Lähetät tekstarin. Vastausta ei kuulu. Missä vaiheessa loukkaannut?

Muutamasta päivästä pariin vuoteen.

Kahden viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Kuukauden kohdalla alan olla oikeasti jo loukkaantunut.

En loukkaannu. En loukkaannu ollenkaan, koska sillä, mitä toinen tekee tai jättää tekemättä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.

Hän ei ole vastuussa minun tuntemuksistani tai ajatuksistani, enkä minä hänen. 

Olen keskittynyt ihan omiin tekstareihini, eikä ole aikaa miettiä miksi joku ei vastaa. Sille on monia syitä.

Jos tarvitsen vastausta, niin soitan ja saan tarvitsemani tiedon. Jos en saa yhteyttä, annan asian olla ja teen johtopäätöksiä tilanteen mukaan. Jos asialla on kiire niin aika usein joudutaan tekemään päätöksiä ilman tämän vastaamattoman ihmisen osallistumista. 

Hidas vastaaminen ja vastaamattomuus ovat myös vastauksia. 

En loukkaannu, sillä jätän itse usein vastaamatta ja syynä voi olla mikä, joten ymmärrän että toisillakin voi olla ihan mikä tahansa syy tähän enkä ota sitä henkilökohtaisesti. Jos joku on pitkään vastaamatta niin unohdan asian ja hän sitten palaa linjoille sitten joskus :D

En loukkaannu, vaikka joku jättäisi vastaamatta kokonaan. Itsekin unohdan helposti vastata viesteihin.

Jos viestissäni on selkeä kysymys ja tarvitsen vastauksen voidakseni suunnitella omaa elämääni, odotan saavani vastauksen samana tai seuraavana päivänä. Jos kyseessä on läheinen ihminen, joka ei vastaa, saatan loukkaantua. Jos taas on vieraampi ihminen, ei hänellä ole sellaista valtaa minuun, mutta pidän häntä idioottina ja moukkana, mikäli hän ei ymmärrä vastata.

Riippuu tilanteesta. Onko kyseessä kiireinen ihminen vai kaikki päivät kotona makaava henkilö? Vaatiiko viesti oikeastaan vastausta? Jättääkö sama henkilö usein vastaamatta?

Itsekin unohdan joskus vastata. Päivän sisällä olisi ihan kiva vastata. Ei se yleensä niin vakavaa ole. Yhdellä kaverilla meni yli kuukausi vastata, ja kun vastasin hänen viestiinsä (samana päivänä) seuraava vastaus tuli taas useamman päivän päästä. Kyllä siinä alkoi vähäsen raksuttamaan että eipä taideta olla kovin läheisiä kavereita, parempi vaihtaa seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

En loukkaannu, vaikka joku jättäisi vastaamatta kokonaan. Itsekin unohdan helposti vastata viesteihin.

Omasta mielestäni on vähän törkeää, jos kysytään vaikka kylään päivänä x ja sitten saat vastauksen kaksi viikkoa päivämäärän x jälkeen että sori, oli liian kiire vastata. Tätä tapahtuu itselläni siis usein. Ymmärrän että ihmisillä on kiire lasten, töiden ja avioliittojen kanssa, mutta niin on minullakin ja siksi olisi mukava ettei tarvitsisi päiväkausia arpoa onkohan toinen nyt tulossa vai ei.

Soitan jos ei vastausta ala kuulumaan riitävän nopeasti. Max. tunnin voin odottaa.

Vastauksen nopeus on suhteessa viestien lähettäjien suhteeseen. 

Jos lähetät läheiselle, ruokalähetille niin olettama on nopea vastaus. Jos ei vastaa nopeasti eli ei odota viestiäsi, kaikki ei ole kunnossa. 

