Kysyttävää konservatiivinaiselta?
Kommentit (105)
"Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella."
Palaan pointtiini: et ole kovin taitava argumentoija. Nuo em. asiat eivät liity konservatiivisuuteen. Itse olen ääriliberaali, ja ajattelen näissä asioissa kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
"Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella."
Palaan pointtiini: et ole kovin taitava argumentoija. Nuo em. asiat eivät liity konservatiivisuuteen. Itse olen ääriliberaali, ja ajattelen näissä asioissa kuten sinä.
Minulle ne edustavat konservatiivisuutta. Harvemmin ajatellaan, että liberaalit olisivat näistä asioista samaa mieltä, mutta hyvä, että löytyy sellaisia, jotka ajattelevat myös näin.
Jos keskustelutaitoni eivät tyydytä korkeaa standardiasi, niin voit toki poistua keskustelusta. En ole täällä mitään argumentointia tekemässä, vaan vastailemassa kysymyksiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hyväksy muutosta?
Mistä muutoksesta puhut?
ap
Miksi te konservatiiviset ette länkytä siitä, kun mässäily on Raamatun mukaan syntiä ja niin moni kehopositiivinen lylleröpyllerö tuohon syntiin sortuu ja moni mies myös.
Ylensyöminen on synti, jonka monet kristityt jättävät huomioimatta. Leimaamme tupakoinnin ja juomisen empimättä synneiksi, mutta jostakin syystä ylensyöminen hyväksytään tai sitä ainakin siedetään. Monet tupakointiin ja juomiseen liittyvät perusteet, kuten terveydelliset seikat ja riippuvuus, soveltuvat sellaisinaan myös ylensyömiseen. Monet uskovat eivät missään tapauksessa harkitsisi viinilasillisen nauttimista tai sikarin polttamista, mutta heille ei aiheudu mielipahaa liiallisesta syömisestä illallispöydässä. Näin ei pitäisi oleman!
Sananlaskut 23:20-21 varoittaa meitä, "Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä." Sananl. 28:7 opettaa, "Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee. Sananl. 23:2 kuuluu, "Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa."
Ruokahalua käytetään näissä vertauksena kyvystämme kontrolloida itseämme. Jos emme pysty hallitsemaan ruokahaluamme, emme myöskään pysty hallitsemaan muita halujamme, kuten esim. mieltämme (himoja, kateutta, vihaa), emmekä pysty hillitsemään kieltämme juoruilusta tai toran lietsomisesta. Meidän ei pidä sallia ruokahalumme kontrolloivan meitä, sen sijaan meidän on hallittava ruokahaluamme. (Lue myös 5. Moos. 21:20, Sananl. 23:2, 2. Piet. 1:5-7, 2. Tim. 3:1-9, ja 2. Kor. 10:5.) Kyky sanoa "ei" mille tahansa liialliselle - itse kuri - on yksi uskoville annetuista Hengen hedelmistä (Gal. 5:22).
Jumala on siunannut meidät monilla maapallon tuottamilla ruoka-aineilla, jotka ovat herkullisia, ravitsevia ja nautinnollisia. Meidän pitäisi kunnioittaa Jumalan luomistyötä nauttimalla näitä kohtuullisissa määrin. Jumala kehottaa meitä hallitsemaan ruokahalumme, sen sijaan että se kontrolloi meitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aidosti mielenkiintoista kuulla konservatiivisten naisten kerrontaa. Miten teistä tuli konservatiiveja, milloin huomasitte sen? Miten koette, että nyky-yhteiskunta suhtautuu teihin ja arvoihinne? Oletteko konservatiivisia ns. kautta linjan, vaiko vain jossain kysymyksissä?
Toivottavasti ketjun ah niin nerokkaat ja omaperäiset välihuutelijat lopettaisivat. Tässä olisi ihan oikeasti mielenkiintoinen keskustelunaihe käsillä.
