Millaista musiikkia te 70-luvulla syntyneet kuuntelette nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 70-luvun lopulla. Iän myötä olen alkanut kuuntelemaan klassista, kantria ja jazzia. Tosin musiikin kuuntelu on vähentynyt iän myötä. Ja nuorempana musiikkimaku oli myös erilainen.

Yle puhe ja Areenan podcastit ovat mieluisia.

Välillä iskee sellainen fiilis, että nyt on pakko saada kuunnella heviä. Silloin laitan sen pauhaamaan korviin. Onhan metallimusiikki meidän kansallismusiikkiamme, jota olemme tottuneet kuulemaan pienestä pitäen. Ja suurimmalle osalle Suomalaisista hevi on helppoa kuunneltavaa. Kuten itsellenikin.

Mitä meinaat hevillä?

No viimeksi korvia hiveli Stamina.

No onko se sitten heviä? Heviä on käsittääkseni enemmän se vanhempi heavy metal musiikki.

En kuuntele koskaan radiota ja olen tietämätön nykymusiikista, eli kaikesta joskus 2010-luvulla tai myöhemmin tehdystä.

Kuuntelen 80- ja 90-luvun rock- ja pop-musiikkia. Klassistakin. Täysin samaa siis kuin teini-iässä, mutta moniin isompiin hitteihin on ehtinyt kyllästyäkin. Löysin äskettäin uudelleen Nirvanan, jota en kuunnellut pitkiin aikoihin välillä.

Kuunteleepa moni klassista. Hienoa.

Lähinnä tulee kuunneltua samaa 80-90-luvun musiikkia kuin nuorena. Poppia ja rockia enimmäkseen. Satunnaisesti radiosta tai YouTubesta uudempaa ja vanhempaa.

Riippuu tilanteesta. Nuoruuteni ysärihitit kelpaavat kun bilevaihe päällä, toisaalta rakastan U2, Coldplay, Bruce yms. Kasariakin joskus kuuntelen, vie minut varhaisnuoruuden muistoille. Räppiä en ymmärrä yhtään. Vm. -74.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytin pari viikkoa sitten viisikymmentä. Eiköhän ne musafanitukset ole jääneet jo aika kauan sitten🤣

Whaaaat? Sun mielestä kun täyttää 50, niin ei sovi kuunnella musiikkia? No johan on tylsä elämä.

Kai nyt sentään Siionin virsiä? Voi samalla tehdä biisilistaa omiin hautajaisiin.

kuuntelen punk bändejä enimmäkseen, nistä miellyttää kotimaiset  kuten punk lurex, kyre ja duunarit, ydinperhe, kohti tuhoa, ne luumäet.. radiota kuuntelen myös, töissä varsinkin kun ajan  paljon autolla. Syntynyt olen 70-luvun puolivälissä.

Lähinnä klassista, joskus muutakin mutta lähinnä itseäni vanhempaa (-74).

Rentoutukseen esim. vanhaa kirkkomusiikkia.

Nykyiskelmiä inhoan

mutta Carola, Tapio Heinonen jne kuuluu lemppareihin. Kuten myös Dalida, Charles Aznavour ym suuruudet.

Amalia Rodriguez, bossanovan tähdet..., Cesaria Evora jne.

Kun tyyli ja fiilis on oikea, olen melkein kaikkiruokainen :)

Samaa, mitä silloinkin.

Eka kunnon muistikuva on vuodelta 1982, kun sain käsiini Iron Maidenin levyn The Number of the Beast. Olin silloin herkässä 9 vuoden iässä ja altis vaikutuksille.

Siitä se lähti spiraalin lailla leviämään. 

Iron Maiden on edelleen yksi kivijaloista, mutta paljon, todella paljon on tässä vuosien aikana tarttunut mukaan. Monta metallin alalajia on löytynyt matkaan mukaan, kuten myös rokcin eri alalajit.

Sitten on niitä yksittäisiä poimintoja Rock/Metalli skene ulkopuolelta.

rap r&b  puhemusiikki pop k-pop suomi-iskelmä jazz jne ei vieläkään kuulu valikoimaan ja niiden kuulemin aiheuttaa yleensä fyysistä pahoinvointia.

Nyt soi Least Concern.

Radio cityä kuuntelen. Hard rockia ja metallia.

Tää oli mielenkiintoinen ketju. Kiitos X-sukupolven edustajat tälleen milleniaalin (-87) puolesta että veitte kulttuuria edes johonkin siedettävään suuntaan.

En aktiivisesti kuuntele mitään, oheismusiikkina tulee sitten pelien ja leffojen musiikkeja. Se on jännä, miten musiikin kuuntelu jää monilla pois, mutta elokuvat ja videopelit maistuvat aikuistumisen jälkeenkin.

Vanha kunnon raskasrock on varmaankin se, mistä kaikkein eniten diggaan, ts. tyyliin Black Sabbath, Deep Purple, Free, Rainbow. Uudemmasta heavystä täytyy tietysti mainita Metallica ja Iron Maiden. 

Nuorempana kuuntelin paljon klassista yhdessä vaiheessa, koska se auttoi keskittymään kun lueskelin kaikenlaista tieteeseen liittyvää.

Raskaan rockin hyvä piirre on se, että se pistää liikkumaan. Se siis energisoi. 

Rakkauslaulut eivät ole minun juttu, mutta klassisempaa Suomi-iskelmää voin toki kuunnella, se rauhoittaa mukavasti. 

Musiikilla voi säädellä hyvin erilaisia tunnetiloja, ja olen huomannut sen psykologisen hyödyllisyyden jo pienestä pitäen. 

Muita hyviä artisteja ovat mm. the Rolling Stones ja Pink Floyd.

Iron Maiden, Alice Cooper, Metallica, Udon aikainen Accept, Ozzy, Rainbow, Sisterit.

En kuuntele mitään musiikkia. Tykkään klassisesta ja joululauluista, mutta en kuuntele niitäkään. En oikein siedä muuta kuin hiljaisuutta. Jos autossa joskus jostain syystä on radio päällä (yleensä ei ole), niin se on Nostalgialla.

Kasari ja ysäriheviä sekä ysärijyystöä, Eppuja. 2000 luvun jälkeen tehdystä musiikista ainoastaan Rammsteinia.

En ole syntynyt 70-luvulla!

Radiosta kasaria ja ysäriä. Jorailen ja laulan kotona niin, että naapuria varmaan naurattaa. Kuntopyöräillessä Vauhti paranee, kun kunnon 80 90 listahitit pauhaa.

X-sukupolvi on myynyt itsensä Iskelmäradiolle. Ei teistä ole mihinkään.

Punkkia ja punk-rockia, joku raskaampi metallikin menee

N50+

-60 luvulla syntynyt ja -70 luvun musa on parasta. BCR, Cliff Richard, Umbertto Tozzi tässä kolme parasta.