Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin normaalin elämän. Lopettaa sekoilun ja aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Voiko menneisyyden jättää?
02.03.2023 |
Olen mennyt sekaisin koska elämä on ollut niin traumaattista ja herkkänä ihmisenä olen sitten kipujeni vuoksi pilannut elämääni. Siihen on liittynyt vahvasti huono itsetunto, häpeä ja itseinho.
Olen juonut paljon ja elänyt vähän niin ja näin. En ole vain väittänyt tarpeeksi. Kaikki läheisimmät miesystävät ja ystävät ovat olleet huonoa seuraa, sellaista, että en oikein ole kehittynyt ihmisenä vaan kohti pohjaa enneminkin.
Tässä lähivuosina on mennyt aika huonosti ja olen jopa luovuttanut melkein. Ajatellut, että aivan sama kaikella, kuolen pian ja harkitsin toteuttamista. Että mennään nyt viimeiseen asti täysillä ja sitten tulee se päivä.
No nyt olen alkanut miettimään, että jos ei kaiken tarvitsekaan loppua. Jos löytäisin itseni uudelleen.
Jos jätän kaiken taakseni, kaikki nämä huonot miehet ja "ystävät".
Jos alan elämään sittenkin itselleni ja yritän nousta. Lakkaan sekoilemasta, en juo ja hoidan itseni kuntoon. Menen töihin taas ja toivun rauhassa.
Sitten muutan minne haluan, haluan lemmikin ja vilpittömiä ystäviä, eläimet nyt ainakin ovat. Haluan pitää huolta läheisistä ja itsestäni. Haluan elämältä niin paljon muuta kuin tämän mitä tämä on.
Olen oikeasti hyvä ihminen ja kilttikin mutta on ollut helppoa vain unohtaa itsensä kun ei ole kestänyt kohdata todellisuutta.
Haluan muutosta koska en voi elää näin. Tämä on itselleni helvettiä vaikka asiat ovat edelleen ihan hyvin mutta koska tiedän etten elä potentiaalini mukaisesti en kestä tätä. Kuolemakin on parempi kuin tämä elämä.
Eli jos vain unohdan ja menen eteenpäin. Yritän vielä kerran.
Olen onneksi suht nuori (27v.) ja ammatti on. Vielä on mahdollista muuttaa asioita.
Onko joku pystynyt muuttamaan elämänsä suuntaa vaikka on tuntunut, että miten enää nousee?
Minulla ei ole kuin kaksi suuntaa, pohja ja ennenaikainen lähtö tai parempi elämä.
Kommentit (48)
Älä jätä itseäsi yksin alkoholiongelmasi kanssa! Tervetuloa AA:n naamapalavereihin
https://www.aa.fi/groupsearch.php
ja/tai nettipalavereihin:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi aloittaa alusta. Suosittelen katolisuuteen tai ortodoksiuuteen kääntymistä. Joudut korvaamaan tai hyvittämään niitä vahinkoja, mitä olet mahdollisesti muille aiheuttanut, mutta se ensimmäinen rippi todella puhdistava kokemus ja sen myötä saat aidosti aloittaa alusta. Anna Jeesuksen ottaa harteilleen sinun vaivasi ja taakkasi.
Ihan ehdottomasti yrität vielä!
Itse elin aivan holtittomasti 26-vuotiaaksi. Ihan liian nuorena aloitin hyvin laajakirjoisen päihteiden käytön, ajelehdin työttömyyden ja erilaisten hanttihommien välillä, sössin talouteni ja kaikki ihmissuhteeni olivat aivan sairaita.
Minäkin päätin yrittää vielä kerran ja nyt, 10 vuotta myöhemmin, asun omakotitalossa lainaa lyhentäen (koron nousut eivät huojuta talouttani), minulla on rakkaat lemmikit ja hyvä työ josta saan ihan ok tulot. Elämä on hyvää ja turvallista.
Paljon tsemppiä sinulle! Toivon todellakin, että jaksat yrittää ja onnistut, koska vielä ei todellakaan ole liian myöhäistä.
Jos nykyinen elämänpiirisi aiheuttaa sekoilua ja juomista, siitä luopuminen voi olla pakollinen askel eteenpäin pääsemiseksi.
Olet vielä niin nuori, ettei mikään ole kohdallasi myöhäistä. Ehdit rakentamaan uraa, vaihtaa alaa, opiskella uuden ammatin, löytää puolison ja perustaa perheen, muuttaa monta kertaa, hankkia uuden ystäväpiirin, rakennuttaa talon, matkustella yms.