T. Arvoliberaali mutta suvaitsevainen mies.
Olin nuorena jossain määrin liberaali, mutta työelämään siirryttäessä aloin kallistua enemmän konservatiiseen suuntaan. Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella. Nyt viime vuosina en ole kokenut yhteiskunnan kehitystä hyväksi, esim. mainittu tasa-arvoinen avioliittolaki oli mielestäni turha. Parisuhteen rekisteröinti olisi riittänyt ja edelleenhän pappi voi kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria.
En pidä itseäni äärikonservatiivina, en esim. ole mitenkään erityisen uskonnollinen.
ap
Kiitos vastauksestasi. Tämän perusteella minusta vaikuttaa, että sinulla ei ole syvää aatteellista vakaumusta konservatiivisten arvojen suhteen, vaan olet enemmänkin järjestelmän puitteissa tapahtuvan julkisten resurssien hyväksikäytön kriitikko.
Mitä ajattelet esimerkiksi kotimaasta ja maanpuolustuksesta? Miehen ja naisen rooleista yhteiskunnassa?
Ja edelleen, minä en halua kiusata vaan olen ihan aidosti kiinnostunut. En tunne konservatiiveiksi julistautuvia naisia, miehiä kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aidosti mielenkiintoista kuulla konservatiivisten naisten kerrontaa. Miten teistä tuli konservatiiveja, milloin huomasitte sen? Miten koette, että nyky-yhteiskunta suhtautuu teihin ja arvoihinne? Oletteko konservatiivisia ns. kautta linjan, vaiko vain jossain kysymyksissä?
Toivottavasti ketjun ah niin nerokkaat ja omaperäiset välihuutelijat lopettaisivat. Tässä olisi ihan oikeasti mielenkiintoinen keskustelunaihe käsillä.
T. Arvoliberaali mutta suvaitsevainen mies.
Olin nuorena jossain määrin liberaali, mutta työelämään siirryttäessä aloin kallistua enemmän konservatiiseen suuntaan. Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella. Nyt viime vuosina en ole kokenut yhteiskunnan kehitystä hyväksi, esim. mainittu tasa-arvoinen avioliittolaki oli mielestäni turha. Parisuhteen rekisteröinti olisi riittänyt ja edelleenhän pappi voi kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria.
En pidä itseäni äärikonservatiivina, en esim. ole mitenkään erityisen uskonnollinen.
ap
Kiitos vastauksestasi. Tämän perusteella minusta vaikuttaa, että sinulla ei ole syvää aatteellista vakaumusta konservatiivisten arvojen suhteen, vaan olet enemmänkin järjestelmän puitteissa tapahtuvan julkisten resurssien hyväksikäytön kriitikko.
Mitä ajattelet esimerkiksi kotimaasta ja maanpuolustuksesta? Miehen ja naisen rooleista yhteiskunnassa?
Ja edelleen, minä en halua kiusata vaan olen ihan aidosti kiinnostunut. En tunne konservatiiveiksi julistautuvia naisia, miehiä kylläkin.
Sinähän ei voi päättää muiden puolesta, onko konservatiivi vai ei. Minulle tulee jonkinasteisena yllätyksenä, että ketju onkin yhtäkkiä täynnä liberaaleja, jotka eivät hyväksy julkisilla varoilla elämistä. Yleensä teistä saa ihan toisenlaisen käsityksen.
Maanpuolustus on tärkeää itsenäiselle valtiolle ja asevelvollisuudesta ei pidä luopua. Suomalaisessa yhteiskunnassa naisen ja miesten roolit ovat mielestäni hyvin perinteiset, kuten tasa-arvoisissa maissa yleensä tuppaa olemaan.
ap
Elätkö ennakoitavaa elämää turvallisuushakuisesti? Käytkö ulkomaanmatkoilla aina samoissa, tutuissa kohteissa? Pukeudutko hillittyihin väreihin? Oletko ollut samalla työnantajalla jo vuosia? Kadehditko itseäsi rohkeampia ja räväkämpiä tyyppejä?
