Miksi ihmiset syövät juna- ja bussimatkoilla?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheskään niin nälkä jos välillä vähän syö.

T:Pikku-Mikko

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä askeesiautisteja. Ei saa syödä, ei saa nauttia, ei saa ottaa kaljaa, eikä oikeastaan mitään saa tehdä. Ei saa olla pulska, ei saa hyppiä, ei saa valvoa öisin.

Pitää harrastaa jotain porrasjuoksua, syödä broileria riisillä 2 kertaa päivässä ja olla tylsä.

Ei kiitos.

N42

Ap:n tavoin ajattelevat tuskin harrastavat mitään kunnollista ja säännöllistä liikuntaa. Jos harrastaisivat, ymmärtäisivät miksi ruokaa saattaa tarvita säännöllisesti ja runsaasti.

Kestää toki muutaman tunnin ilman ruokaa. Mutta jos on ollut lähtiessä kiire, siinä matkustaessa on hyvää aikaa ruokailla, niin ei sitten perillä tarvi heti etsiä ruokapaikkaa eikä kulu aikaa ruokailuun. Joskus voi olla tiukkakin aikataulu perillä, tai sellainen tilaisuus, jossa ei voi ruokailla. Jotkut voi myös asua kaukana rautatieasemasta (kuten minä), niin menee pari tuntia jo ennen kuin pääsee junaan. 

Vaikka se matka kestäisi vain tunnin voi se silti olla ainoa hetki kun on hieman aikaa itselleen syödä. Jos vaikka täytyy mennä sieltä junamatkalta suoraan kokoukseen ja sitä ennen on ollut jotain tehtävää toisella paikkakunnalla.

Minä syön ihan retki-fiiliksen takia. Tiedossa jotain kivaa, sitä voi jo matkalla juhlistaa jollakin herkulla. Enpä ole ajatellut, että sekin olisi jonkun mielestä epäsopivaa. No, meitä on joka lähtöön.

On ihmiset ennenkin syöneet eväitä junissa ja pitkän matkan busseissa. Ei se ole mitenkään nykyajan ilmiö. 

Keitettyjä kanamunia. Haisevat ihan pierulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole läheskään niin nälkä jos välillä vähän syö.

T:Pikku-Mikko

Heko.

Aikoinaan kun mummoni vierailun päätteeksi laitettiin suoraan ruokapöydästä bussimatkalle Jyväskylästä Saarijärvelle - mukaan piti olla eväsleivät (3 - 4 kpl) ja puolen litran maito. Saarijärvelle päästyä kaikki oli syöty ja kotonaan piti ottaa jo palasta ettei vaan nälisty. Bussimatka kestää paikkarilla tunnin luokkaa...

Minä söin paikallisjunissa. Toisinaan siellä oli kahvinmyyjäkin, taisi olla jokin kokeilu.

Olin aloittanut työpäivän klo 6.00, painanut ilman taukoja klo 14.00:aan. Työn sivussa söin banaanin tms. Työtahti ei mahdollistanut taukoja.

Kun lähdin töistä, juoksin junalle. Söin eväänä olleen sämpylän ja mehun junassa, sitten perillä hain päiväkodista lapsen ja kotona olin klo 16.00. Sitten vasta aloin laittaa ruokaa.

Kestän helposti päiviäkin ilman ruokaa. Mutta eväät kuuluu ehdottomasti reissuun!

Vierailija kirjoitti:

Jos on nälkä? Silloin yleensä kannattaa syödä.

Ihmisen elimistölle tekee välillä ihan hyvää siedättyä nälän tunteelle. Tämä tietoisuus on nykypossuilta jo ihan täysin kadoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paha raskauspahoinvointi ja jos oon tuntia kauemmin ilman pientä välipalaa niin todennäköisyys että oksennan eessä istuvan niskaan kasvaa huomattavasti :-)

Miksi lähdet yleisiin kulkuneuvoihin tuon kuntoisena? Yök.

