Heinähelistimien torstai!

Oon jo pitkin paivaa lueskellut kaikkien juttuja, en vaan oo aiemmin jaksanut itse kirjottaa. Jotenkin ihan veto pois taas tanaan =(



Tervetuloa jalleen kaikille uusille. Muutama oikein pitkaan kuumeillutkin oli mukavasti joukossa. Toivotaan etta heinakuussa pitka odotus palkitaan!



Noista vammaisuuksista taas oli puhetta. Helpa ja Epiapi on kiva kuulla teian ihan henkilokohtasista kokemuksista ja kuinka puhutte erityislapsistanne niin ihanasti ja lampimasti. Tottahan sita omia lapsia rakastaa sydamensa pohjasta juuri sellaisena kuin he ovat. Onnea ja jaksamista teille ja lapsille elamassa eteenpain.



Taalla ei maistu oikein mikaan ruoka. Ihan kumma tunne, kun on siis yksinkertasesti kaikki ruokahalu kadonnut. Voisin olla kevyesti viikkotolkulla syomatta jos siitta ei olis mitaan haittaa! Pakko on ollut valilla jotain syoda ja ainoo mita saa alas on keksit, jugurtti ja satsumat. Omenoita tekis valilla mieli, mutta maha on eri mielta.. ne tulee viidessa minuutissa takasin =/



En pysty myoskaan laittamaan ruokaa ja eilen mies ei ollut illalla kotona, eika ollut mitaan valmiina, niin tilasin pitsat itelle ja tytoille (noloa, pienista lapsista kun kyse.. reilu 1vuotiaalle ei maistunut, mut onnex oli purkkiruokaa ) Makin soin ihmeekseni melkein puolet siitta ja vahan jopa tykkasin. Aattelin tanaankin syoda sita, mutta jo ajatuksesta tuli oksennus. Koitin sit kuitenkin syoda mut eihan siitta mitaan tullut =(



On taas niin huono olo, et taytyy tasta koneelta paasta =/ Parempia oloja kaikille muille!



N. rv8+4

mä tulin eilen Tallinnan-risteilyltä, pysyttelin alkoholittomalla linjalla, vaikka baarimikkojen oli vaikea tajuta että haluan AlkoholiTToman drinkin en kossukolaa.. yhen pubis kysyi et onko alkoholitonta siiderii nii likka katto ku " vierasta sikaa" .. ei se oikein raskaanaolevien äitien paikka oo mut en tästä " toukasta" tienny ku risteilyn varasin.



Onneksi ei oo tota pahoinvointia vielä, muuten ois voinnu buffet-illallinen tulla pöydälle, meinaa laiva viel vähä keinutti. se ois ollu aika noloo. (koputan puuta) :)



Soitin terveyskeskukseen tänään, mut se vaan onnitteli ja kerto omaterkkarin nimen ja numeron, käski soitella sille huomenna. Turhaa heräsin aamutuimaan.



millaste rv5-7

Tervetuloa uusille joukkoon! Surunvalittelut teille, joilla pikkuinen ei jaksanutkaan matkaa jatkaa!



Itse en päivittäin ehdi/jaksa kirjoitella. 1v. esikoinen pitää huolen siitä, ettei äidillä juuri omaa aikaa ole ja toisaalta väsymys/pahoinvointi ovat myös omiaan pitämään erossa koneelta silloin, kun aikaa olisi. Luen kyllä pinot päivittän.



Tänään kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä ja hinnaksi muuten jäi KELA-korvauksen jälkeen 59¿, mielestäni aika kohtuullinen hinta. Siellä näkyi pikkuinen olevan oikeassa paikassa, mittaa oli reilu 7mm ja sydän sykki. Vastaa rv6+4 eli la siirtyisi kiekkoon verrattuna päivän, mutta tämä tarkentuu varmaan matkan varrella vielä. Ja vain yksi vauva tulossa :o) Mieheni jo pelkäsi, että olisi useampi. Mulla on nimittäin maha pullahtanut esiin ja napakin jo kohta kääntynyt! Ja kyllä, housut ahdistaa, ihmekö tuo, kun paino noussut jo pari kiloa.



Makeaa en voi syödä ollenkaan, normaalisti olen melkoinen herkkuhiiri. Kunnon ruokaa ja suolaista tekee mieli ja syödä pitää pahoinvoinnin takia usein. Mehu ja hedelmät kelpaa myös erityisen hyvin. Onneksi ei vielä ylös ole tullut. Vessakäynnit on esikoisen kanssa muutenkin hankalia (tahtoo aina mukaan!), en voi kuvitellakaan, mitä olisi, jos tarttis vielä oksulla käydä (ja poju siinä " kalastelisi" saalista).



Hmm..ajatus katkesi, kun tuo poju touhuaa mitä lie tuolla, eikä ole oikein keskittymisrauhaa.