Täytyy käsitellä ne syyt mitkä ovat alunperin aiheuttaneet itseinhoa ja toivottomuutta, historiansa ja traumansa, lopulta päästäen niistä irti.
Täytyy oppia suhtautumaan itseensä lempeydellä ja hyväksyvästi. Jos havaitseekin itsessään virheitä, niin ottaa aikaa työstääkseen niitä ja päästäkseen niistä hiljalleen eroon. Ei tarvitse olettaa, että yhdessä yössä muuttuisit "täydelliseksi".
Joo. Voi aloittaa. Moni on joutunut tekemään monta kertaa elämässään niin, mutta eri syistä kuin sinulla. Ja on tullut parempaa elämää osaksi, vaikka aina on jotain muita haasteita, joiden yli on menty. Aina voi etsiä itselleen sopivaa muotoa tai kiinnostuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinulla on ap nyt etsikkoaika ja Jumala kutsuu sinua? Jos uskonasiat yhtään kiinnostaa niin suosittelen katsomaan tv7 tai avaamaan Raamattu. Etsivä löytää, rukoilen puolestasi <3
Kiitos todella paljon teille. Etenkin on hyvä kuulla, että täällä on sinnikkäitä onnistuneita ihmisiä, jotka ovat saaneet uuden alun. Minä pystyn siihen kyllä myös, minun täytyy ja ansaitsen sen.
Olen ollut niin maassa etten ole kyennyt ottamaan vastuuta itsestäni ja tosiaan koska tavallaan henkisesti luovutin niin päästin irti kaikesta hetkeksi.
En enää jaksanut suorittaa mitään työtä enkä elämää, päätin, että ei tästä tule mitään eikä elämästäni niin sama se, kohta kuolen.
Se oli oikeastaan vaan sellaista pelkoa ja sitä etten ole oikein kyennyt tekemään päätöksiä itseni vuoksi.
Oli pakko pistää itsensä pohjalle, että tulee se tunne, etten haluakaan kuolla vaan löytää elämän, joka on elämisen arvoista.
Ei minulla ole onneksi hätää, luottotiedot on onneksi kunnossa ja on muutama ammatti, on sellaisiakin ihmisiä, jotka varmasti auttavat minua esim muutossa. On myös paljon mahdollisuuksia. Olisi turhaa heittää tämä elämä pelon ja surun vuoksi kokonaan pois. En voi jatkaa näin ja muistan, että on myös ihmisiä, jotka välittää ja minäkin haluan rakastaa itseäni uudelleen.
Rukoilen, että tästä selviän ja pääsen ylös. Tietysti minä itse sen kaiken työn teen ja haen apua. Tiedän tosiaan jo kaupungin minne muutan, siellä minulla on eräs rakas sukulainen. Siellä on myös hyvät kulkuyhteydet yms ja pidän muutenkin paikasta.
Tässä täytyy alkaa järjestelemään asioita ja toivon, että tämä tässä kevään aikana toteutuu ja pääsen muuttamaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä - itsekin samanikäinen ja kaksi kuukautta päihdekuntoutumista & terapiaa takana; huomenna työhaastattelu unelmapaikkaan. :) Kolme kuukautta sitten jouduin psykoosiin, yritin itsemurhaa ja vietin kaksi viikkoa sairaalassa. En nähnyt itsessäni mitään hyvää, häpesin niin paljon sitä, miten alas olin vajonnut. Olin parin viime vuoden aikana saanut itseni todella pahaan päihdekoukkuun, ja suhde narsistiin oli nakertanut itsetuntoni ja todellisuudentajuni täysin. Lähelläni oli pelkästään vääriä ihmisiä, jotka eivät todellakaan ajatelleet parastani tai oikeasti halunneet minulle hyvää - mätiä, sieluttomia, toksisia "ystäviä" jotka esittivät kaveria mutta jotka salaa naureskelivat selkäni takana, juoruilivat valinnoistani, levittivät valheita ja haukkuivat ties millä nimillä... No oli siinä kaikkea muutakin, mutta se onkin toinen tarina se.
