapeutti osaisi siinäkin tapauksessa sanoa ne oikeat sanat, joista löytyisi ne avaimet parempaan.
Downshiftaa. Kokeile alan vaihtoa. Elä hetkellisesti minimaalisesti. Katsele ulkomailta töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus voi johtua siitä että vaalit enemmän kuluja kuin on varoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ottanut loparit monesta työstä paskojen työntekijöiden takia jotka urputtaa kaikista pienistä asioista.
Hain saikkua. Ei sentään mulla noin paha tilanne ollu. Ahdisti todella paljon. Kokosin itseni, muutin itseäni. Nyt pidemmän aikaa ok.
Siirry julkiselle alalle toimistotöihin, niin voit keskittyä kokoustamiseen ja kaffitteluun muiden naisten kanssa, eikä tarvitse pelätä tuottavuusvaatimuksia tms. patriarkaalisen yhteiskunnan asettamia sääntöjä. Toki tarvitset ensin jonkin humanistisen alan yliopistotutkinnon, jotta et vahingossa ajattele väärin.
Lopetin työt koska 9 euron kulukorvaus on myöhässä 10 päivää.. Ilmoitin vaan työkkäriin etten tule enää. töihin. Joudun lainaamaan rahaa että saan ruokaa.
Sano lääkärille suoraan että suunnittelet jo käveleväsi auton alle niin on suoranainen ihme jos ei kirjoita sairaslomaa.
Vähemmän somea ja nettiä, enemmän hikiliikuntaa, kunnon ravintoa ja riittävästi unta. 95% kaikesta työhön liittyvästä ahdistuksesta ja uupumustapauksista voidaan korjata korjaamalla omaa elämää ja hoitamalla omaa kehoa ja mieltä. Kaikissa töissä on ahdistusta ja uupumusta aiheuttavia elementtejä joskus, jos oma mieli ja keho eivät niitä kestä eikä ole työkaluja niiden hoitamiseen, niin ongelmat alkavat kerääntyä vyöryväksi lumipalloksi ja alkaa tuntua ettei ole ulospääsyä ja ahdistus voi olla täysin halvaannuttavaa.
T: Itse työuupumuksen ja ahdistuksen takia useamman kerran työterveyden ja työpsykologien ja sairaanhoidon kanssa asioinut, lääkkeitä joskus popsinut ja pitkiä sairaslomajaksoja läpikäynyt.
Yritä saada sairaslomaa.