Sellaista tuli mieleen, että kun täällä muutenkin on aroista aiheista keskusteltu, niin uskaltaisinkohan kysyä seuraavaa: onko kenelläkään tullut ristiriitaisia tunteita raskauden/lapsen suhteen? Minulla siis sellainen tilanne, että odotan toista ja esikoinen täytti juuri vuoden. En tiedä johtuuko siitä, mutta vaikka tämä raskaus on erittäin toivottu ja odotettu, niin välillä tulee kamalia pelkotiloja siitä, miten jaksan/jaksamme, miten esikoinen kokee, olisko pitänyt odottaa isompaa ikäeroa ym. Ja koen jopa " syyllisyyttä" ja huonoa omaatuntoa tästä raskaudesta, enkä edes oikein tiedä, että miksi. En muista mitään tällaisia tunnetiloja esikoisen odotuksen ajoilta. Ja tottakai, tunnen olevani epänormaali ja huono äiti tämän takia.



Kohta lähtee pala äidin reidestä, joten mentävä laittamaan välipalaa!



Mukavaa odotusta kaikille!



marrasfantti rv6+4 ja poju 1v.

Ajattelin aktivoitua tällä saralla, kun työnteko ei jatkuvan huonon olon vuoksi oikein maita. Tein testin vasta tänään, vaikka olen ollut " tietoinen" raskaudesta jo pitkään. Viikkoja on kasassa jo reilusti (8), joten täytyypi heti huomenna ottaa yhteys neuvolaan.



Miten te työssäkäyvät olette pystyneet olemaan töissä raskauden aikana? Mulla ei ensimmäisen lapsen kanssa ollut juuri lainkaan pahoinvointia, joten tämä on ihan uusi tilanne. Tuntuu, etten millään pysty istumaan konttorissa koko päivää... Onneksi voin tehdä jonkin verran töitä kotoa, täytyy toivoa, että tämä on se pahin vaihe ja se menee nopeasti ohi.

Ensinnakin hienoa, etta uskallat ottaa puheeksi " arkoja" asioita ja heti taytyy sanoa, etta on kuulostaa TAYSIN samalta kun itella toista odottaessa =) tuo on musta vallan normaali reaktio ja menee kylla ohi, usko pois.



Meilla kahdella ensimmaisella ikaeroa 1v6kk ja ihan suunnitellusti toinen raskaus sai alkunsa. Siina alkuraskauden hormonimyrskyissa sitten moitin itseani esikoisen elaman pilaamisesta =) Itkeskelin, etta kuinka saatan tehda nain omalle rakkaalle lapselle, han ei ole enaan meidan ainoa silmatera, joutuu jakamaan kaiken. Samalla tunsin jo huonoa omaa tuntoa tulevaa lasta kohtaan, mita jos en rakastakkaan hanta yhta paljon? Makin luulin olevani ainoa aiti joka tallasia ajattelee, mutta onnex taalta sai hyvin vertaistukea ja huomasin etta ihan yleista on =) Mulle tuli ihan yllatyksena tollaset tunteet, kun oon aina kuitenkin halunnut useamman lapsen.



Ja niinkuin arvata saattaa nama hassut tuntemukset meni aika piankin ohi ja nyt tuntuu ihan kummalta kuinka oon noin ajatellut. Noita kahta kun nyt kattoo leikkimassa ja naureskelemassa toisillensa ni en voi olla mitaan muuta kun hirmu tyytyvainen. Nuo saa niin paljon iloa toisistaan , halii ja suukottelee koko ajan. Eipa juuri tappele eika koskaan oo ollut mustasukkaisuutta.



Nyt kun tata kolmatta odottaessa tein raskaustestin, vahan ajan paasta kavi ihan surku mein kuopusta. Se ei oo sit enaan meian pieni vauva, siitta tulee jo isosisko. Nyt kun osas jo vahan varautua siihen tunteeseen, sen kasitteli tunnissa =) Ma uskon, etta naa tunteet jotenkin kuuluu tilanteeseen.. ehka se on kans jotain valmistautumista vauvaan. Hienoa, etta puhut mielta painavista asioista etka jaa niita yksin paassas pyoritteleen =) Kaikkea hyvaa odotukseen!

Kyllähän nuo kielteisetkin tunteet kuuluu raskauteen, se on juuri sitä valmistautumista tulevaan, kasvamista vanhemmuuteen.



Kävin tänään siellä uudella työpaikalla. Ihan kivalta vaikutti, mutta sanoinkin miehelle ettei nyt niin ihana paikka ole ettenkö raaskisi äitiyslomalle jäädä. Kaikki työtoverit on yli 50v naisia, saa nähdä miten ne suhtautuvat näin lyhyeen piipahtamiseen työpaikassa. Äitiysloma kun alkaa jo puolen vuoden kuluttua.

Tuossa paikassa raskaus varmaan pysyy salassa jonkin aikaa, niin paljon ollaan yksin töissä.



