Vanheneminen on kyllä jännää...
55-vuotiaaksi asti olin vielä tyytyväinen olooni ja ulkonäkööni. Tottakai ikä näkyi kropassa ja naamassa. 3 vuodessa tilanne on todellakin räjähtänyt, en ole ylipainoinen mutta hieman plösähtänyt, olen väsynyt, valju, tuntuu etten juuri peiliin halua katsoa. Mikään ei oikein innosta, en haluaisi tavata ketään.
Kun tulis edes kesä, se antaa niin paljon virtaa.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Se mitä kutsutaan vanhenemiseksi alkaa jo noin 35-vuotiaana. Silloin sitä ei vain vielä huomaa ulospäin koska on edelleen vetreä, eikä sisälläpäin koska on kiireinen.
Tosiasiassa lähimuisti, työmuisti ja muu esim. oppimiseen vaikuttavat tekijät heikkenevät. Alkaa tulla myös ensioireita ihon veltostumisesta, tosin se ei vielä näy niin selkeästi kuin vanhemmilla ihmisillä. Mutta selkeä alamäki alkaa tuossa vaiheessa. Kukkeus on kukkinut niin miehillä kuin naisillakin.
Höpön löpön. Miehet ainakin on ihan priimaa viiteen kymppiin asti, olettaen toki, ettei anna itsensä lihoa, se tekee äklön niin nuoresta kuin vanhasta.
Itse olen nyt 55v ja naamasta sen kyllä näkee, muttei muuten sen kummemmin. Ei ole mitään kremppoja eikä kolotuksia eikä jäykistymistä (paitsi peeniksen), ei yhtään mitään. Varmaan tulee joskus, mutta se on sen ajan murhe.
M55
Minä olen tyytyväinen ja onnellinen niin kauan kuin ei ole kipuja. Rypyistä ja muusta rupsahduksesta viis.