Miksi te konservatiiviset ette länkytä siitä, kun mässäily on Raamatun mukaan syntiä ja niin moni kehopositiivinen lylleröpyllerö tuohon syntiin sortuu ja moni mies myös.
Ylensyöminen on synti, jonka monet kristityt jättävät huomioimatta. Leimaamme tupakoinnin ja juomisen empimättä synneiksi, mutta jostakin syystä ylensyöminen hyväksytään tai sitä ainakin siedetään. Monet tupakointiin ja juomiseen liittyvät perusteet, kuten terveydelliset seikat ja riippuvuus, soveltuvat sellaisinaan myös ylensyömiseen. Monet uskovat eivät missään tapauksessa harkitsisi viinilasillisen nauttimista tai sikarin polttamista, mutta heille ei aiheudu mielipahaa liiallisesta syömisestä illallispöydässä. Näin ei pitäisi oleman!
Sananlaskut 23:20-21 varoittaa meitä, "Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä." Sananl. 28:7 opettaa, "Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee. Sananl. 23:2 kuuluu, "Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa."
Ruokahalua käytetään näissä vertauksena kyvystämme kontrolloida itseämme. Jos emme pysty hallitsemaan ruokahaluamme, emme myöskään pysty hallitsemaan muita halujamme, kuten esim. mieltämme (himoja, kateutta, vihaa), emmekä pysty hillitsemään kieltämme juoruilusta tai toran lietsomisesta. Meidän ei pidä sallia ruokahalumme kontrolloivan meitä, sen sijaan meidän on hallittava ruokahaluamme. (Lue myös 5. Moos. 21:20, Sananl. 23:2, 2. Piet. 1:5-7, 2. Tim. 3:1-9, ja 2. Kor. 10:5.) Kyky sanoa "ei" mille tahansa liialliselle - itse kuri - on yksi uskoville annetuista Hengen hedelmistä (Gal. 5:22).
Jumala on siunannut meidät monilla maapallon tuottamilla ruoka-aineilla, jotka ovat herkullisia, ravitsevia ja nautinnollisia. Meidän pitäisi kunnioittaa Jumalan luomistyötä nauttimalla näitä kohtuullisissa määrin. Jumala kehottaa meitä hallitsemaan ruokahalumme, sen sijaan että se kontrolloi meitä.
Ukrainan $otakin liittyy wokeen. Wokemiehet ovat heikkoja ja heitä on jo aika paljon tarjoutui sauma aggressorille hyökätä käs1 lauk _kumi€h1ä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä konsertaviivisuus sinun kohdallasi tarkoittaa?
Perinteisiä arvoja, näin lyhyesti sanottuna.
ap
Mitä ovat perinteiset arvot?
Minulle ne tarkoittavat sitä, että perhe, aviomies ja lapset ovat kaikkein tärkein asia.
ap
Miksi sitten Halla-ahoalle ei aviovaimo ja lapset eivät ole tärkein asia.. 🙄
Oikee ääliö taas paikalla.
Ylensyönti on kieltämättä epänormaalia mutta ei lähellekään niin perinpohjin vinksahtanutta kuin sukupuolisuhteet samaa sukupuolta olevien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te konservatiiviset ette länkytä siitä, kun mässäily on Raamatun mukaan syntiä ja niin moni kehopositiivinen lylleröpyllerö tuohon syntiin sortuu ja moni mies myös.
Ylensyöminen on synti, jonka monet kristityt jättävät huomioimatta. Leimaamme tupakoinnin ja juomisen empimättä synneiksi, mutta jostakin syystä ylensyöminen hyväksytään tai sitä ainakin siedetään. Monet tupakointiin ja juomiseen liittyvät perusteet, kuten terveydelliset seikat ja riippuvuus, soveltuvat sellaisinaan myös ylensyömiseen. Monet uskovat eivät missään tapauksessa harkitsisi viinilasillisen nauttimista tai sikarin polttamista, mutta heille ei aiheudu mielipahaa liiallisesta syömisestä illallispöydässä. Näin ei pitäisi oleman!