Nyt tuntuu pahalta ajatella, miten vähän olen itseäni rakastanut ja miten paljon tuhoa olen saanut aikaan omassa elämässäni väärien valintojen, väärien ihmisten, ailahtelevan itsetunnon sekä omien rajojen puuttumisen vuoksi... Minulla epäillään epävakaata, olen aina ollut ns. koukussa narsisteihin/toksisiin ihmisiin ja vauhtiin sekä vaarallisiin tilanteisiin... Olen luonteeltani miellyttäjätyyppi ja empatiaani & kiltteyttäni on käytetty häikäilemättä hyväksi - ja olen antanut sen tapahtua. On ihme että olen edes elossa ja näinkin hyvässä kunnossa kaikkeen nähden. Onnellisin olen siitä, että positiivinen elämänasenteeni ja voimakas tahto ja usko parempaan kantaa edelleen, vaikka ne kauan kadoksissa olivatkin. Sairaalassa herätessäni olin pettynyt - olin oikeasti vain halunnut kaiken loppuvan.
Siellä viettämäni aikana kuitenkin sisu puski jostain takaraivoon ja päätin, että tää ei voi loppua tähän, mutta entisen elämän ovi on sulkeuduttava täysin. Aloitin tunteideni ja ajatusteni ylös kirjoittamisen (suosittelen), otin yhteyttä niihin pariin hyvään ystävään (joista olen ikuisesti kiitollinen), mutta joihin yhteydenpito oli jäänyt addiktioni vuoksi mutta jotka oikeasti rakastavat minua ja haluavat parastani. Muihin "ystäviin" pistin yhteydenpidon kokonaan poikki - hädän hetkellä ihmiset näyttävät todelliset värinsä ja tajusin että jos aion tehdä elämässäni 360, suurin osa näistä ihmisistä ei voi enää tulla - eikä ansaitse tulla uuteen kappaleeseen elämässäni. :) Et tarvitse heitä mihinkään, ja mielummin yksin kuin paskassa seurassa! Muutin myös kauas.
Kaikella tällä halusin kertoa, että todellakin pystyt siihen! Ollaan VASTA 27. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Ajattele menneisyyttäsi elämäsi ensimmäisen kappaleena, joka on valmistanut sinua loppuelämääsi. Intuitiosi kertoo jo, mitä sinun tulee tehdä. Et tule katumaan muutosta! Ja lemmikin hankintaa suosittelen vahvasti, on niin kiva tuntea olonsa tärkeäksi toisen olennon rakkauden kautta. Aloita joku vanha harrastus, jätä päihteet ja aloita matka itsetutkisteluun. Tee muutos nyt, mieti miten hyvin voit voida jo parin kuukauden päästä! Työtä se vaatii mutta pystyt siihen, selvästi haluat muutosta jo, työ on siis jo puoliksi tehty. Älä mieti jo "tuhlattua" aikaa, mieti kuinka monesta asiasta olet selvinnyt! Ei virheissä tai huonoissa valinnoissa ole mitään hävettävää, kaikesta voi oppia jotakin. Ansaitset rauhaa ja itsesi näköisen elämän. Tsemppiä. <3
Minä minä minä ja minä.
V"ttu teidän juoppojen ruikutusta.
Kaikki on muiden syytä, minä olen hyvä ihminen, minä ansaitsen kaikkea hyvää, muut kaatavat viinaa kurkustani alas..
Joo ryhdistäydy nyt, hae apua, retkahda uudestaan huomenna, viikon päästä, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä ja valita sitten kuinka muut auttoivat liian vähän.
Kuka s##tana lupasi että elämä on helppoa?
Kyllä täällä muutkin joutuu traumojensa kanssa elämään eikä hoida niitä itsekkäästi viinalla ja tuhoa sillä läheisiään ja muita ympärillään olevia ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä - itsekin samanikäinen ja kaksi kuukautta päihdekuntoutumista & terapiaa takana; huomenna työhaastattelu unelmapaikkaan. :) Kolme kuukautta sitten jouduin psykoosiin, yritin itsemurhaa ja vietin kaksi viikkoa sairaalassa. En nähnyt itsessäni mitään hyvää, häpesin niin paljon sitä, miten alas olin vajonnut. Olin parin viime vuoden aikana saanut itseni todella pahaan päihdekoukkuun, ja suhde narsistiin oli nakertanut itsetuntoni ja todellisuudentajuni täysin. Lähelläni oli pelkästään vääriä ihmisiä, jotka eivät todellakaan ajatelleet parastani tai oikeasti halunneet minulle hyvää - mätiä, sieluttomia, toksisia "ystäviä" jotka esittivät kaveria mutta jotka salaa naureskelivat selkäni takana, juoruilivat valinnoistani, levittivät valheita ja haukkuivat ties millä nimillä... No oli siinä kaikkea muutakin, mutta se onkin toinen tarina se.
