Hurahdin tavaran karsimiseen ja nyt...
En muuta mietikään kuin mitä myyn, mitä lahjoitan, mitä korjaan tai vielä käytän.
Viisikymppiselle on toki tavaraa kertynyt ja on hyvä tehdä karsintaa. Tämä on myös fiksusti vaikuttanut ostokäyttäytymiseeni. Kotona alkaa olla krääsätöntä ja väljää.
Mutta ! Tuntuu että kotona ajatus ja teot kiertää jatkuvasti roinan ympärillä. Paljon on poistunut mutta jatkuvasti keksin uusia esineitä joista luopua.
Myyn Torissa ja saan puhtia toteutuneista kaupoista. Joka esineen kohdalla kuitenkin palaa energiaa kun sille pitää miettiä "jatko"
Miten muut karsijat olette pärjänneet; onko tämä vaihe vai lopun elämän tapa toimia ?
Korostan vielä etten ole mikään ultraminimalisti. Tykkään tavaroistani ja haluan että meillä on kodikasta mutta haluan kovasti karsia täysin tarpeettomat.
Se onko tämä vaihe vai tuleeko siitä lopun elämän tapa riippuu ihan sinusta. Itselläni asia menee niin että teen karsintaa jonkun aikaa ja alkaa näyttää siistiltä. Sitten alkaa näyttää liian minimalistiselta ja alan ostella lisää tavaraa ja kierre alkaa uudelleen. Olen siinä vaiheessa että yritän löytää tasapainoa kodikkaan ja minimalistisen väliltä.