Sananlaskut 23:20-21 varoittaa meitä, "Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä." Sananl. 28:7 opettaa, "Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee. Sananl. 23:2 kuuluu, "Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa."
Ruokahalua käytetään näissä vertauksena kyvystämme kontrolloida itseämme. Jos emme pysty hallitsemaan ruokahaluamme, emme myöskään pysty hallitsemaan muita halujamme, kuten esim. mieltämme (himoja, kateutta, vihaa), emmekä pysty hillitsemään kieltämme juoruilusta tai toran lietsomisesta. Meidän ei pidä sallia ruokahalumme kontrolloivan meitä, sen sijaan meidän on hallittava ruokahaluamme. (Lue myös 5. Moos. 21:20, Sananl. 23:2, 2. Piet. 1:5-7, 2. Tim. 3:1-9, ja 2. Kor. 10:5.) Kyky sanoa "ei" mille tahansa liialliselle - itse kuri - on yksi uskoville annetuista Hengen hedelmistä (Gal. 5:22).
Jumala on siunannut meidät monilla maapallon tuottamilla ruoka-aineilla, jotka ovat herkullisia, ravitsevia ja nautinnollisia. Meidän pitäisi kunnioittaa Jumalan luomistyötä nauttimalla näitä kohtuullisissa määrin. Jumala kehottaa meitä hallitsemaan ruokahalumme, sen sijaan että se kontrolloi meitä.
Ei Päivi Räsäsellä tai Sari Essayahilla ole paino ongelmia, teidan kommarien Kyllöset ja krista kiurut voi länkyttää ihan keskenään kun teitähän se koskee.
Vierailija kirjoitti:
Elätkö ennakoitavaa elämää turvallisuushakuisesti? Käytkö ulkomaanmatkoilla aina samoissa, tutuissa kohteissa? Pukeudutko hillittyihin väreihin? Oletko ollut samalla työnantajalla jo vuosia? Kadehditko itseäsi rohkeampia ja räväkämpiä tyyppejä?
Elämäni on aika ennakoitavaa ja turvallista. En käy samoissa, tutuissa kohteissa aina. Käytän yleensä hillittyjä värejä. Olen ollut pitkään samalla työnantajalla. En kadehdi ketään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aidosti mielenkiintoista kuulla konservatiivisten naisten kerrontaa. Miten teistä tuli konservatiiveja, milloin huomasitte sen? Miten koette, että nyky-yhteiskunta suhtautuu teihin ja arvoihinne? Oletteko konservatiivisia ns. kautta linjan, vaiko vain jossain kysymyksissä?
Toivottavasti ketjun ah niin nerokkaat ja omaperäiset välihuutelijat lopettaisivat. Tässä olisi ihan oikeasti mielenkiintoinen keskustelunaihe käsillä.
T. Arvoliberaali mutta suvaitsevainen mies.
Olin nuorena jossain määrin liberaali, mutta työelämään siirryttäessä aloin kallistua enemmän konservatiiseen suuntaan. Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella. Nyt viime vuosina en ole kokenut yhteiskunnan kehitystä hyväksi, esim. mainittu tasa-arvoinen avioliittolaki oli mielestäni turha. Parisuhteen rekisteröinti olisi riittänyt ja edelleenhän pappi voi kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria.
En pidä itseäni äärikonservatiivina, en esim. ole mitenkään erityisen uskonnollinen.
ap
Kiitos vastauksestasi. Tämän perusteella minusta vaikuttaa, että sinulla ei ole syvää aatteellista vakaumusta konservatiivisten arvojen suhteen, vaan olet enemmänkin järjestelmän puitteissa tapahtuvan julkisten resurssien hyväksikäytön kriitikko.