Nyt tuntuu pahalta ajatella, miten vähän olen itseäni rakastanut ja miten paljon tuhoa olen saanut aikaan omassa elämässäni väärien valintojen, väärien ihmisten, ailahtelevan itsetunnon sekä omien rajojen puuttumisen vuoksi... Minulla epäillään epävakaata, olen aina ollut ns. koukussa narsisteihin/toksisiin ihmisiin ja vauhtiin sekä vaarallisiin tilanteisiin... Olen luonteeltani miellyttäjätyyppi ja empatiaani & kiltteyttäni on käytetty häikäilemättä hyväksi - ja olen antanut sen tapahtua. On ihme että olen edes elossa ja näinkin hyvässä kunnossa kaikkeen nähden. Onnellisin olen siitä, että positiivinen elämänasenteeni ja voimakas tahto ja usko parempaan kantaa edelleen, vaikka ne kauan kadoksissa olivatkin. Sairaalassa herätessäni olin pettynyt - olin oikeasti vain halunnut kaiken loppuvan.
Siellä viettämäni aikana kuitenkin sisu puski jostain takaraivoon ja päätin, että tää ei voi loppua tähän, mutta entisen elämän ovi on sulkeuduttava täysin. Aloitin tunteideni ja ajatusteni ylös kirjoittamisen (suosittelen), otin yhteyttä niihin pariin hyvään ystävään (joista olen ikuisesti kiitollinen), mutta joihin yhteydenpito oli jäänyt addiktioni vuoksi mutta jotka oikeasti rakastavat minua ja haluavat parastani. Muihin "ystäviin" pistin yhteydenpidon kokonaan poikki - hädän hetkellä ihmiset näyttävät todelliset värinsä ja tajusin että jos aion tehdä elämässäni 360, suurin osa näistä ihmisistä ei voi enää tulla - eikä ansaitse tulla uuteen kappaleeseen elämässäni. :) Et tarvitse heitä mihinkään, ja mielummin yksin kuin paskassa seurassa! Muutin myös kauas.
Kaikella tällä halusin kertoa, että todellakin pystyt siihen! Ollaan VASTA 27. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Ajattele menneisyyttäsi elämäsi ensimmäisen kappaleena, joka on valmistanut sinua loppuelämääsi. Intuitiosi kertoo jo, mitä sinun tulee tehdä. Et tule katumaan muutosta! Ja lemmikin hankintaa suosittelen vahvasti, on niin kiva tuntea olonsa tärkeäksi toisen olennon rakkauden kautta. Aloita joku vanha harrastus, jätä päihteet ja aloita matka itsetutkisteluun. Tee muutos nyt, mieti miten hyvin voit voida jo parin kuukauden päästä! Työtä se vaatii mutta pystyt siihen, selvästi haluat muutosta jo, työ on siis jo puoliksi tehty. Älä mieti jo "tuhlattua" aikaa, mieti kuinka monesta asiasta olet selvinnyt! Ei virheissä tai huonoissa valinnoissa ole mitään hävettävää, kaikesta voi oppia jotakin. Ansaitset rauhaa ja itsesi näköisen elämän. Tsemppiä. <3
Vau!
Ensinnäkin onnea työhaastatteluun! Toivon todella, et saat paikan.
Olet käynyt myös uskomattoman tien tähän hetkiseen elämääsi ja minun piti ihan ihmetellä, kun luin tuota kertomaasi, meinaan olemme oikeasti todella samanlaisessa tilanteessa.
Ainoa ero on se, että en päässyt sairaalaan itse kun yritin itsemurhaa viime keväänä. Olen vain yrittänyt sinnitellä. On hyvä, että sinä olet saanut apua.
Muutenkin mitä kirjoitat elämäsi tilanteesta, päihteistä, toksisista ihmisistä, narsistista (itsekin olin väkivaltaisen narsistin ohjailemana) ja nämä saivat minun pääni solmut aivan sekaisin. Menin aivan totaalisen pihalle ja kauas omasta itsestäni näiden lähivuosien aikana. Olen myös empaattinen ja miellyttäjä tyyppi. Paljon samaa meidän tarinassa.
