Sain töitä siivoajana, sukulaiset pilkkaavat.
Itse ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi työttömiä. Tiedän ettei pitäisi pahoittaa mieltään, mutta kyllä silti tuli paska olo kun päin naamaa nauretaan.
Kommentit (60)
Mahtavaa että sinulla on työ ja vieläpä tärkeä sellainen. Itse olisin hygieniafriikkinä aivan paniikissa meillä töissä ilman ihania siivoojiamme! Älä välitä haukkujista (se kertoo heillä itsellään olevan epävarmuuksia), sitäpaitsi luulen että esim Auri Kanasen siivousideoiden avulla siivoojan ammattia on alettu arvostaa eri tavalla. Oot super :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen susta ylpeä.
Kiitos. Tuli melkein kyyneleet silmiin tästä. Itsekin olen iloinen, että sain töitä enkä joudu enää kärvistelemään Kelan tuilla.
Jep, ja vaikka se ei valitettavasti paljon palkassa näy, sun työsi on tärkeää, ei turhaa askartelua. Ilman siivoojia monen muun duunit jäisi tekemättä hyvin nopeasti.
Siivoustöihin ei kenestä tahansa ole. Se vaatii sitkeyttä ja hyvää kuntoa. Onnea työpaikan saannista!
Niin tuttua, vaikka en siivoja olekaan. Olen ollut vastaavan pilkan kohteena itsekin. Ihmettelen tuollaista käytöstä. Kateutta?
Siivoojat on ihan best. Tässä maassa ei valitettavasti vielä arvosteta rehellisen ja hyödyllisen työn tekijöitä, vaan jotain pilipali"asiantuntijoita" istumassa päivät pitkät palaverista toiseen ja tietämättä oikein itsekään mitä tekevät.
Täällä toinen siivooja. Kukaan ei ole onneksi ainakaan päin naamaa halveksinut tai naureskellut työlleni, mutta välillä olen itse tuntenut alemmuuden tunnetta, kun kaikilla kavereilla ja tutuilla on jokin siisti toimistotyö. Tämän ketjun kauniit sanat piristivät ja kannustivat, kiitos niistä.
Romantisoin työtäni niin, että kuvittelen olevani Abban Money Money Money -musiikkivideossa ja hyräilen mielessäni että I work all night I work all day to pay the bills I have to pay... :D
Kuten täällä jo aiemminkin on kommentoitu, niin siivoojan työ on arvokasta ja tärkeää. Ilman teitä me todellakin jouduttaisiin asioimaan pskaisissa tiloissa. Se on fyysisesti raskasta työtä ja todella aliarvostettu ammatti. Moni "hienompaa" työtä tekevä taitaa unohtaa, että ilman siivoojia hekin työskentelisivät likaisissa tiloissa ja työpaikan vessatkin olisivat pskassa ja ei ehkä olisi edes paperia jolla pyyhkiä. Ole siis ylpeä itsestäsi ja yritä olla välittämättä ikävistä kommenteista vaikka se vaikeaa onkin.
Olen ollut siivoojana. Oikeastaan ihan kivaa työtä, mutta aliarvostettua. Mieluummin siivoon kuin istun jossain kaupan kassalla, siitäkin on kokemusta. Osta palkkapäivänä jotain hienoo ja me leuhkii niille työttömille sukulaisille.
Läheisiltä sen totuuden kuulee. Täällä varmaan ne samat ihmiset tsemppaa tuntemattomia siivoojia, mutta jos joku omassa lähipiirissä on siivooja niin eipä sitä enää silloin kehuta. Eli kaikki hyvin kun se on joku tuntematon hissukka liisa joka siivoaa, mutta jos se on joku omasta piiristä niin pitäisi ehdottomasti hakeutua parempaan. Ja kyllähän sen toki ymmärtää, että ei sitä esim. kukaan vanhempi halua omasta lapsestaan siivoojaa. Enkä itse vähättele siivousta, mutta totuus on että onhan se niitä pohjimmaisia ammatteja ja mikä minua ärsyttää on tämä muka suvaitsevaisuus siivoojia kohtaan, kun kukaan ei omassa lähipiirissään siivoojia sitten oikeasti arvostakaan!
Jos minun sukulaiset halveksivat minua ja työtäni niin katkaisen välit heihin ainiaaksi.
Sano niille että sinulle maksetaan siivoamisesta jota hekin joskus tekevät mutta eivät saa siitä mitään.
Jos kaikki siivousalan työntekijät menisi lakkoon. Olisi kuukaudessa koko Suomi ihan kusessa. Ja kirjaimellisesti.
En ymmärrä, miksi sukulaisille pitää tiedottaa ihan kaikesta.