Mitä ajattelet esimerkiksi kotimaasta ja maanpuolustuksesta? Miehen ja naisen rooleista yhteiskunnassa?
Ja edelleen, minä en halua kiusata vaan olen ihan aidosti kiinnostunut. En tunne konservatiiveiksi julistautuvia naisia, miehiä kylläkin.
Sinähän ei voi päättää muiden puolesta, onko konservatiivi vai ei. Minulle tulee jonkinasteisena yllätyksenä, että ketju onkin yhtäkkiä täynnä liberaaleja, jotka eivät hyväksy julkisilla varoilla elämistä. Yleensä teistä saa ihan toisenlaisen käsityksen.
Maanpuolustus on tärkeää itsenäiselle valtiolle ja asevelvollisuudesta ei pidä luopua. Suomalaisessa yhteiskunnassa naisen ja miesten roolit ovat mielestäni hyvin perinteiset, kuten tasa-arvoisissa maissa yleensä tuppaa olemaan.
ap
Ihan älytöntä yhdistää liberiaalius julkisten varojen väärinkäyttöön. Liberiaali pyrkii ymmärtämään kaikenlaisia olemisen tapoja, muttei liberaalius ole samaa kuin laiskuus ja toisten kustannuksella eläminen. Tuolla argumentoinnillasi liberiaali ei ilmeisesti voi olla tunnollinen ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aidosti mielenkiintoista kuulla konservatiivisten naisten kerrontaa. Miten teistä tuli konservatiiveja, milloin huomasitte sen? Miten koette, että nyky-yhteiskunta suhtautuu teihin ja arvoihinne? Oletteko konservatiivisia ns. kautta linjan, vaiko vain jossain kysymyksissä?
Toivottavasti ketjun ah niin nerokkaat ja omaperäiset välihuutelijat lopettaisivat. Tässä olisi ihan oikeasti mielenkiintoinen keskustelunaihe käsillä.
T. Arvoliberaali mutta suvaitsevainen mies.
Olin nuorena jossain määrin liberaali, mutta työelämään siirryttäessä aloin kallistua enemmän konservatiiseen suuntaan. Työelämässä kohtasin sellaisia asioita, joita minun oli vaikea hyväksyä, esim. työkykyinen ihminen ei tehnyt töitä tai kielitaidoton ihminen ei opiskellut suomen kieltä ja elämä rahoitettiin yhteiskunnan tuella. Nyt viime vuosina en ole kokenut yhteiskunnan kehitystä hyväksi, esim. mainittu tasa-arvoinen avioliittolaki oli mielestäni turha. Parisuhteen rekisteröinti olisi riittänyt ja edelleenhän pappi voi kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria.
En pidä itseäni äärikonservatiivina, en esim. ole mitenkään erityisen uskonnollinen.
ap
Kiitos vastauksestasi. Tämän perusteella minusta vaikuttaa, että sinulla ei ole syvää aatteellista vakaumusta konservatiivisten arvojen suhteen, vaan olet enemmänkin järjestelmän puitteissa tapahtuvan julkisten resurssien hyväksikäytön kriitikko.
Mitä ajattelet esimerkiksi kotimaasta ja maanpuolustuksesta? Miehen ja naisen rooleista yhteiskunnassa?
Ja edelleen, minä en halua kiusata vaan olen ihan aidosti kiinnostunut. En tunne konservatiiveiksi julistautuvia naisia, miehiä kylläkin.
Sinähän ei voi päättää muiden puolesta, onko konservatiivi vai ei. Minulle tulee jonkinasteisena yllätyksenä, että ketju onkin yhtäkkiä täynnä liberaaleja, jotka eivät hyväksy julkisilla varoilla elämistä. Yleensä teistä saa ihan toisenlaisen käsityksen.