Jospa me vaikka joskus sattumalta tapasimme :)
Kuitenkin olet ihan asian ytimessä ja hienoa, että tulit ketjuun kertomaan kaikesta ja minuakin tsemppaamaan. Intuitio todella kertoo, että nyt on muutokset hyvin ajankohtaisia eikä loppu ole lähellä vaan elämä toivottavasti vasta alussa.
Paljon hyvää sinulle tai meille. Tämä oli kyllä tähän väliin sydäntä lämmittävä viesti, kiitos
Jospa kuulisin sinusta vielä. Tule ketjuun ilmoittelenaan itsestäsi välillä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaako muuten joku suositella dokumentteja tms tosielämän tarinoita, kun ihmiset ovat selviytyneet vaikeista tilanteista? Tietysti tässä itsekin yritän etsiä etenkin päihdetaustasta selvinneiden videoita mutta jos tulee mieleen, niin laittakaa kommenttia :) AP
Tässä aloin katselemaan YouTubesta dokumenttisarjaa Pullopostia lapsuudesta.
Vaikuttaa hyvältä vaikka onkin aika vanha suomalainen dokkari. Kyllä on meitä paljon lasisen lapsuuden eläneitä tässä maassa ja seuraukset varmasti olleet sen mukaisia.
Saa vertaistukea tällaistenkin tarinoiden kautta. Onneksi nykyään puhutaan niin avoimesti kaikesta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä aloitus, mutta vinkki: Vaihda nimesi ja sukupuolesi ja aloita kaikki alusta vaikka pikkutyttönä.
Hoitoon ensin juomisen takia, ei mikään tule muuttumaan jos et raitistu ensin.
1. Koita päästä päihdekuntoutukseen
2. Mene sinne päihdekuntoutukseen kun todennäköisesti pääset ja pysy siellä vaikka miltä tuntuisi.
Siitä se lähtee. Pelkkä muutto ja vauvapalstalle kirjoittelu ei tule auttamaan.
Tässä olen katsellut videoita ja sitten löysinkin henkilön nimeltä Christer Schoultz, joka on raitistunut alkoholisti. Hänen haastattelujaan oli mielenkiintoista ja inspiroivaa katsella.
Sitten päätin tutustua paremmin Minnesota-hoitoon ja tuli tunne, että haluaisin käydä hoidon läpi.
Onhan se kallis mutta yritän kysellä, jos saisin kunnalta maksusitoumuksen tai jos pystyisi sen osamaksulla maksamaan.
Menisin sinne heti jos mahdollista. Yritän hoitaa asiaa huomenna ja kysellä, että onko itsellä mitään saumoja moiseen. AP
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä ja minä.
V"ttu teidän juoppojen ruikutusta.
Kaikki on muiden syytä, minä olen hyvä ihminen, minä ansaitsen kaikkea hyvää, muut kaatavat viinaa kurkustani alas..
Joo ryhdistäydy nyt, hae apua, retkahda uudestaan huomenna, viikon päästä, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä ja valita sitten kuinka muut auttoivat liian vähän.
Kuka s##tana lupasi että elämä on helppoa?
Kyllä täällä muutkin joutuu traumojensa kanssa elämään eikä hoida niitä itsekkäästi viinalla ja tuhoa sillä läheisiään ja muita ympärillään olevia ihmisiä
Jännä että näinkin pahoinvoivalla viestillä on 3 yläpeukkua. Sääliksi käy teitä
Alue: Aihe vapaa
Toivottavasti löydät itsellesi parempaa seuraa jostain. Yksin älä yritä liikaa, vaan mieti mitkä on realistisia välitavotteita ja millä aikataululla. Ehkä löytöeläinkodilla vapaaehtoisena löytäisit työn lisäksi mielekkyyttä elämääsi, kun kerran lemmikistäkin haaveilet? Voisit löytää sitä kautta myös toisenlaista seuraa, ihmisiä siis elämääsi.
Rakas kouluajoilta asti ollut ystäväni oli suunnilleen tuossa iässä, mitä itse olet samassa tilanteessa kuin sinä. Sai muutettua suunnan ja nykyään hänellä on hyvä elämä, myös se lemmikki. Yksin hän ei sitä kuitenkaan tehnyt, vaan etsi sitä parempaa seuraa ja oli katkaisuhoidossa aikansa.
Sinullakin on yhtälainen mahdollisuus, olet varmasti yhtä ihana ihminen kuin ystäväni on, virtuaalihalaus täältä jostain sinulle, sinäkin ansaitset hyvää elämääsi.