Mitä järkeä on hankkia yliopistokoulutus?

Esim. juristit, lääkärit, kauppatieteilijät, opettajat, proviisorit... Melko kovatuloista sakkia, paitsi opet.

Minä olen halunnut pienestä pitäen opettajaksi ja helpoiten siihen pisteeseen pääseen yliopiston kautta.

jo aikaisemminkin. Opiskelu antoi hyvät taidot työtä ajatellen ja yliopistolla pystyi valitsemaan vapaaehtoisia opintoja kiinnostuksen mukaan.

teollisuudessa maksetaan jo lopputyön tekemisestä noin 2000 e/kk. Ja töitä riittää.

On hyvä, että täällä on jokaiselle vapaus opiskella juuri sitä, mikä kiinnostaa. Joku ministeriön tavoite siitä, että 70 % korkeakoulutetaan on älytön, ihan turhaa joku käsityöjuttu on yliopistossa ja ammattikorkeakoulu: entinen opisto, jollaisena olisi saanut pysyäkin ( ja sitähän se siis nykyään on hienosta tittelistä huolimatta). Kyllä minusta joillekin aloille sisäänotettavien määrää voisi laskea (silti ne jotka todella haluavat pääsevät kyllä).



ps. Minusta tulee psykologi, enkä taatusti jää työttömäksi.

Työttömänä en ole ollut koskaan.

T:" Lakimiesnainen"

Miksi minun pitäisi mennä ammattikouluun ja olla sitten elämäänsä kyllästynyt tyyppi, jonka palkkakin on ihan p:stä?

Mitään muuta hän ei haluaisi kuin olla kunnon duunari. Mutta: a.) hän ei ole kätevä käsistään ja b.) postinkantajaksi ym. hän on ylikoulutettu. Meille olisi tärkeää, että molemmat viihtyisimme töissämme, raha on sivuseikka. Haluaisimme keskittyä siihen, mikä oikeasti on meille tärkeää: lapsiin, kirjoihin ja musiikkiin. Elämäämme kuitenkin häiritsee mieheni varsin vaativa työ, jossa hän ei siis viihdy. Olennaista ei ole se, millainen koulutus sinulla on, vaan viihdytkö työssäsi vai et. Itseään voi sivistää kyllä ihan ilman korkeakouluopintojakin.

Vierailija:

Suomessa on ihan tarpeeksi turhantärkeitä-tärkeilijöitä, jotka istuvat kotona katkerina työttöminä kulutettuaan elämästään monia vuosia opiskeluun, joka ei ole johtanut mihinkään.

Ettekö tajua, että Suomessa on huutava pula normaaleista ammattitason duunareista?

Olen iloinen, että siskon poikani ei ole menossa yliopistoon vaan opistotason koulutukseen.

synnytin poikani. Olemme molemmat akateemisia humanisteja, toisella tohtorin tutkinto ja toinen harkitsee sitä. Vaikka toinen meistä on vasta opintojen loppuvaiheessa emme ole alityöllistettyjä. Teemme paljon töitä myös kotona: emme istu tekemättöminä kuten kuvailet. Naurettavaa.



Korkeakoulutus vaikuttaa seuraavalla tavalla: palkkasi on korkeampi (on olemassa myös esim. tohtorilisä jne.), sinulla on enemmän valinnanvaraa työpaikkojen suhteen ja paikkahakijoiden määrä on rajoitetumpi kuin esim. kaupan kassatyössä. Työ on luonteeltaan usein vapaampaa vaikka raskasta (esim. tutkimustyölle jää monien mukaan liian vähän aikaa, koska on huolehdittava opetuksesta; jatkuva näyttöpäätetyöskentely) .



Sitä paitsi, minkälainen kulttuuri meillä olisi jos toitottaisimme lapsillemme, että " älä kouluttaudu vaan mene amikseen parturilinjalle ihan vaan siksi, että pääset EHKÄ nopeasti töihin" ? Ei olisi esim. kirjallisuutta yhtä paljon ja joku todella lahjakas tyyppi ei ikinä keksisi sitä suurta teoriaansa, joka muutti maailmaa ainakin hetken ajan.

Elämä on pitkä, on oltava aktiivinen eikä mentävä sieltä missä aita on matalin.