Erosta aikaa puoli vuotta, olen edelleen lamaantunut

Tämä eron jälkeinen aika on mennyt kuin usvassa. Elämänilo jotenkin kokonaan mennyt, toki hetkellisiä ilonpilkahduksia ehkä on tai ainakin neutraaleja hetkiä, jolloin entinen kumppani ei ole mielessä. Mies petti ja siksi erosimme. Hänellä oli ollut toinen nainen jo jonkin aikaa, mutta olin tietämätön tuosta. Tyhmänä oikeasti kuvittelin, että meillä on asiat hyvin. Jollain asteella olen pettynyt itseenikin, kun en tuota asiaa huomannut. Meillä oli yhteisiä tekemisiä ja suunnitelmia, eikä eripuraakaam oikeastaan ollut.

Olen yrittänyt päästä erosta yli monilla keinoilla. Olen antanut entiselle kumppanilleni asiat anteeksi. En tunne kaunaa tai katkeruutta häntä kohtaan, ikävää ja kaipausta kylläkin. Ei olla oltu tekemisissä eron jälkeen ollenkaan sillä puhuttiin kaikki asiat halki silloin. Olen käynyt treffeillä ja tapaillut uusia miehiä, mutta tässä tyhjyyden tunnetilassa en koe mitään mielenkiintoa uusiin miehiin. Kaikki on jotenkin tahmeaa suossa rämpimistä. Liikuntaa harrastan, mutta mielestäni sekään ei ole liiemmin oloani helpottanut.

Miten ikävä eksää kohtaan loppuu? Yhteen emme tule enää palaamaan, mutta iltaisin asia käy mielessä melko usein. Käsittääkseni eksäni on löytänyt jo uuden kumppaninkin, mutta itse vain möyhötän tätä erosurua ees-taas.