Olin ajoissa paikalla ja jäi luppoaikaa, joten piipahdin lastenvaateliikkeeseen. Oli -50% jotain vauvanvaatteita ja pakkohan siitä oli kaksi bodya ostaa.



t, epiapi rv 5+4 ja lapset 4v, 5v ja 6v

Kävin jo aamutuimaan kirjoittelemassa tuonne heinäkuisten esittelypinoon ja nyt ajattelin tulla poikkeamaan ihan kuulumisten merkeissä.



Ihan ihkaensimmäinen plussatesti on nyt tehty ja hurjalta tuntuu :) Ensikoissa olen kirjoitellut tuolla kuumeilupuolella ja kurkkinut täällä o-puolellakin samoihin porukoihin. Kuitenkin ihan mukava lukea muiden samassa vaiheessa olevien kuulumisia.



Tänään tuli siis täyteen vasta rv5. Alkuraskauden ultraan varasin ajan, mutta pääsen sinne vasta tasan kolmen viikon päästä - ehkäpä malta odotella. Lämmin ruoka on alkanut tökkimään :( Pahus, kun ruoasta tykkäisin, heh. Mutta pahoinvointia pelkään kovasti! Toivottavasti sitä ei olisi liiemmin edessä...

Eilen soittelin neuvolaan,että haluan varmistaa tilanteen etten vaan kuvittele odottavani!

Aamulla ilman aikaa työajalla kipaisin neuvolaan ja ultrattiin kohtu. Siellä näkyi pienen pieni " ihmisen alku" jolla sykki tosi lujaa sydän!! Voi herranjestas sitä ilon tunnetta jonka kyllä huomasi tuttu neuvolan tätikin. Ihmettelin hänelle kuinka ei okseta eikä yökötä, niin sanoi ettei aina tarvi oksentaa jotta olisi raskaana!!! Noh kuitenkin tämä odotus on konkreettista nytten. Ultran kuvan sain itselleni =D



Ihanaa illan jatkoa kaikille!!!

Joku mainitsi ettei ole pahoinvointia ollenkaan. Anteeksi huono nimimuistini. Ei mullakaan ole. Ainoastaan jotkut pesuaineet haisevat todella pahalta mun nenään, vaikka muut kehuvat raikasta tuoksua. Ehkä kaikki on kuitenkin hyvin, vaikka pelkäsinkin sitä, että oksennan vuorokauden ympäri.



Marrasfantti kyseli negatiivisista fiiliksistä. Toivottavasti kukaan ei ammu mua tästä, mutta itse olin raskaudesta niin järkyttynyt, että ensimmäinen ajatus oli abortti. En oikein tiedä mistä moinen ajatus edes tuli. Kuten joskus aikaisemmin olen kertonut, sain keskenmenon lokakuun alkupäivinä (olin tuolla touko-odottajien puolella), jolloin ajattelin, että vauva-asiat saavat jäädä toistaiseksi. Niin ei sitten käynytkään ja mulla meni monta päivää tajuta tilanne. Nyt olen jo melko onnellinen raskaudesta, mutta vieläkään en uskalla täysillä nauttia tästä " siunatusta tilasta" . Ehkä sitten helpottaa, kun ensimmäinen ultra on takana ja näkee omin silmin mitä siellä mahassa tapahtuu.



Maha tuntuu jo olevan ihmeellinen pallo, mutta taitaa olla turvotusta. Eihän se vauvamaha voi mitenkään vielä näkyä! Vai voiko? Jostain luin, että aluksi voi olla (/on) turvotusta, joka laskee ennen kuin se oikea vauvamaha pullahtaa esiin. Vihlooko muuten teillä muilla tuolla alavatsassa? Mistä tietää mikä on normaalia ja milloin kannattaa huolestua?



Tulipa tarinaa kun vauhtiin pääsi :)



-nti.tuike-

Ei ole tullut pariin pv kirjotettua tänne, enkä muutenkaan ole niin ahkera netinkäyttäjä tai palstailija, mutta on kiva käydä täälä lukemassa muiden samassa vaiheessa olevien juttuja.



Huomasin etten ole edes käynyt esittäytymässä tuola esittelypinossa vielä... Asustellaan täällä pohjois-pohjanmaalla miehen kanssa, ja ensimmäistä lasta odottelememme (pari keskenmenoa on takana joitain vuosia sitten)



Nyt taas tuntuu että pahoinvointi on hellittänyt, mutta niinhän se joinain päivinä tekee. Kävin neuvola lääkärilla tuossa yhtenä päivänä ja se kun tunnusteli kohtua, sanoi että kaikki ok, ja kokeili sitten kuunnella sydänääniä, mut eihän ne vielä kuulu, nyt rv 7+5. Housut kiristää älyttömästi, ja pömpöttävä maha kyllä näkyy, koska olen lyhyt(alle 160 cm) ja vähän pyöreä muutenki... Kauhulla katselin peilistä eilen kuinka iso musta tuleekaan!



Jep, täytyy lopetella, hyvää viikonloppua heinähelistimet!