Kannattaako työkaverille tunnustaa ihastuminen?

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä miten viedä juttelu siihen suuntaan,että kiinnostaisi tavata töiden ulkopuolellakin?

Nopea vilkaisu silmiin riittää. t. av-palsta

Ehkä luontevin olisi jos teillä joku yhteinen harrastus/mielenkiinnon kohde niin jotain tähän liittyvää. Jos ei ole mitään yhteistä niin tuskinpa teillä olisi muutenkaan mitään tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Khgghjjj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietämme kahvitauot yleensä aina toistemme seurassa kahdestaan,mutta toisinaan mies on kuin ei huomaisikaa? Se tässä hämentääkin,miksi välillä on niin tyly?

Jos ei katsele silmiin niin hän ei ole kiinnostunut. Ihastunut hakee katsekontaktia ja jos hän huomaa sun katsekontaktin ja ei ole kiinnostunut niin hän välttelee katsettasi. Silloin en lähestyisi enempää

No on kyllä aika surkea neuvo, todella moni ei juuri uskalla katsoa silmiin jos on kiinnostunut. 

Neuroepätyypilliset ovat näitä, jotka eivät katso silmiin ja pitävät pois katsomista kiinnostuksen merkkinä. Suurin osa ihmisistä lienee kuitenkin suhtkoht normaaleja ja katse kertoo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Khgghjjj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietämme kahvitauot yleensä aina toistemme seurassa kahdestaan,mutta toisinaan mies on kuin ei huomaisikaa? Se tässä hämentääkin,miksi välillä on niin tyly?

Jos ei katsele silmiin niin hän ei ole kiinnostunut. Ihastunut hakee katsekontaktia ja jos hän huomaa sun katsekontaktin ja ei ole kiinnostunut niin hän välttelee katsettasi. Silloin en lähestyisi enempää

No on kyllä aika surkea neuvo, todella moni ei juuri uskalla katsoa silmiin jos on kiinnostunut. 

Neuroepätyypilliset ovat näitä, jotka eivät katso silmiin ja pitävät pois katsomista kiinnostuksen merkkinä. Suurin osa ihmisistä lienee kuitenkin suhtkoht normaaleja ja katse kertoo paljon.

Turha tähän on sotkea mitään näitä naurettavia neurotyyppejä, nykyisen sairaan maailman tapa vain keksiä kaikelle joku ulkoistettu syy. Kyllä on todella yleistä, että ihastuneena ei tohdi katsoa silmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vietämme kahvitauot yleensä aina toistemme seurassa kahdestaan,mutta toisinaan mies on kuin ei huomaisikaa? Se tässä hämentääkin,miksi välillä on niin tyly?

Aika outo. Persoonallisuudessa jotain häikkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietämme kahvitauot yleensä aina toistemme seurassa kahdestaan,mutta toisinaan mies on kuin ei huomaisikaa? Se tässä hämentääkin,miksi välillä on niin tyly?

Aika outo. Persoonallisuudessa jotain häikkää?

Vai haluaisiko vain osoittaa ettei kiinnosta joku yli-innokas ihailija

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, mutta mieluummin kännisessä puhelussa yö-aikaan. Se tuo romanttisen tunnelman.

Minä teen aina näin.

2 kertaa olen töissä ihastunut. Ensimmäiseen heti ensinäkemällä, ei tullut vastakaikua ennenkuin puolen vuoden kuluttua, mutta hänen ongelmansa olivat silloin jo tuttuja minulle. En uskaltanut minkäänlaiseen suhteeseen.

Toinen taas huomasi ihailevan katseeni samantien. Mutta ikäeroa oli liikaa minulle.

Ei tuohon ole mitään yleispätevää vastausta. Joskus riskinotto voi kannattaa, tai jäisi harmittamaan, jos ei olisi ainakin yrittänyt. On kuitenkin syytä varautua siihen todennäköisimpään vaihtoehtoon eli torjutuksi tulemiseen ja miettiä etukäteen, meneekö työnteko sitten mahdottoman kiusalliseksi jos molemmat potevat tapahtuneesta tahoillaan jonkinlaista morkkista ja alkavat vältellä toisiaan.