Minun sukulaisillani meni pari vuotta, ennen kuin hoksasivat että olin vaihtanut sukunimeä, miehen suvulla vielä kauemmin.
Muut kuin mieheni, lapseni, äitini ja siskoni eivät tiedä, mitä teen nykyään työkseni. Ei ole kukaan kysynyt, enkä ole nähnyt aiheelliseksi tiedottaa.
Vierailija kirjoitti:
Sano niille että sinulle maksetaan siivoamisesta jota hekin joskus tekevät mutta eivät saa siitä mitään.
Jos kaikki siivousalan työntekijät menisi lakkoon. Olisi kuukaudessa koko Suomi ihan kusessa. Ja kirjaimellisesti.
Eiväthän he mene, koska eivät ole järjestäytyneet kovinkaan laajasti.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Hei mäkin olen ollut siivoojana. Olin ylpeä että tein sitä työtä. Nyt olen ihan muissa hommissa keskijohdossa yhdessä Suomen suurimmista yrityksistä. Aamuisin töihin mennessä siivooja on yleensä poistumassa. Aina sanomme huomenet ja kiitän kun paikat on siistinä. Teet yhtä yhteiskuntamme tärkeintä hommaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Läheisiltä sen totuuden kuulee. Täällä varmaan ne samat ihmiset tsemppaa tuntemattomia siivoojia, mutta jos joku omassa lähipiirissä on siivooja niin eipä sitä enää silloin kehuta. Eli kaikki hyvin kun se on joku tuntematon hissukka liisa joka siivoaa, mutta jos se on joku omasta piiristä niin pitäisi ehdottomasti hakeutua parempaan. Ja kyllähän sen toki ymmärtää, että ei sitä esim. kukaan vanhempi halua omasta lapsestaan siivoojaa. Enkä itse vähättele siivousta, mutta totuus on että onhan se niitä pohjimmaisia ammatteja ja mikä minua ärsyttää on tämä muka suvaitsevaisuus siivoojia kohtaan, kun kukaan ei omassa lähipiirissään siivoojia sitten oikeasti arvostakaan!
Minä ainakin arvostan. Ystäväni polki helteessä, sateessa, tuulessa ja pakkasessa kymmeniä kilometrejä kuudeksi tehtaalle ja koko päivän siivosi siellä. En kerro mitä tehtaalla valmistettiin, mutta isolla petkeleellä kuivunutta tuotetta raapi lattioista. Pesi ja puunasi. Ikääkin jo oli aika reilusti. Meni tuonne heti kun jäi työttömäksi edellisestä paikasta täysin ilman omaa syytä. Vuosia oli, kunnes eläköityi. Täysi kunnioitus!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi sukulaisille pitää tiedottaa ihan kaikesta.
Minun sukulaisillani meni pari vuotta, ennen kuin hoksasivat että olin vaihtanut sukunimeä, miehen suvulla vielä kauemmin.
Muut kuin mieheni, lapseni, äitini ja siskoni eivät tiedä, mitä teen nykyään työkseni. Ei ole kukaan kysynyt, enkä ole nähnyt aiheelliseksi tiedottaa.
No jospa ne sukulaiset ei asu tyyliin 500 kilsan päässä.
Joku eno, täti, siskon tytär tai serkku voi olla läheisissä väleissä ja kysellessä kuulumisia on täysin luonnollista kertoa tuollainen asia, varsinkin jos pyydetään mökille, yöpymispaikkaa tai jotain palvelusta, lasta hoitoon jne.
Mitä pitäisi, olla vaiti ja keksiä tekosyitä? Kun tuollaista kokee, niin välit poikki vaan!
Siivoojan työ on yhteiskunnassa välttämätön työ. Ja siihen, että siivoustyön tekee _hyvin_, ja sillä tavalla, että pelkän puhtaalta näyttämisen sijaan pinnat ovat oikeasti hygieenisesti eikä vain pöpöjä levittäen siivottuja, vaaditaan huolellisuutta, ahkeruutta ja ymmärrystä siitä miten taudinaiheuttajat leviävät. Ihan liian paljon on sitä kuvitelmaa, että siivoustyösssä riittää kun imuri ja rätti pysyvät kädessä. Siivoaminen voi myös olla fyysisesti hyvinkin rankkaa.
Olen itsekin menossa uuteen työpaikkaan juuri siivoojaksi.
Teet ap tärkeää työtä. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi!
Olen kiitollinen kaikille siivoojille, jotka huolehtivat ja varmistavat että tilat ovat siistejä ja viihtyisiä. Etenkin koronan aikaan siivoojien työpanos on ollut äärettömän tärkeä ja arvostettava. Ilman siivoojia kahlaisimme roskissa ja liassa.