Haluan lähipiiriltäni vastauksen viimeistään seuraavana päivänä. Olen tähän asti joustanut tästä ja yrittänyt ymmärtää, mutta olen todennut, että enää en niin tee, koska se satuttaa. Aina voi vastata, että palaan asiaan tms. Minusta tuo on perus kunnioitusta toista kohtaan. Ne, joita vastaamattomuus ei haittaa, voivat luoda läheisiä suhteita vastaamattomiin. Minulle he ovat tästä lähtien vain kavereita.

Ärsyynnyn, jos esitän selkeän kysymyksen ja tähän ei vastata. Onneksi ei tuttavapiirissäni ole kuin yksi tälläinen. Hän on tosin kyllä sitten henkilö, jota joudun tavoittelemaan työn puolesta. Itse laittaa asiat aina viestillä, joten siksi en minäkään soita, vaan laitan viestin. Näen, että on lukenut, mutta vastausta ei tule. Tai joskus harvoin saattaa laittaa, että tarkistaa asian, jos muistaa...ja koskaan ei sitten vastausta tule. Joten teen sitten omat päätelmäni ja hoidan asian, miten haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En loukkaannu, vaikka joku jättäisi vastaamatta kokonaan. Itsekin unohdan helposti vastata viesteihin.

Omasta mielestäni on vähän törkeää, jos kysytään vaikka kylään päivänä x ja sitten saat vastauksen kaksi viikkoa päivämäärän x jälkeen että sori, oli liian kiire vastata. Tätä tapahtuu itselläni siis usein. Ymmärrän että ihmisillä on kiire lasten, töiden ja avioliittojen kanssa, mutta niin on minullakin ja siksi olisi mukava ettei tarvitsisi päiväkausia arpoa onkohan toinen nyt tulossa vai ei.

Tämä onkin varmaan paljolti kiinni siitä mikä on kellekin ensisijainen kommunikointikanava. Omassa piirissäni soitetaan, jos johonkin asiaan tarvitaan vastausta, eikä jäädä päiväkausiksi arpomaan. Viestitulva on välillä melkoinen, joten äkkiä yksi viesti sinne katoaa.

Niin hurskasta että naurattaa.

Kuinka moni täällä myöntää että käyttää vastaamattomuutta manipulointiin?

Jos ei vastaa/reagoi mitenkään, kertoo se mielestäni siitä, että kyseinen ihminen ei pidä minua minään, eli en ole hänelle niin tärkeä että viitsisi tuhlata minuun yhtään sekuntia. Tämä siis jos näin käy usein, toki joskus on tilanteita ettei oikeasti ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Hidas vastaaminen ja vastaamattomuus ovat myös vastauksia. 

Ne ovat välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta, eivät vastauksia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Joku mainitsi, että soittaminen voi olla jollekin parempi/mieluisampi tapa pitää yhteyttä. Tämän voi reilusti sanoa, jolloin en turhaan lähetä viestejä. Voin kyllä soitellakin, jos niin sovitaan, vaikka mieluummin viestitänkin.

T. Se, joka ei enää päästä vastaamattomia lähipiiriinsä

Itse yllätyin aina iloisesti jos viestiini vastattiin. Jossain vaiheessa sitten hoksasin, että ei nyt vaan voi olla normaalia jo lähtökohtaisesti tietää/odottaa ettei viestiä noteerata mitenkään. Sama juttu oli soittamisen kanssa, että tiesin jo vihreää luuria painaessani että ei siihen mitä suurimmalla todennäköisyydellä vastata. 

Sittemmin en enää olekaan viestitellyt/soitellut kenellekään. 

Ja en siis tosiaan vieläkään ymmärrä kuinka se tuollaiseksi muovautui, että piti ihan normaalina sitä että ne omat yhteydenpidot oli muille täysin yhdentekeviä ja jopa uudenkin tuttavuuden kanssa oli automaattinen oletusarvo itsellä, että ei se varmastikaan vastaa.

Jossain vaiheessa loukkaannun. Toivottavasti kukaan ei jätä vastaamatta ilkeyttään.