Esimies-alainen-suhteeseen rinnastettavat jutut jättäisin kyllä väliin. Parempi jos kiinnostus kohdistuu työkaveriin, jonka kanssa omat päivittäiset työtehtävät eivät juuri sivua tai sivuavat tasaveroisina ja jossa kuviossa ei voi tulla muiden silmissä mitään työpaikan sisäiseen päätöksentekoon liittyviä jääviysongelmia.

Avoin flirtti työpaikalla voi olla kiusallista, jos se ilmenee yliyrittämisenä ja näkyvänä ja sinnikkäänä seuraan liimautumisena, jonka sivustakatsojatkin jo selvästi havaitsevat. (Nimim. ”kohteena ollut”.) Luontevampi ympäristö asian tunnustelulle voi olla työpaikan ulkopuolella järjestetty illanvietto, ruokailu, juhla, virkistystoiminta tms., jossa ei muutenkaan olla aivan työroolissa.

Joidenkin ihmisten kanssa synkkaa luonnostaan: jutut soljuvat luontevasti eivätkä hiljaiset hetketkään ole kiusallisia. Toisten kanssa ei niinkään: keskusteluyritykset ja tikusta ”mukavan asian” väännöt ovat kyllä imartelevia, mutta samalla kohteelle väkinäisiä; toisen ajatukset ja oletukset tuntuvat asettuvan aina jotenkin vähän vääriin oksankohtiin. Yksipuolisessa ihastuksessa on usein tilanne se, että kohde kokee kiinnostuksen näin.

Kommunikaation luontevuus yleensä itselle on se pohja, jonka päälle voisi rakentaa. Suhdetta (etenkään riskialtista työpaikkasuhdetta) ei mielestäni kannata lähteä virittelemään sellaisen kanssa, joka ei puhu samaa kieltä ja josta voi helposti huomata, että ihastuksesta huolimatta ollaan aika lailla eri aallonpituuksilla. Muut puoleensavetävyys- ja kiinnostusseikat sitten vielä siihen päälle.

Toisaalta sitten taas jos tulisi vaikka työpaikallakin vastaan sellainen vapailla markkinoilla oleva harvinainen yksilö, jonka kanssa kommunikaatio toimii luonnostaan, niin sittenhän se voisi olla riskin arvoista. Niitä ei kuitenkaan ihan joka oksalla ole...

M47

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja vielä kerran ei. Menin tekemään ko. virheen opiskellessani vielä, luojan kiitos vuosikurssit sen verran kaukana toisistaan ettei samoilla kursseilla tarvinnut olla. Nykyään joo nauran asialle mutta sillon aikanaan hävetti ihan hirveesti kun vastaus oli periaatteessa hyvin kohtelias kiitos ei. Olin hajota joka kerta kun näin hänet. Luojan kiitos alkoi seurustelemaan toisen kanssa niin pääsin yli. Huh. Ei enää.

No nuo nolostelut on teinijuttuja. Kypsät aikuiset osaavat suhtautua asiaan kuuluvalla tavalla. Ei siis ole mitään noloa, kunhan esittää asiansa tahdikkaasti ja hyväksyy vastauksen, oli se mikä tahansa.

Työkavereiden läsnäollessa flirttailua voisi jättää sikseen, varsinkin jos toinen ei välttämättä ole kiinnostunut.

Hakeutuminen samaan työhuoneeseen kans on vaivaannuttavaa, kun nykyisin töitä tehdään teamsin kautta.

Toivon ettei hän olekaan kiinnostunut tai ei sitä koskaan tule tunnustamaan.

Jos vaihtaa työpaikkaa ja kysyy vasta sitten? Ei tarvitse törmätä ein jälkeen.

Jos ei saa selkoa parin kuukauden sisällä, ei kannata jatkaa yrittämistä. Kohteena oleva ei välttämättä halua keskustella asiasta. Kysymyksien välttäminen jolla kautta rantain yritetään selvittää onko sinkku, asuuko yksin eivät liitu työntekoon, eikä niihin tarvitse vastata jos ei halua.