Nassun nassun ja mussun mussun. Ryyst ryyst ja hörp hörp. Ripi rapi ripi rapi rap. Ja sama alusta. Miljoona kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on nälkä? Silloin yleensä kannattaa syödä.

Ihmisen elimistölle tekee välillä ihan hyvää siedättyä nälän tunteelle. Tämä tietoisuus on nykypossuilta jo ihan täysin kadoksissa.

Ok, olen itse säilynyt terveenä, hyväkuntoisena, hyvinvoivana, hyvin jaksavana ja normaalipainoisena jo 45 -vuotta siten, että syön kun on nälkä. En ole muuttamassa tapojani enkä pidä itseäni possuna, vaikka siedänkin huonosti nälkää. Kaikki tavallaan.

Syöminen on kivaa ajankulua matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun mummoni vierailun päätteeksi laitettiin suoraan ruokapöydästä bussimatkalle Jyväskylästä Saarijärvelle - mukaan piti olla eväsleivät (3 - 4 kpl) ja puolen litran maito. Saarijärvelle päästyä kaikki oli syöty ja kotonaan piti ottaa jo palasta ettei vaan nälisty. Bussimatka kestää paikkarilla tunnin luokkaa...

Tämmöstä se on kun syöttöporsastellaan lapsetkin. Ruokapöydästä parin tunnin junamatkalle ja jokaiselle neljä leipää per nassu. Siinä sitten mutusteltu koko matka silmät tyhjinä ja suu käyden, kuola valuen ja kotona äkkiä ruokapöytään porsastelemaan lisää. Etovaa, ei ihme että suomalaiset ovat nykyään niin lihavia. Sitten myhäillään ja hieroskellaan sitä keskivartaloläskiä tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on nälkä? Silloin yleensä kannattaa syödä.

Ihmisen elimistölle tekee välillä ihan hyvää siedättyä nälän tunteelle. Tämä tietoisuus on nykypossuilta jo ihan täysin kadoksissa.

Myös vasaralla on hyvä hakata itseään päähän että siedättyy kivulle. Tämä tietoisuus on nykypossuilta jo ihan täysin kadoksissa.

Tai sitten voit vaan olla viisas ja välttää epämielyttäviä tuntemuksia, mikäli se vain on suinkin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti,  miksi mandariineja. Koko vaunussa leijailee tämä "tuoksu".

Sitrustuoksu on sentään vielä raikas. Toista on banaanin oksennustuoksu ja sitten ne eltaantuvat kuoret jotka tietty heitetään kääreittä roskikseen nuivettumaan. Kahvin hajusta tulee myös päänsärky. Sitten tietty joku vetää jotain chilipähkinöitä tai pimperolle haisevia juustonaksuja. Ihmisillä ei ole yhtään mitään tilannetajua eikä kykyä huomioida kanssaihmisiä nykyään. Minäminäminäminänöfnöfnöfsyönsyönsyön-nytnytnytjamuistaviis!

Syön jos on nälkä, esim. mukaan otetun juotavan proteiinipirtelön tai leivän.

Kun matkustan toiseen kotiin (miehen luokse), lähden matkaan kotiovelta esim. klo 08. Tunti julkisilla päärautatieasemalle.

Juna 7,5h -9h, riippuu minkä otan (halvimman, hinta vaihtelee) mutta lasketaan tuon 7,5h mukaan.

Sieltä tunti ns. toiselle kotiovelle. Ja matka-aikaa onkin 9,5h - 11h. Kyllä siinä kerran vetäisen jotain naamariin, muuten pärjään ravintolavaunun kahvilla ja syön sitten lämpimän ruoan perillä. Jos mies ei ole töiltään kerennyt laittamaan ruokaa, niin sitten tuohon 11h päälle vielä kaupassakäynti ja kokkailu.. Helposti 13h syömättä jos ei välipalaa saisi syödä junassa.

Ja matkustan tämän siis n. kerran viikossa.

N25