Maanpuolustus on tärkeää itsenäiselle valtiolle ja asevelvollisuudesta ei pidä luopua. Suomalaisessa yhteiskunnassa naisen ja miesten roolit ovat mielestäni hyvin perinteiset, kuten tasa-arvoisissa maissa yleensä tuppaa olemaan.
ap
Liberaali ei ole automaattisesti synonyymi talousvasemmistolaiselle, eikä konservatiivi automaattisesti talousoikeistolaiselle. Vaikka nykyään näin halutaankin yksinkertaistaa.
Miten suhtaudut konservatiivina mielenosoituksiin? Entä vanhempien ihmisten kunnioittamiseen? Ovatko Suomen järjestelmän rikoksista jakamat tuomiot mielestäsi kohdallaan, vaiko liian suuria/pieniä?
Moni liberaali kadehtii konservatiiveja, jotka säästyvät terveiden arvojensa avulla monilta vaikeuksilta. Esimerkkeina pettämiset , avioerot jne...konservatiivi myös arvostaa työtä ja hoitaa työnsä hyvin. Moni liberaali päätyy myymään itseään tai vähintäänkin only fansiin.
Mukava havaita että liberaalit thaluavat oppia itseään fiksummalta konservatiivilta ja kyselevät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te konservatiiviset ette länkytä siitä, kun mässäily on Raamatun mukaan syntiä ja niin moni kehopositiivinen lylleröpyllerö tuohon syntiin sortuu ja moni mies myös.
Ylensyöminen on synti, jonka monet kristityt jättävät huomioimatta. Leimaamme tupakoinnin ja juomisen empimättä synneiksi, mutta jostakin syystä ylensyöminen hyväksytään tai sitä ainakin siedetään. Monet tupakointiin ja juomiseen liittyvät perusteet, kuten terveydelliset seikat ja riippuvuus, soveltuvat sellaisinaan myös ylensyömiseen. Monet uskovat eivät missään tapauksessa harkitsisi viinilasillisen nauttimista tai sikarin polttamista, mutta heille ei aiheudu mielipahaa liiallisesta syömisestä illallispöydässä. Näin ei pitäisi oleman!
Sananlaskut 23:20-21 varoittaa meitä, "Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä." Sananl. 28:7 opettaa, "Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee. Sananl. 23:2 kuuluu, "Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa."
Ruokahalua käytetään näissä vertauksena kyvystämme kontrolloida itseämme. Jos emme pysty hallitsemaan ruokahaluamme, emme myöskään pysty hallitsemaan muita halujamme, kuten esim. mieltämme (himoja, kateutta, vihaa), emmekä pysty hillitsemään kieltämme juoruilusta tai toran lietsomisesta. Meidän ei pidä sallia ruokahalumme kontrolloivan meitä, sen sijaan meidän on hallittava ruokahaluamme. (Lue myös 5. Moos. 21:20, Sananl. 23:2, 2. Piet. 1:5-7, 2. Tim. 3:1-9, ja 2. Kor. 10:5.) Kyky sanoa "ei" mille tahansa liialliselle - itse kuri - on yksi uskoville annetuista Hengen hedelmistä (Gal. 5:22).
Jumala on siunannut meidät monilla maapallon tuottamilla ruoka-aineilla, jotka ovat herkullisia, ravitsevia ja nautinnollisia. Meidän pitäisi kunnioittaa Jumalan luomistyötä nauttimalla näitä kohtuullisissa määrin. Jumala kehottaa meitä hallitsemaan ruokahalumme, sen sijaan että se kontrolloi meitä.
Ei Päivi Räsäsellä tai Sari Essayahilla ole paino ongelmia, teidan kommarien Kyllöset ja krista kiurut voi länkyttää ihan keskenään kun teitähän se koskee.
Mutta Suomen kansa on vakavasti läskistynyttä ja nyt tarvittaisiin uskovaisia saarnaamaan niille siitä miten syntistä ja vaarallista on sortua mässäilyn viettelyksiin.
Jokainen voi halutessaan tehdä nelipäiväistä tai lyhyempää työviikkoa. Itse teen nelipäiväistä työviikkoa.
ap